tiistai 30. syyskuuta 2008

Kahvittelua

Pikkumies täytti tänään kolme viikkoa. Muutamina viime päivinä hänen kunniakseen on kahviteltu oikein urakalla. Kylässä on käynyt mummuja, vaari, taata, kaksi kappaletta tätejä, kaksi enoa, minun työkavereitani ja muutama ystäväni.
Huomenna vedetään henkeä ja ollaan vain perheen kesken. Esikoinen on vähän kipeä eikä mene kouluun. Lupasin askarrella hänen kanssaan. Hetki sitten luin hänelle ääneni käheäksi Maija Poppasta. Meistä molemmista se on hauska kirja. Esikoisen mielestä se on lisäksi myös jännittävä ja outo.

Eilen illalla kylässä piipahti saksalainen Elvira. Hetki oli haikea. Elvira on asunut Suomessa kaksi ja puoli vuotta ja olen tuntenut hänet kaksi vuotta. Nyt hänen miehensä Suomen työkomennus on loppu ja he ovat tänään palanneet Saksaan. Otti koville hyvästellä tämä ihana nainen, joka on ollut minua kohtaan niin ystävällinen ja huolehtivainen ja äidillinenkin. Hän sanoi, että minun tapaamiseni oli hänelle Suomessa oloajan kohokohta. Näimme viikottain, koska pidimme yhdessä Saksakerhoa lapsille ja lisäksi opetin hänelle ja muutamalle muulle suomen kieltä. Näimme sen lisäksikin muun muassa kahvittelun merkeissä.

Hänen kauniit sanansa tuntuivat hyvältä ja pahalta samaan aikaan. Tuntuu oudolta, että emme enää näe -ainakaan usein. Sovimme, että pidämme yhteyttä. Hän on luvannut tulla Suomeen ja me olemme luvanneet mennä Saksaan. En ole mikään kauhea fatalisti, mutta olen iloinen, että kohtalo laittoi tämän ihmisen tielleni. Ikäeroa meillä on 29 vuotta, mutta en ole sitä juurikaan tullut ajatelleeksi. Elvirakin sanoi, ettei hän tunne meidän olevan eri ikäisiä. Elvira on ollut minulle tuki ja turva ja olen pystynyt puhumaan hänen kanssaan aivan kaikesta. Hän on maailmanparantaja-luonne, jolla on suuri sydän. Toivon itselleni samoja ominaisuuksia.
Voi että ikävä on nyt jo kova.
Taidan lähettää hänelle huomenna kortin.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Kirjavaras

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta kirjavaras?
Minulle tulee mieleen nuorehko, hintelä, vaalea mies.
Jos puhutaan kuvassa näkyvän kirjan päähenkilöstä, mielikuvani oli aivan väärä. Kirjassa oleva kirjavaras on aivan erilainen kuin mielikuvani.

En ole pitkään aikaan lukenut kirjaa, jossa jossain vaiheessa lukemista tulisi pakahduttava olo. Tätä kirjaa lukiessa tuli. Tämä kirja on mielestäni todella hyvä. Kirjavarasta on verrattu Anne Frankin päiväkirjaan ja jotain samaa taianomaisuutta siinä kyllä on, mutta suoraan niitä ei voi mielestäni verrata. Kirjavaras on aikuisen kirjoittama kirja ja jo se seikka erottaa nämä kaksi teosta toisistaan.

Kirjavarkaassa on erikoinen rakenne enkä nyt tarkoita niinkään tekstin sisäistä rakennetta vaan sitä, miltä kirja näyttää, kun sitä selaa. Kirjassa on väliotsikoita, tiivistelmiä, selityksiä ja jopa kuvia. Ne kaikki tekevät kirjasta jotenkin vielä inhimillisemmän ja lisäävät kirjan luettavuutta. Vaikka kirja kertoo sodasta se ei ole liian raskas tai liian masentava. Mielestäni tämä kirja sopii todella hyvin syksyiseksi lukuelämykseksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Ps. Yleensä en ajattele itseäni kovin kateelliseksi ihmiseksi, mutta pieni kateus iskee kun noin nuori kirjailija (Markus Zusak on syntynyt vuonna 1974) kirjoittaa näin hyvän ja vahvan kirjan. Osaisinpa minäkin (tai viitsisinpä edes yrittää..)

maanantai 22. syyskuuta 2008

Putipuhdas!

Ensin viralliset turvatarkastajat Sisu ja Sissi tarkistivat ammeen turvallisuuden ja mukavuuden...

Kunnossa ovat! Tarkastajat hyväksyivät ammeen.
Ammeen oikea omistaja mietti ensin hieman..
Aah... on tämä aika ihanaa ja rentouttavaa!

perjantai 19. syyskuuta 2008

Patalappu ja tunnustusta

Näin hienon patalapun sain Virkkausringin Salainen patalappu-vaihdossa Terhiltä.
Näin syksyn tultua värit saavat taas uutta merkitystä ja ainakin minua miellyttävät eri värit kuin kesällä. Vaikka saamani patalapun värit eivät ehkä heti tuokaan syksyä mieleen, minä löysin niistä pihlajanmarjojen punan ja syystaivaan sinisyyden. Kiitos Terhi!
Noin kivan muistikirjan löysin kauppareissulta Lidlistä. Olin ihan yllättynyt, välillä siitäkin kaupasta voi tehdä löytöjä! Mukaan tarttui myös suklaata, mums. Muistikirja on iso, A4-kokoa. Mihinköhän käyttöön se päätyy?

Tällaisen tunnustuksen olen saanut Anionilta, Kutrilta ja Auringonkukkametsältä. Kiitos, kyllä tällaiset saavat hyvälle mielelle :)

Annan tämän I love your blog-tunnustuksen
Poikkeavan tavallista elämää-blogille. Siinä blogin kirjoittaja, Olematon yhdistää kirjoituksissaan arjen, elämän pohdiskelun, perheen kuulumiset ja kirjasitaatteja kiehtovalla tavalla. Hänen teksteissään ihailen myös tiivistämisen taitoa. Olematon osaa sanoa asioita napakasti ja hyvin. Toivoisin itselleni samaa ominaisuutta.

Million Dollar Friend Awardin sain Hot mama II-blogin pitäjältä. Kiitos paljon :) Hot mama II-blogin pitäjä Helena S. oli omassa blogissaan kauniisti perustellut palkinnon saajat ja hän oli kirjoittanut minunkin blogistani kivat perustelut. Tulin siitä iloiseksi, kiitos vielä Helena S. Häneltä sain myös idean perustella näiden palkintojen saajat.

Tämän tunnustuksen annan eteenpäin O'Lealle. Hänen bloginsa saa minut hyvälle tuulelle. Blogissa on hienoja piirroksia ja minua miellyttävää välillä hiukan mustahkoakin huumoria.

Pellavasydämen Nora huikkasi minulle, että voisin napata allaolevan tunnustuksen mukaani ja kävinkin sen hakemassa. Kiitos Nora vinkistä.

Tämän haluan lähettää kahdelle lämminhenkiselle ja suloiselle blogille.

Elohiiri
kirjoittaa blogissaan arjen kauniista asioista ja kahdesta suloisesta lapsestaan. Hänen puuhansa inspiroivat myös muita bloggaajia. Lisäksi minusta on kiehtovaa törmätä ihmiseen, joka rakastaa siivoamista. Itse edustan toista ääripäätä :)

Villa Kanerva-blogin Tanya kirjoittaa monipuolisesti lapsista, arjesta, sisustuksesta, kirjoista ja kaikesta ihanasta hyvällä huumorilla höystettynä. Jostain syystä tunnen hengenheimolaisuutta tämän bloginpitäjän kanssa, vaikka emme ole koskaan tavanneet.


Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! Suosittelen piipahduksia mainitsemissani blogeissa. Haluan myös huomauttaa, että moni muukin blogi olisi tunnustuksen ansainnut, mutta tällä kertaa päädyin edellä mainitsemiini.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Mistä, mistä?

Mistä on pienet pojat tehty?
Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista
koiran häntätupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty.

Mistä on pienet tytöt tehty?
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.

Engl. kr, suom. Kirsi kunnas

tiistai 16. syyskuuta 2008

Tapahtui viime kevättalvena...

Minun piti kertoa esikoiselleni jo hyvin varhain raskaudesta, koska olin koko ajan niin huonovointinen. En halunnut, että hän pelkää minun olevan vakavasti sairas tai muuta kummallista. Kertominen jännitti minua, koska esikoinen oli niin kauan saanut olla ainut lapsi, ei pelkästään minun ainokaiseni, vaan myös koko lähisuvun. Muilla ei ole pieniä lapsia.

Meillä löhötään usein parisängyssä ja jutellaan kaikenlaista. Olimme kahdestaan juttelemassa kun kerroin, että olen raskaana. Esikoisen kanssa on tämän aihepiirin asioita käsitelty ennenkin, kun hän oli joskus kysynyt siitä, miten lapsi saa alkunsa. Yritin silloin mahdollisimman lapsentajuisesti kertoa siemenestä, jonka isä laittaa äidin sisään ja siitä sitten kasvaa vauva. Ihan niin kuin kasvikin kasvaa siemenestä.

Kerroin hänelle sitten varovasti, että hänestä tulee isosisko ja jäin odottamaan reaktiota. Reaktio oli paljon rajumpi, mitä olin ajatellut. Lapseni kirkui suoraa huutoa ainakin kaksi minuuttia! Minun kävi häntä sääliksi ja ajattelin, että hänestä tuntuu varmaan pahalta, kun hän menettää ainoan lapsen asemansa. Vielä mitä! Lopetettuaan kirkumisensa hän katsoi minuun silmät vihaa leimuten ja huusi: "Mikset sä pyytänyt mua katsomaan, kun J. laittoi sen siemenen sulle!!" Minä häkellyin, koska en ollut ollenkaan varautunut tuollaiseen kommenttiin. "Ööh", kiemurtelin, "Ei siinä nyt ole mitään näkemistä ja.. se siemen nyt on vaan sellaista litkua. No tules nyt tänne äidin kainaloon... (yritin saada keskustelun katkeamaan)." Esikoiseni katsoi minua pitkään ja sanoi:"Hyi olkoon! En todellakaan tule sun kainaloon, jos sussa on jotain litkua!"
Sitten hän meni tyytyväisenä jatkamaan leikkejään.

Nykyään hän on maailman huolehtivaisin isosisko. Eilen hän kertoi, että hän oli luullut tulevansa mustasukkaiseksi, kun vauva tulee. Hän oli pelännyt, että sitten kaikki vain hoitavat vauvaa. Hän oli hyvällä mielellä huomattuaan, että ei vauvaa koko ajan hoideta, kyllä hänenkin kanssaan ehditään touhuta.

lauantai 13. syyskuuta 2008

maanantai 8. syyskuuta 2008

Hommeleita ja yksi Heppu

Nyt on tullut puuhailtua kaikenlaista, mihin normaalisti ei todellakaan ole aikaa ja se on ollut oikeastaan melko ihanaa. Olen lukenut kauheat määrät aikakausilehtiä ja tänään otin niistä mielenkiintoisia reseptejä talteen. (Sain kulutettua puuhaan ihan mielettömästi aikaa).Jo pienenä haaveilin siitä, että tekisin joululahjoja itse ja teinkin (olivat kyllä vähintäänkin merkillisiä paperivirityksiä sun muita, mutta ajatus kai oli tärkein...). Nyt olen pitkin kesää tehnyt valtavan kasan käsitöitä. Allaolevassa kuvassa on lapsen nukke päässyt malliksi. Pipo, kaulaliina ja pehmonukke on tehty kaksi-vuotiaalle pikkumiehelle joululahjoiksi.

Sisun ilmeestä voi päätellä, mitä mieltä hän on siitä, että nukkea kuvataan HÄNEN kiipeilypuussaan!
Nukke huvitti miestäni suuresti ja minuakin vähän. Mies sanoi, että nukke näyttää ihan satamajätkältä taskuun työnnettyine käsineen. Itse mietin nukelle nimeä ja hetken nukkea katsottuani huomasin, että se on ilmiselvästi Heppu. Eikö olekin?

Tänään ei lasketa päiviä eikä mitään muutakaan. Neuvolassa todettiin kaiken olevan hyvin... ja odottelu sen kun vain jatkuu.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Sunnuntain suppilovahveropasta

Viikonloppuisin on kiva syödä hyvin. Teimme miehen kanssa eilen haetuista suppilovahveroista pastaa. Pastaan tuli litra suppilovahveroita, paketti pekonia, yksi iso sipuli, kesäkurpitsaa, teelusikallinen kuivattua kirveliä, pari kierrosta mustapippuria, hyppysellinen sokeria, ja pari desilitraa kermaa. Kastike käänneltiin lopuksi pastan joukkoon. Koristelimme annokset tuoreella kirvelillä.
Aah, oli hyvää! En ole kauhea lihan ystävä, joten pekonin olisi voinut jättää poiskin. Tilalle voisi laittaa vaikka puolitettuja kirsikkatomaatteja.
Kissa vietti sunnuntaita rentoutumalla nukkejen seurassa. Meillä oleva nukensänky oli minulla pienenä ja nyt sillä leikkii lapseni. Kissa ei lainkaan aavista, miten meillä jännitetään. Sunnuntailasta ei kuitenkaan taideta saada.

Laskettu aika oli tänään.

lauantai 6. syyskuuta 2008

Syksyn sävyjä





Tänään olen ihan tahallani uuvuttanut itseni. Olin kirpparilla, kaupassa ja sitten vielä sienimetsässä kaksi tuntia. Saaliina kantarelleja, suppiksia ja iso kasa herkkutatteja. Sisulla mentiin. Keho kiljuu kivusta, mutta henkinen tilani ei ole pitkään aikaan näin autuas. Supistuksia en silti saanut aikaiseksi.

Laskettu aika on huomenna.

perjantai 5. syyskuuta 2008

Keittoa köhäisille


Syksyisin on mukava syödä keittoa. Tässä helppo kanakeiton ohje. Mies laittaa tätä minulle, kun olen kipeä. Varsinaista lohturuokaa siis.

Tarvitset:
450 grammaa kanasuikaleita, vaikka hunajamarinoituja
2/3 litraa vettä
kanaliemikuution
pussillisen pakastekasvissuikaleita
1/2 pussia pakastemaissia
1/2 pussia pakasteherneitä
vajaan 1/2 pakettia Koskenlaskija-sulatejuustoa
öljyä
currya
ja koristeeksi persiljaa

Laita vesi kiehumaan kattilaan ja lisää kanaliemikuutio.
Kuumenna öljyä pannulla ja ruskista teelusikallinen currya siinä. Jos olet curryn ystävä, voit laittaa sitä enemmänkin.
Lisää pannulle kanasuikaleet ja paahda ne kypsiksi.
Lisää kaikki kasvikset ja kanasuikaleet kiehuvaan veteen.
Sulata Koskenlaskija-juusto joukkoon.
Lisää vettä tarpeen mukaan.
Anna hautua hetki.
Koristele persiljalla ja nauti.

Helppoa ja hyvää!

Laskettuun aikaan kaksi päivää...

torstai 4. syyskuuta 2008

Köhäinen lapsi ja vähän väsynyt äiti


Lapsi on ollut yskässä jo muutaman päivän, huomenna onneksi pääsee kouluun. Minä olen pohjattoman väsynyt, laskettuun aikaan on kolme päivää. Mitä voisi tehdä? Voisi olla vaan. Syödä miehen tekemää hyvää ja lohduttavaa kanakeittoa. Ja kaivella kirjahyllystä ja dvd-hyllystä kaikkea ihanaa. Katsella vanhaa kunnon Jaska Jokusta ja lukea, mitä hassuja seikkailuja Jane ja Michael Maija Poppasen kanssa kokivatkaan. (Maija Poppasen hauskoja juttuja lapsi nauroi ääneen -tai sitten lapsi nauroi sitä, kun äiti koitti lukea oikein eläytyen ja ääntään vaihdellen).
Sitten tuli mieleen koristella kotia. Maatuskoja oli hauskaa piirtää ja värittää. Niitä on nyt ulko-ovessa (tosin kodin sisäpuolella). Saas nähdä, josko maatuska-perhe (tai joku muu perhe) lisääntyisi huomenna uudella perheenjäsenellä...

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Auringon valtakunta

Auringon valtakunta on kirja, jonka nappasin kirjastonhoitajan kärrystä kiehtovan nimen perusteella. Jos olisin lukenut takakannen tekstin, voi olla että kirja olisi jäänyt lainaamatta. Kirja on nimittäin kuvaus sodasta ja sota ei ole minulle mieluisa aihe. Luin kirjan kuitenkin ja lukeminen oli todella hidasta.
Kirja kertoo toisesta maailmansodasta 11-vuotiaan Jimin näkökulmasta. Jim on englantilaisen liikemiehen poika ja hän asuu Shanghain kansainvälisellä alueella. Jim ei ole koskaan asunut Englannissa. Kaupungin ilmapiiri on kireä ja lopulta pelätty sota alkaa. Jim joutuu eroon vanhemmistaan ja oppii selviytymään sodan jaloissa. Monien vaiheiden kautta hän päätyy sotaleirille, jossa hän viettää kolme vuotta.
Kirjassa on mielenkiintoista se, miten niin poikkeavasta tilanteesta tulee jotenkin normaali ja miten Jim suhtautuu esimerkiksi kuolemaan hyvin käytännöllisesti ja sen enempiä tunteilematta. Merkittävää on myös se, miten vähän ihmiselämällä on arvoa. Tässä kirjassa varsinkin kiinalaisia kohtaan ei tunnettu minkäänlaista kunnioitusta. Kiinnostavaa oli kuvaus siitä, millaisia hierarkioita ihmisten kesken muodostuu ja millaista keinottelua henkiinjäämisestä käydään.
Otin kuvia aampalastani tähän oheen, mutta kirjaa ei sovi lukea samalla kun syö. Siinä on väkivaltaisia ja raakoja kuvauksia, mutta kuvaukset on kirjoitettu tyylillä. Ne eivät ole itsetarkoitus vaan tukevat tarinaa. Jotkut kuolemaan tai väkivaltaan liittyvät kohtaukset on kirjoitettu suorastaan kauniisti. Jim tottuu vankileirillä olemiseen, siitä tulee hänen kotinsa ja sodan loputtua hän tuntee jopa haikeutta siitä, kun vankileiriaika loppuu.

Kirjan kirjoittaja J. G. Ballard vietti lapsuutensa Shanghaissa ja joutui Jimin tapaan sodan ajaksi japanilaisten internointileirille. Kirja on kirjoitettu vuonna 1984.

Kirjaa suosittelisin varmaan sotahistoriasta kiinnostuneelle lukijalle. Tunnen itse Japanin tapahtumia huonosti, eikä niihin niin paljoa Suomessa olekaan keskitytty. Kai Japani tuntuu niin paljon kaukaisemmalta kuin esimerkiksi Euroopan maat. Lukemistani hidastivat lukuisat sotaan ja sotakalustoon liittyvät minulle vieraat termit. Kirjan lukeminen sujui hyvin tahmeasti, vaikka kirja olikin hyvin kirjoitettu ja melko kiinnostavakin.

tiistai 2. syyskuuta 2008

Anna hyvän kiertää


Tänään posti toi minulle hienon paketin. Olin aiemmin osallistunut Mustikan blogissa
Anna hyvän kiertää - tempaukseen (pif) ja nyt Mustikka lähetti minulle yllätyslahjan! Lahja osui aivan nappiin, koska siinä on kissa (pidän kissoista) ja myös sellainen värimaailmaa, joka miellyttää kovasti. Mukana tullut korttikin oli hieno kissoineen ja vanhanaikaisine tunnelmineen. Kiitos Mustikka!
Nyt täytyy löytää kisumisulle hyvä paikka. Yksi voisi olla ulko-ovi, olen kaipaillut siihen jotain koristetta, kun kesäkranssi saa lähteä talveksi varastoon. Asun kerrostalossa, joten kissalle ei tulisi ovessa ollessaan edes kylmä :) ja sitten muutkin voisivat ihailla sitä.


Yllätykset ovat mukavia ja siksi olen osallistunut uuteen Anna hyvän kiertää-tempaukseen. Se löytyi Heijastuksia jalokiven pinnalta -blogista.

Säännöt ovat seuraavat:

*Lupaan lähettää jotain itse valmistamaani (esim. virkattua, neulottua, kirjailtua jne.) kolmelle ensimmäiselle tähän ilmoittautuneelle.

*Yllätys pitää toimittaa perille seuraavan vuoden aikana eli ensi syyskuuhun mennessä.

*Osallistuja kertoo, mistä tapahtuman löysi ja lupaa omassa blogissaan tehdä kolmelle ensin ilmoittautuneelle jonkin yllätyksen.

Jos pidät yllätyksistä, ilmoittaudu kipin kapin :) Toivottavasti tänne löytäisi pian kolme yllätyksistä pitävää henkilöä...

maanantai 1. syyskuuta 2008

Turhauttaa...


(Kaikki mahdolliset ystävät ja kylänmiehet, jos luette tämän ja tunnistatte minut, älkää loukkaantuko seuraavasta, tiedän että kyselynne ovat hyvää tarkoittavia).

Minä alan olla aika turhautunut tähän raskaana olemiseen ja voin kertoa syynkin: Minua on huhti-toukokuusta asti supistellut aika lailla ja minua uhkasi jopa totaalinen vuodelepo yhdessä vaiheessa. Onneksi en kuitenkaan joutunut pedin pohjalle. Koko ajan on kuitenkin ajateltu, että vauva tulee etuajassa, mahdollisesti aika paljonkin etuajassa.
Nyt laskettuun aikaan on enää muutama päivä ja minä olen aika väsynyt. Koko raskausajan olen voinut huonosti tai ollut todella kipeä. Tässä vaiheessa olen vain kotona, koska vauva painaa iskias-hermoon niin, että oikea jalka ei tahdo kantaa. Tätä kotona olemista on jatkunut jo muutaman viikon... Tiedän, tämä ei ole loppuelämän vaiva (ainakaan toivottavasti), mutta huomaan, että mielialani kärsii. Suomeksi sanottuna: Hermot menee! Yritän siis vähän piristää itseäni ruikuttamalla täällä. Tällaisia ajatuksia pyöri päässäni tänään:


Top 3, joita en halua kuulla, kun olen viimeisilläni (ja viimeisillä voimillani) raskaana:

1." Ai, sä et sit vieläkään oo poksahtanut". -Joo en, heh heh.. (En nimittäin ole mikään hemmetin popcorni).

2. "Jaa sitä ollaan vielä yhtenä kappaleena". (Öh, mitä odotit, että alan yhtäkkiä tässä jakaantumaan vai...)

3. "Koskas se laskettu aika olikaan?" (Kysymyksessä ei olisi mitään vikaa, ellei se tulisi jo kolmannen kerran samalta henkilöltä viikon sisällä).

No, ei minun edellinenkään raskauteni ollut helppo, tosin silloin pääsin kyllä liikkumaan ihan loppuun asti. Raskaus meni muuten kaksi ja puoli viikkoa lasketun ajan yli ja sitten se käynnistettiin..

Top 2 kommenttia siltä ajalta ovat:

1. "No, kumpi sieltä tuli, tyttö vai poika?" Kysyjänä hyväntahtoinen tuttu, joka tiesi lasketun aikani ja näki minut pari viikkoa lasketun ajan jälkeen. Muuten ihan hyvä, mutta en ollut siihen mennessä vielä synnyttänyt, olin edelleen raskaana...

2. "Toi raskaus kyllä sopii sulle, sä oikein hehkut." Sanojana miespuolinen opiskelukaverini eräänä aamupäivänä. Olin oksentanut lähes koko edellisen yön ja juuri ennen miehen näkemistä käynyt opiskelupaikan vessassakin oksentamassa niin, että verisuonet katkeilivat poskipäistä. Mitä siihen sitten sanoisi, kun toinen kuitenkin haluaa vain olla ystävällinen. "Joo, kiitti..."

Kaikesta huolimatta oikein mukavaa alkanutta syyskuuta kaikille!