tiistai 30. syyskuuta 2008

Kahvittelua

Pikkumies täytti tänään kolme viikkoa. Muutamina viime päivinä hänen kunniakseen on kahviteltu oikein urakalla. Kylässä on käynyt mummuja, vaari, taata, kaksi kappaletta tätejä, kaksi enoa, minun työkavereitani ja muutama ystäväni.
Huomenna vedetään henkeä ja ollaan vain perheen kesken. Esikoinen on vähän kipeä eikä mene kouluun. Lupasin askarrella hänen kanssaan. Hetki sitten luin hänelle ääneni käheäksi Maija Poppasta. Meistä molemmista se on hauska kirja. Esikoisen mielestä se on lisäksi myös jännittävä ja outo.

Eilen illalla kylässä piipahti saksalainen Elvira. Hetki oli haikea. Elvira on asunut Suomessa kaksi ja puoli vuotta ja olen tuntenut hänet kaksi vuotta. Nyt hänen miehensä Suomen työkomennus on loppu ja he ovat tänään palanneet Saksaan. Otti koville hyvästellä tämä ihana nainen, joka on ollut minua kohtaan niin ystävällinen ja huolehtivainen ja äidillinenkin. Hän sanoi, että minun tapaamiseni oli hänelle Suomessa oloajan kohokohta. Näimme viikottain, koska pidimme yhdessä Saksakerhoa lapsille ja lisäksi opetin hänelle ja muutamalle muulle suomen kieltä. Näimme sen lisäksikin muun muassa kahvittelun merkeissä.

Hänen kauniit sanansa tuntuivat hyvältä ja pahalta samaan aikaan. Tuntuu oudolta, että emme enää näe -ainakaan usein. Sovimme, että pidämme yhteyttä. Hän on luvannut tulla Suomeen ja me olemme luvanneet mennä Saksaan. En ole mikään kauhea fatalisti, mutta olen iloinen, että kohtalo laittoi tämän ihmisen tielleni. Ikäeroa meillä on 29 vuotta, mutta en ole sitä juurikaan tullut ajatelleeksi. Elvirakin sanoi, ettei hän tunne meidän olevan eri ikäisiä. Elvira on ollut minulle tuki ja turva ja olen pystynyt puhumaan hänen kanssaan aivan kaikesta. Hän on maailmanparantaja-luonne, jolla on suuri sydän. Toivon itselleni samoja ominaisuuksia.
Voi että ikävä on nyt jo kova.
Taidan lähettää hänelle huomenna kortin.

2 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Kaikki varmaan haluavat nähdä tämän ihanan nuoren herran. On siinä ollut sinulla kahvittelua.
Hyvä kun huomioit Iiristä, ettei jää varjoon.

Ajattele, että on ihanaa, kun olet saanut tuntea niin hienon ihmisen. Se on ollut tärkeää, ja varmaan jatkuu molella tapaa tulevaisuudessa. Onneksi on nämä netit ja sähköpostit. Ja ajattele, että on paikka, minne mennä lomalle.

Katilein kirjoitti...

Leijonainen, yritän muistaa ottaa Iristä huomioon, mutta vauva vie kyllä paljon aikaa. Onneksi mies puuhailee sitten Iriksen kanssa. Viime aikoina lego-leikit ovat olleet suosiossa.
Minäkin iloitsen Elviran tuntemisesta ja olen samaa mieltä sähköposteista ja siitä lomapaikastakin :)