lauantai 17. tammikuuta 2009

Peppi Pitkätossu minussa eli wannabe Peppi


Minulla ei pahemmin idoleita ole, ei ole koskaan ollut. Kahdesta tykkään kuitenkin kovasti, Peppi Pitkätossusta ja Marilyn Monroesta. Ylläolevat kuvat ovat niiltä ajoilta, kun toteutin Peppi-juttuja oikein käytännössä. Alemmassa kuvassa on pikkusiskoni, josta tuli ihan normaali ihminen, vaikka joutuikin viettämään lapsuuttaan tällaisen isosiskon kanssa.

Aiemmin kirjoitetussa lapsuusmuistossa kerroin, miten lapsuudenkotiani lähellä olevalla laitumella oli hevonen. Pidin hevosta kaverinani ja ehkä siksi hevosparka suostui älynväläyksiini. Taas kerran olin katsonut silmä kovana Peppiä telkkarista (luin myös kaikki mahdolliset Peppi-kirjat) ja nähnyt jakson, jossa Peppi seisoo Pikku-Ukon selässä. Tottakai minun piti yrittää samaa. Hevosen selässä seisominen ei ole loppujen lopuksi yhtään vaikeaa, siis jos hevonen on paikallaan. Oikeastaan se on aika tylsää. Olikohan siinä syy siihen, että päätin laittaa hevoseen vähän vauhtia. Hevonen oli välillä laiska, mutta sillä kertaa sain sen yhytettyä hitaaseen käyntiin. Seisoin hevosen selässä ja minulla oli jo hauskempaa. En tiedä, mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä hevonen alkoi oikein tosissaan juosta. Enkä puhu nyt mistään siististä ravaamisesta. Minä tietysti tipuin pää edellä maahan. Taas kerran äiti sai viedä minut ensiapuun. Ensiavussa äidiltäni kysyttiin, kumpi sieltä tällä kertaa tulee Katilein vai sisko. Meidät tunnettiin, koska vierailimme ensiavussa melkein viikottain (äiti-parka). Aivotärähdys ja loppupäivä arestia eli sängyssä makaamista kamala sininen (poikien) pyjama päällä.

En siis suosittele edellistä.. enkä seuraavaakaan: Peppi oli tullut taas katsottua. Tällä kertaa Peppi pesi lattioita niin, että hänellä oli juuriharjat solmittuina jalkoihin ja hän luisteli lattiaa puhtaaksi. Näytti kätevältä ja mahdottoman hauskalta. En tiennyt, missä meillä olisi juuriharjoja, mutta muistin että ulkosaunassa oli pesuharjoja. Menin saunaan ja solmin saunaharjat jalkoihini (aika vaikeaa). Harjoissa oli myös varsi, joten piti vähän tasapainoilla, etteivät varret osu koko ajan lattiaan. Siihen aikaan saunassa oli sementtilattia ja eiväthän ne harjat siinä mitään luistaneet. Shampoo on liukasta, ajattelin ja kaadoin kaikki löytämäni shampoot ja vähän vettä lattialle. Ei luistanut silti. Aika mälsää oli. En muista, kuinka monta tuntia äiti pesi ja huuhteli saunan lattiaa että se lakkaisi vaahtoamasta, mutta sen muistan että lattianpesuyrityksestä saamani palaute oli aika huonoa. Ja taas maattiin loppupäivä arestissa kamala sininen pyjama päällä (poikien).

Seuraavassa jaksossa Peppi söi sipulia ja haukkasi sitä kuin omenaa. Se näytti herkulliselta ja hauskalta. Kärtin koko illan äidiltä kuorittua sipulia ja lopulta äiti myöntyi. Haukkasin sipulia kuin omenaa ja *#¤!!!!! Tällä kertaa ei tarvittu arestia. Omassa toiminnassani oli rangaistusta kylliksi. Maatessani illalla sängyssä kamalassa sinisessä (poikien) pyjamassa odottaen unta suussani maistui karvas sipuli.

Konkreettiset Peppi Pitkätossu-matkimiseni loppuivat siihen. Henkisesti kannan Pepin rohkeaa asennetta edelleen mukanani ja yritän osata nähdä asiat uudella tavalla. En silti nuku pää peiton alla ja kengät tyynyllä ja jos vielä näen sen sinisen pyjaman (poikien) vannon, että poltan sen!

44 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hihii, hauskoja muistoja :)!!

Rita A kirjoitti...

Hmmm... ja minä kun olen luullut että vain väkivaltavideoista saa vaarallisia vaikutteita :)

Tykkään kauheasti Peppi Pitkätossusta, olen aikuisena ostanut pari kirjaa. (Ruotsinkieliset)

Puisto kirjoitti...

Peppi on ihan voimahahmo!

Marguetta kirjoitti...

HAHAH! Mä kun vaan matkin sitä ei saa koskea maahan leikkiä. Se on muuten vieläkin aika kivaa!

Kuka sen pyjaman sun reisaksi oikein hankki?

Anonyymi kirjoitti...

Näin muisteltuna Peppi-harjoitukset ovat olleet oikein hauskoja. Minäkin muistan sen Pepin lattianpesun ja Pikku-Ukolla seisomisen tietysti. Taitava olet ollut, eihän se ollut sinun vikasi, että hevonen pillastui. Onneksi ei niskasi taittunut.
Hauskasti ja hienosti kirjoitettu. Pyjama hauska kirjallinen toistuva motiivi.
Minulle se pyjama olisi sopinut oikein hyvin :-)

violet kirjoitti...

Minä oon kans toteuttanut tuon harja-jutun...

Rouva Nordman kirjoitti...

Paula, niin minustakin, vaikka arestissa oli tylsää.

Rita, meillä Peppiä on luettu suomeksi, mutta videot ovat ruotsinkielisiä.

Papi, samaa mieltä!!

Marguetta, äidilläni oli yksi aika pelottava kaveri, joka toi meille aina vanhoja poikien vaatteita. Niitä ihan kamalimpia en joutunut pitämään, mutta sitä pyjamaa kyllä. Mekin ollaan leikitty ei saa koskea maahan leikkiä. Se on tosi kivaa!

Uuna, sinä kun et mekoista piitannut olisit varmaan tykännyt pyjamasta. Siinä oli koristeena etutasku ja taskussa koiran kuva. Jälkeenpäin ihmettelen, että selvisin lapsuudestani niinkin vähin vammoin. En minä häijy ollut enkä kovin villi, minulla oli vain aika rikas mielikuvitus.

Villikissa kirjoitti...

Hauskoja ja vähän vaarallisiakin muistoja tuosta Pepistä=D
Ja tuo pyjama kuulosti olevan jo melkoinen rangaistus!!!

Rouva Nordman kirjoitti...

Violet, toimiko se sinulla yhtään paremmin?

Rouva Nordman kirjoitti...

Villikissa, vihasin poikien vaatteita pienenä :)

violet kirjoitti...

En voi sanoa että olisi toiminut. Minun ongelmani oli se, että harjakset olivat niin pehmeät että luistelin lähinnä kuin puukapuloilla...harjakset eivät siis "kannattaneet" ollenkaan eli en päässyt kunnon luisuun!

Rouva Nordman kirjoitti...

Violet, tuo juttu taitaa toimia vain silloin, jos on Peppi!

Nora kirjoitti...

Oletpas sinä ollut ehtiväinen lapsi!

Oikeastaan tulin kertomaan, että voitit ykköspalkinnon Pellavasydämen synttäriarvonnassa. Onnea. Odottelen s-postia sinulta.

Olivieno kirjoitti...

Hauska tarina! Samaa rangaistuskäytäntöä on käytetty täälläkin; kun Velmu oli vauva ja kitisi ja kiukutteli koko päivän, puin sille rangaistukseksi vaaleanpunaisen pyjaman.

Veera kirjoitti...

Olipa hauska lukea muisteluita, hyviä matkimisyrityksiä. Itse sain jatkuvasti kuulla kommenttia punaisista hiuksistani ja "peppimäisyydestä" muutenkin, joten ihailin Peppiä vain salaa ja väitin olevani aivan toisenlainen. Niin sitten yritin olla ulkoisesti kiltti ja sisälläni riehuivat vuoroin Peppi ja Pikku Myy. Lopulta nielin kohtaloni ja hyväksyin hiukseni, joista tulikin tärkeä osa identitettiäni ja päätin pysyä loppuikäni itsenäisenä ja itsepäisenä punapäänä. Nimimerkkinikään ei valikoitunut sattumalta..

(Hevosen selässä seisomistakin tuli sitten isompana kokeiltua)

Pyjama oli hauska rangaistusmuoto, taisi olla mielikuvitusta paitsi kasvatettavalla myös kasvattajalla.

Hilja kirjoitti...

Tosi hauskoja lapsuustarinoita!:)

Mä en oo jostain syystä ikinä tykännyt Pepistä, lapsena samaistuin enemmän Melukylän lapsiin, tai Marikkiin. Tai Batmaniin...

Peanut kirjoitti...

Hauskoja paljastuksia lapsuudesta. Tosin nyt kun on jo itsekin äiti, tunnen myös myötätunnon häivähdyksen äitiäsi kohtaan :)

Rouva Nordman kirjoitti...

Nora, oi mikä ihana uutinen!! Laitan sähköpostia! :)

Olivieno, vaaleanpunainen pyjama olisi kelvannut minulle hyvin!

Peppi, peppimäisyys rules! Ja Peppi on kuitenkin itsepäisyyden lisäksi kiltti ja empaattinen.

Hilja, nuokin ovat ihan hyviä samaistumisen kohteita, aika erikoinen tuo Batman :)

Peanut, juu, äidilläni oli kestämistä... ja meitä oli kaksi säheltämässä.

melkoelli kirjoitti...

Blogissani on sinulle jotain... =)

Katja Tanskanen kirjoitti...

Sinussa riittää yllätyksiä. Olet kyllä eriskummallisen ihana tyyppi!

Tykkäsin tuosta kertomastasi yksityiskohdasta: "Alemmassa kuvassa on pikkusiskoni, josta tuli ihan normaali ihminen, vaikka joutuikin viettämään lapsuuttaan tällaisen isosiskon kanssa."

En kyllä ikinä ole kuullut noin uskollisesta Peppi-fanista.

Taidat vielä postata kirjoituksen, jossa paljastat sittenkin nukkuvasi kengät tyynyllä. ;)

Sinä voisit kyllä julkaista muistelmasi. Lukisin sen kirjan varmasti. :)

Tanja kirjoitti...

Työkaveri on antanut tyttöjensä luistella suihkutiloja pestäessä samoin juuriharjat jaloissa. Hattua nostan moisesta kärsivällisyydestä.

Meillä oli "mökillä" vaan isän tekemä puulehmä, jota saattoi leikisti lypsää. Kai sitä joskus pidettiin hevosenakin, mutta siitä tuli vain persus kipeäksi. Sen verran laihaluikku oli se lehmä-hevonen.

Rouva Nordman kirjoitti...

Melkoelli, olenkin tuohon jo osallistunut jos kauaaaaan aikaa sitten, joten jätän nyt hyvällä omallatunnolla väliin :)

Katja Tanskanen, minulla on ollut aika tapahtumarikas lapsuus ja elämä muutenkin, mutta ihan vielä ei ole muistelmien aika :) Kiitos hauskasta kommentista! Sisko oli juuri eilen opettamassa minulle, miten kantapää tehdään villasukkaan eli kyllä me joskus tehdään ihan normaalejakin juttuja :)

Olen yrittänyt nukkua kuten Peppi, mutta pään pitäminen peiton alla ahdistaa. Ai niin! Kengät jalassa olen nukkunut yhden yön, mutta se johtuu siitä, että kengät olivat niin ihanat ja upouudet, en malttanut ottaa niitä pois.

Tanya, minullakaan ei olisi työkaverisi kärsivällisyyttä!

Puulehmä kuulostaa hauskalta leikkikalulta, vaikka vähän laiha olikin!

mimmuli kirjoitti...

jestas sinä se osaat kirjoittaa hauskasti=)))) Mukava tarina. Minun sisko oli myös peppi hullu..piti laittaa rautalankaa lettien sisään...=P

Rouva Nordman kirjoitti...

Mimmuli, minäkin olisin halunnut rautalankaa, mutta en saanut!! Lapsuutta on hauska muistella ja nuo jutut ovat vielä ihan totta. Kääk, olisin kyllä helisemässä, jos tyttäreni tekisi samoja temppuja!

Nina kirjoitti...

Kaikkivoipainen Peppi oli minunkin lapsuudessani melkoinen idoli. Tyttö joka pärjäsi yksin ilman vanhempia, oli siis itse oma vanhempansa.
Miten vapaata ja villiä elämä olisi ollutkaan ilman rajoittavia vanhempia. Mutta jälkikäteen ajatellen, niin rajoja juuri minäkin tarvitsin tullakseni oikeasti vahvaksi aikuiseksi.
Pepin itsetunto on ihailtavaa ja se on loppujen lopuksi tärkeintä.
Minulle ostettiin pari Peppi-peruukkiakin, ne olivat silloin muotia rautalanka palmikoineen.

Voi sinua ja siskoasi kaikkine kommelluksinenne:)
Olet ollut melko kekseliäs ja rohkea muksu. Onpahan nyttemmin mitä muistella ja kertoilla omille lapsilleen :))

hekku kirjoitti...

Tulipas näistä sun jutuista hyvälle tuulelle!

Harjajuttu on tullut kans kokeiltua - keittiön lattialla - ei kehuja äitiltä - plus muisto siitä kuinka kauan sen kuivausoperaatio kesti...

Peppi on paras.

Anonyymi kirjoitti...

:-D!!! Tästä tuli kuule tän illan parhaat naurut! Peppiä minäkin kyllä ihailin, sain jopa joululahjaksi sellaisen punaisen Peppi-peruukinkin. Mulla on mustavalkoinen kuva jossa seison onnellisena peppi-peruukki päässäni :-)

Mirka kirjoitti...

hih! tää hihkuu täällä vedet silmissä :)

-mirka-

Annika kirjoitti...

Vastavierailulla...
Hih-hii, nämä Peppi-muistelot ovat mainioita!!

MaaMaa kirjoitti...

Voi miten hauskoja peppi-tempauksia! :D
Mäkin kokeilin sitä lattian harjausta; meillä oli kylppärissä sopivasti 2 pesuharjaa, joissa kätevä käsisolki. Solki sopi hienosti minun pieneen jalkaan. Kylppärin kaakelilattialle kaadoin ämpärillisen saippuavettä ja sitten lähdin luistelemaan. En pysyny pystyssä hetkeäkään! Kamalata ryminää ja kirkumista...ja sitten äidiltä satikutia.

Myös Marikki oli mun suosikki. Onneksi kirjassa Marikki itsekin epäonnistuu siinä hypyssä sateenvarjon kanssa katolta, niin ei tarttenut mun sitä kokeilla.... :D

Rouva Nordman kirjoitti...

Nina, minulla oli tosi tiukat rajat lapsena ja ankara äiti, en tosin ihmettele näin jälkeenpäin ajatellen :) Lapseni kuuntelee tarinoitani epäuskoisena ja vähän ihaillenkin. Hän on myös kysynyt minun äidiltäni, mikse minulle pidetty parempaa kuria..

Hekku, harjajuttu tuntuu olevan top ykkönen. Peppi ON paras, samaa mieltä :)

Kutri, minua vähän itseänikin naurutti, kun muistelin näitä. Minulla ei ollut ikinä Peppi-peruukkia, kai vanhemmat ajattelivat ettei lietsota Peppi-juttuja enempää :) Tytölläni on ollut Peppi-peruukki ja se olikin hauskan näköinen.

Mirka, hih hih :)

Vaahteramäen lapset, kiva kun poikkesit vastavierailulle!

MaaMaa, sait ainakin lattian liukkaaksi!! Marikkiakin olen leikkinyt. mulla oli iso musta sateenvarjo. Katolta en sentään hypännyt, vaan juoksin lujaa jyrkkää mäkeä alas ja (muka) leijuin sateenvarjon kanssa.

Veera ja Paula kirjoitti...

Hauska ja kerrassaan ihana postaus!Olet ollutkin melko vilkas lapsonen...Kiitos naurusta!!

Rouva Nordman kirjoitti...

Paula, ihanaa, jos toin sinulle naurua! Olen ollut aika tapaus lapsena. Vähän vilkas taidan olla vieläkin :)

Pink Links kirjoitti...

Minusta sinä olet oikein Peppien Peppi edelleenkin! :)

Olet kunniaksi kaikille meille tytöille ja idoli sellaisille kuin minä, joka en ikinä uskaltaisi tehdä noin hurjia temppuja kuin sinä.

Rouva Nordman kirjoitti...

Taika, ihana kommentti!!! Enää en seiso hevosen päällä (tai ei sitä koskaan tiedä), mutta puolustamieni asioiden takana seison. Kun on varttunut poikien keskellä on oppinut pitämään puolensa ja vähän enemmänkin. Idoliksi minusta ei ole, mutta jospa positiiviseksi hengenluojaksi...

Jael kirjoitti...

Hahaa, kylläpä nauroin lukiessani näitä sun Peppi Pitkätossuun liittyviä muisteloita!Itsekin tykkäsin tosi paljon Peppi-kirjoista,leffasta ja telkkarisarjasta:-)

Rouva Nordman kirjoitti...

Yaelian, minäkin tykkäsin kaikista noista. Kerran elokuvafestareilla taisin olla ainut aikuinen, joka oli katsomassa Peppi-elokuvaa. Festariteltassa oli oikein kiva istua lasten kanssa elokuvasta nauttimassa...

echo kirjoitti...

Minä olen joskus aikuisena leikkinyt Peppiä, kun on tullut oikein surkea olo jossain opiskelukämpän yksinäisyydessä ja ankeudessa. Siihen kuuluu seuraavanlaiset rituaalit: kuvitellaan, 1)että kultarahaa on riittävästi siihen mikä tekee elämän hauskaksi, 2)että uskalletaan sanoa kaikille kuten asiat ovat pelkäämättä yhdenkään tädin reaktioita 3)nautitaan oman itsen seurasta - muut mukavat ihmiset ovat tietenkin kiva lisäbonus! Tämä resepti toimii aika pitkälle :)

Rouva Nordman kirjoitti...

Echo, loistava Peppi-leikki, samankaltaisia ajatuksia on ollut itselläkin.

Helena kirjoitti...

Sinä näytätkin vähän Pepiltä tuossa kuvassa. Saparot vain puuttuu.

Rouva Nordman kirjoitti...

Helena, välillä oli saparotkin ja voi että olisin yhdessä vaiheessa halunnut punaiset hiukset ja siniset silmät!!

navettakissa kirjoitti...

:D Hihihiiii! Aivan mahtavia juttuja! :D Mä voin niin kuvitella ton "hmm... shampoo on luistavaa. Laitetaan sitä." :D

Mä kans luulen, että oot vieläkin vähän Peppi. :)

Rouva Nordman kirjoitti...

Navettakissa, no just noin pikkupäässäni on raksuttanut ja olin vielä pirun tyytyväinen keksiessäni shampoon liukastavan ominaisuuden :) :)

Ripaus Peppiä taitaa olla tallella, mutta luulen, että siin on sinussakin :) Peppi on paras aina vaan.

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Kiitos tästä! Olipa hauska lukea muistojasi ja kaikenlaisia kokemuksia olet saanut Pepin inspiroimana. :)