torstai 26. elokuuta 2010

JOS RAKASTAT, Rauma Blue Sea Film Festival

Viime viikonloppuna oli Raumalla 17. kerran Blue Sea Film Festival-elokuvajuhla. Olen käynyt elokuvajuhlilla yli kymmenenä vuotena. Tuntuu jännittävältä ja hienolta, kun kaupunki täyttyy elokuvista ja elokuvan tekijöistä. BSFF on hyvin intiimi festivaali, jossa elokuvien tekemiseen liittyvät vieraat juhlivat elokuvan ystävien seurassa. Hyvällä tuurilla voi päästä juttelemaan ihailemilleen ihmisille. Minulla oli ilo vaihtaa muutama sana Jos rakastat-elokuvan ohjanneen Neil Hardwickin kanssa. Halusin kertoa hänelle, miten paljon pidin elokuvasta. 
En yleensä ihannoi tai fanita mitään, mutta rakastuin Jos rakastat-elokuvaan. Olen nähnyt sen monta kertaa ja kesällä näytin sen myös ruotsalaisille kesävierailleni. Suomalainen kevytmusiikki, joka kulkee vahvana elokuvassa ei ollut Ruotsin sukulaisilleni tuttua, mutta silti he pitivät elokuvasta kovasti. Ehkä yllätän heidät jouluna antamalla sen lahjaksi.En tiedä, miten julkisen työn tekijä kokee saamansa suoran palautteen, mutta minusta on ihanaa saada hyvää palautetta työstäni, siksi uskalsinkin mennä sanomaan Hardwickille positiivisen palautteeni. Toivon, että hän huomasi miten tosissani olin.
Jos rakastat-elokuva esitettiin festivaaliteltalla puoli yhdeltätoista illalla sing a long versiona (se löytyy myös dvd:ltä). Tunnelma laulavan yleisön joukossa oli aivan huikean hieno. Elokuvan loppuessa näkyi ympärilläni onnellisia ja liikuttuneita ihmisiä. Elokuva oli  tällä tavalla esitettynä upea kollektiivinen kokemus ihmisten kanssa, joista suurin osa oli minulle outoja.
Elokuvajuhlilla juttelin myös miespääosassa loistaneelle Chike Ohanwenelle. Tämä nuori lupaus on juuri päässyt Teatterikorkeakouluun, enkä ihmettele. Minua viehätti, miten rennolta, iloiselta ja jalat maassa-olevalta ihmiseltä Chike Ohanwe vaikutti. Hän hurmasi vilpittömällä olemuksellaan.

Minä sain kirjoittaa elokuvaohjelmalehteen esittelyn Jos rakastat-elokuvasta. Kirjoitin seuraavasti:

"Katja Kallion käsikirjoittama ja Neil Hardwickin ohjaama elokuva jos rakastat on ainutlaatuinen musiikkielokuva. Elokuva on suloinen sekoitus satua, musiikkia, surua ja iloa. jos rakastat-elokuvan juonessa on hyödynnetty hienosti klassisen sadunkerronan aineksia. Elokuvan päähenkilö Ada on lapsena menettänyt äitinsä auto-onnettomuudessa. Kiireinen ministeri-isä korvaa poissaoloaan rahalla. Adasta kasvaa pinnallinen ja itsekäs nuori nainen. Erään illan kohtalokkaat tapahtumat kääntävät Adan elämän ylösalaisin. Tapahtumien seurauksena Ada muuttuu hyvään suuntaan ja kasvaa siksi suloiseksi Adaksi, joka hän vielä lapsena oli.
Elokuvassa on hyödynnetty upeasti suomalaista kevytmusiikkia eri vuosikymmeniltä. Iho menee kananlihalle jo ensimmäisen musiikkikohtauksen alkaessa ja uutta biisiä odottaa malttamattomana. On melkein käsittämätöntä, miten hyvin ja saumattomasti musiikki on saatu istumaan elokuvan juoneen. Uudet ja raikkaat sovitukset vanhoista kappaleista saavat pitämään jopa niistä lauluista, jotka eivät ole omia suosikkeja.
Tämä elokuva on ehdottomasti nähtävä! Ikinä ei voi tietää, millainen mielenmaisema ihmisellä on; mikä liikuttaa, mutta tätä elokuvaa katsoessa on syytä napata nenäliinoja mukaan. Varmuuden vuoksi."

Annan tämän myötä kaksi suositusta: Katso Jos rakastat-elokuva, se sopii mainiosti syksyn pimenevän illan ohjelmaksi. Blue Sea Film Festival järjestetään myös ensi vuonna. Jos olet elokuvien ja letkeän tunnelman ystävä, tule ehdottomasti paikan päälle!

torstai 5. elokuuta 2010

Ruokapuoti Lumo

Vanha Rauma on täynnä mielenkiintoisia pikku liikkeitä. Mukavan täydennyksen kaupunginosaan tuo heinäkuun lopulla avattu Ruokapuoti ja kahvila Lumo. Lumo on pääasiallisesti erikoistunut luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden myyntiin, mutta huomasin ilokseni kaupassa myös erään tuttuni tekemiä saippuoita ja ruusuvettä. Lumo pyrkii myymään lähellä tuotettuja elintarvikkeita, mutta koska ihan kaikkea ei saa Rauman ympäristöstä tai edes Suomesta on Lumolla sopimuksia tarkoin valittujen tukkuliikkeiden kanssa.

Puoti on minusta suloinen. Tuotteet ovat selkeästi esillä ja sisustuksessa on kiinnostavia yksityiskohtia. Erityisen onnistuneena pidän seinää, jossa on suurennettuna menneiden aikojen torimaisemaa. Käydessäni puodissa oli siellä melkoinen vilske, joten en jäänyt juomaan vastajauhettua kahvia, vaikka olinkin kuullut siitä kehuja. Ehkä maistelen kahvia ensi kerralla sitten. Puodissa oli vieraskirja ja kierrellessäni katselemassa tuotteita oli 9-vuotias tyttäreni kirjoittanut oma-aloitteisesti vieraskirjaan. Hän oli vallannut kokonaisen sivun ja kirjoittanut, että on kiva kun on kauppa, josta voi ostaa saasteetonta ja lähellä tehtyä ruokaa. Olin täällä äidin kanssa. Hän oli kirjoittanut oman nimensä ja laittanut paikan minun nimelleni, johon sitten raapustin allekirjoitukseni. Minä olin hänen reippaudestaan jotenkin kauhean iloinen ja ylpeä. 

Minun mukaani kaupasta lähti salaattia, manteleita, kurpitsansiemeniä, sämpylöitä, leipää  ja teetä. Teetä maistelen juuri samalla, kuin kirjoitan tätä. On todella hyvää gingko-teetä! Ensi kerralla ajattelin kysellä luomulihoista, vaikka en kova lihansyöjä olekaan. Luomuriisit ja pastat vaikuttivat myös kiinnostavilta. Poikkea ihmeessä Lumossa, jos liikut Rauman suunnalla!

Lumon nettisivut ovat täällä: http://www.ruokapuotilumo.fi

Minä muuten kirjoittelen Rauma-aiheisia juttuja  täällä sijaitsevassa blogissani. Samasta paikasta löytyy myös Ruokapuoti Lumon ploki.

maanantai 2. elokuuta 2010

Siilin eleganssi

Muriel Barberyn kirjoittama Siilin eleganssi teki minuun suuren vaikutuksen. Luin kirjan kesän alussa. Minulla on huono tapa ahmia kirjoja nopeasti, mutta tämän kirjan kanssa otin rauhallisemmin. Kirja ei ole kovin nopealukuinen vaikka se onkin sujuvasti kirjoitettu. Siilin eleganssi pitää sisällään monta tarinaa. Kirjan henkilöhahmot ovat uskottavia. Päähenkilön hahmo, ovenvartija nimeltään Renée on luotu niin hyvin, että tulee sellainen olo, kuin tuntisi hänet oikeasti.

Kirjan teemoja ovat eriarvoisuus, stereotypiat, kulttuurin ihanuus sekä epäsovinnaiset ystävyyssuhteet. Siilin eleganssissa on ovelaa huumoria, iloa, surua ja filosofiaa. Osa kirjan lauseista on niin huikeita ja ilmaisuvoimaisia, että ne toimisivat yksinäänkin aforismeina. Minä en yleensä ikinä lue samaa kirjaa kahta kertaa, mutta tämän kirjan ajattelin lukea uudelleen ja samalla alleviivata kaikkein parhaimmat lauseet. (Sekin on minulta ennenkuulumatonta käytöstä.)

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi ihan kaikille kirjoja rakastaville ja oikeastaan vielä niillekin, jotka eivät kirjoista piittaa.