lauantai 28. helmikuuta 2009

Rumaa ruokaa

Kokkauskilpailun esteettistä tai ravitsemuksellista voittoa tämä ruoka ei veisi, mutta tämä on helppoa, huokeaa ja hyvää arkiruokaa. Se myös valmistuu nopeasti. Meillä tämä vermisellikeitto on lapsen lempiruokaa.

Vermisellikeittoon tarvitset

1-2 sipulia
pari ruokalusikallista öljyä
7,5dl-1l vettä
lihaliemikuutioita
100 g vermiselliä (rakettispaghettia)
2 tl basilikaa
½ tl valkopippuria
0,5 dl ketsuppia
0,5 dl kermaa
1-2 tomaattia

Hienonna sipulit pieneksi ja kuullota ne öljyssä kullankeltaiseksi. Lisää vesi ja lihaliemikuutiot. Veden kiehuessa laita vermisellit keittoon. Keitä ohjeen mukainen aika. Lisää myös mausteet. Vermisellin ollessa kypsää mausta keitto ketsupilla ja kermalla. Lisää lopuksi lohkotut tomaatit kypsymään liemeen. Älä keitä tomaatteja.

Keiton päälle sopii juustoraaste. Basilikaa laitan keittoon enemmän kuin ohje sanoo. Keiton päälle sopii myös rouhittu mustapippuri. Tänään tein keittoa kaksinkertaisen määrän ja hyvä niin, koska ulkoilun jälkeen kaikilla oli supernälkä. Kirjoittamani ohje on neljää varten. Nestettä laitan tuon pienemmän määrän ja vermiselliä kippaan koko pakkauksen (350g). Näin ollen keittoni muistuttaa enemmän muhennosta, mutta se sopii meidän makuumme hyvin.
Laitoin omaan keittooni tomaatteja koristeeksi, normaalissa annoksessa ei ole noin paljon tomaattia. Hyvältä maistui taas kerran. Sanon tätä ruokaa myös pizzakeitoksi, koska se maistuu vähän pizzalta.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!

torstai 26. helmikuuta 2009

Iris

Tämä kuva on niin liikuttava, että nähtyään tämän äidilleni tulivat kyyneleet silmiin. Ymmärsin äitiäni hyvin. Yleensä emme ole näin ylitunteellisia, mutta tässä kuvassa oli niin voimakkaasti sukumme naisten näköä, että se kosketti. Äitiäni ja minua yhdistää myös trauma siitä, miten äitini menetti äitinsä ja minä isoäitini 13 vuotta sitten. Isoäitini oli ainostaan 54-vuotias. Mummua me salaa taisimme taas ajatella, kun tämän kuvan tyttärestäni Iriksestä näimme.

Ajatukset kulkevat outoja latuja. Ei minun mummusta pitänyt kertoa, vaan Iriksestä. Minun sydänkäpysestäni, itsepäisestä lapsestani, kullanmurustani, kiukkupussistani, kainaloisestani... Iris täyttää tänään tasan klo:23.00 8 vuotta! Merkillistä, miten vuodet juoksevat aina vain kovempaa ja kovempaa. Onneksi Irikselle vuodet ovat vielä niitä ihanan pitkiä lapsuusvuosia.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Maakuntamatkailua


Olimme tänään ostamassa Vilholle uuden turvaistuimen eräästä tehtaanmyymälästä. Istuin oli sen verran hyvässä tarjouksessa, että se kannatti hakea pienen matkan päästä. Vilho matkustaa vielä turvakaukalossa, mutta jossain vaiheessa uusi istuin pääsee käyttöön.

Minä pidän kovasti kirkoista, joten totta kai piti käydä katsastamassa pitäjän kirkko. Aika hieno se onkin. Onkohan tyylisuunta jotain myöhäisjugendia? Kirkossa lukee, että se on rakennettu 1930-1933.Puiden takaa näkyy kirkon vieressä oleva kellotapuli.

Illalla olen menossa laulukeikalle. Vähän jännittää... Viimeksi olen laulaa luritellut yleisön edessä viime kesänä.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Rikki


Pystyn oikein kuulemaan korvissani, miten tuo talo valittaa naapuritalolle: "Siis mä oon niin rikki..."
Puluja se ei haittaa. Kuvaa klikkaamalla huomaat, että ihan tyytyväisinä istuskelevat ikkunalaudalla, vaikka se kallellaan onkin. Minusta on mielenkiintoista, että talo retkahtaa yhtäkkiä noin. Riks, räks ja poks. Ihmeellistä.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Uusi tuttavuus



Kuvassa ei ole uusi huonekasvimme vaan ihanan näköinen yrtti, jonka nappasin kaupasta mukaani. Tämän yrtin nimi on viinisuolaheinä. Se maistuu hieman happamalle ja suolaiselle. Viinisuolaheinä heitti ajatukseni lapsuuteen. Lapsena leikin Marika-nimisen kaverini kanssa. Meillä oli kallioisessa rinteessä leikisti kodit ja sitten kutsuimme kodin rakentamisen ja koristelun ohessa toisiamme kylään. Tarjolla oli kallionkoloista poimittuja suolikoita ja pellolta noukittuja vehnänjyviä. Kallion vieressä oli vehnäpelto. Pyöritimme vehnäntähkiä käsiemme välissä, jotta saisimme maukkaat jyvät esiin. Se oli mukavaa leikkiä. "Ruuan" keräileminen ja syöminen oli kivaa.
(Illalla oksensin vihreää oksennusta ja äiti ihmetteli, mitä oikein olin syönyt. Varmaan kaksi kiloa suolikoita, mutta sitä en tietenkään kertonut.)

Täytyykin ensi keväänä ja kesänä kerätä luonnonsuolaheinää, tykkään muutenkin käyttää villivihanneksia.Täytyi heti väsätä salaatti, jotta pääsen testaamaan viinisuolaheinää. Ja eikun syömään.

perjantai 20. helmikuuta 2009

torstai 19. helmikuuta 2009

Bolt

Hiihtoloman kunniaksi olin tämän kuvassa näkyvän vaaleanpunaiseen pukeutuneen seuralaisen kanssa elokuvissa. Katsoimme Bolt-nimisen lastenelokuvan. Aluksi elokuva oli minusta ihan kamala ja sekava. Myöhemmin elokuvaan alkoi ilmestyä juonikin ja paikoitellen elokuva tuntui ihan siedettävältä.
Elokuvateatteri oli täynnä lomalaisia, jotka olivat vanhempiensa tai isovanhempiensa kanssa tulleet katsomaan elokuvaa. Takanani istunut isoäiti selitti lapsenlapselleen elokuvaa "auki" melkein koko ajan. Aluksi se häiritsi, mutta oli loppujen lopuksi varmaan ihan hyvä juttu. Pari kertaa tyttärenikin kysyi elokuvasta asioita, joita hän ei ymmärtänyt.
Elokuva oli aika ajoin mielestäni aika jännittävä, ehkä pienestä ihmisestä jopa pelottava. Istuessani elokuvateatterissa mietin, että tämä ei tunnu ollenkaan lasta varten tehdyltä elokuvalta. Elokuva tuntui aikuisen maailmalta, joka oli muunnettu hieman lapsen näköiseksi. Muutamassa kohdassa huumori puri lapsiin ja olikin ihanaa, kun elokuvateatteri täyttyi lasten naurunkikatuksesta. Tekniseltä toteutukseltaan elokuva oli huippuluokkaa. Sisällöltään elokuva jäi minusta sekavaksi ja köyhäksi. Minusta on myös aika kulunutta, kun eläimet esitetään inhimillisinä. Tällä kertaa eläimet onneksi puhuivat kohtuullisen hyvin, useinhan lastenelokuvien ja lastenohjelmien eläimillä on joku puhehäiriö.
Elokuvan päähahmo on Bolt-niminen koira, jonka tehtävänä on pelastaa Penny-tyttö pulasta kerta toisensa jälkeen. Bolt luulee pelastavansa Pennyn ihan oikeasti, mutta sitten sattuma laittaa sormensa peliin ja Bolt saakin kuulla olevansa näyttelijä ja elävänsä kulissielämää. Pennyn pelastaminen liittyykiin tv-sarjaan. Penny ei olekaan oikeasti pulassa. Aika kaukaa haettua, mutta toimii joten kuten. En silti suosittele tätä elokuvaa, jos muitakin vaihtoehtoja on tarjolla. Tämä oli näillä nurkilla ainoa lastenelokuva, joten jos halusi elokuviin ei ollut vaihtoehtoa.
Elokuvan jälkeen kävimme kahvilassa iltapalasalaatilla ja se sitten taas oli tosi mukavaa -myös lapsesta.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Talvisena lomapäivänä

Mies leipoo.
Minä kokkaan (rosmariiniperunoita, kasvispihvejä ja mitälie-kastiketta jääkaapin jämistä).Iris näkee alkuolioita, joku muu ehkä jotain leipomiseen liittyvää.Tulppaanit näkevät auringon.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Kolme ajatusta ja ystäviä

Paras on alkaa joka päivä näin: herättyään miettiä, eikö olisi mahdollista tänään tuottaa iloa edes yhdelle ihmiselle.
-Friedrich Nietzsche

Jokaista ihmistä pitäisi kohdella kuin ilmaa -ehdottoman elintärkeänä.
-Stig Johansson

Ei sillä väliä, mitä pöydässä on. Sillä on väliä, mitä on tuoleilla.
-W.S. Gilbert

Ihana viikonloppu! Vietyäni äitini avustuksella lämmöllä pakatut avustuspahvilaatikot säilytyspaikkaan (kts.edellinen postaus) menin ystävänpäiväkahville blogiystäväni kanssa. (Avustuskuorma lähtee ensi torstaina.) Nautimme lasilliset punaista ihanan helmeilevää kuohuvaa ja samalla annoin kirjan, jonka kuohuviini-seuralaiseni oli aiemmin järjestämästäni arvonnasta voittanut. Oli mukavaa nähdä ja puhella hetki.



Tänään olin erään toisen ystäväni luona brunssilla ja paikalla oli lisäksemme vielä kolme muuta ystävää. Brunssi oli herkullinen! Söisin hedelmiä vaikka millä mitalla, jos niitä olisi aina lautasella tarjolla. Söin myös sämpylöitä, "pancakeseja" ja tuollaisen suloisen ystävänpäivä-muffinssin.

Minun tulee oltua liian vähän ystävien kanssa tekemisissä. Olen huono vastaamaan tekstiviesteihin ja sähköposteihin. Olen laiska lähtemään kylään kenenkään luo. Onneksi minua on siunattu ystävillä, jotka hyväksyvät ajoittaisen saamattomuuteni ja haluavat silti olla ystäviäni. Minulle on tärkeää saada olla ihmisten kanssa, joiden kanssa on helppo hengittää. Ei tarvitse esittää tai yrittää olla yhtään enempää kuin on. Saa olla ihan vain höhlä oma itsensä ja tuntea olevansa toivottu ja pidetty. Voiko ystävyydessä olla mitään ihanampaa?

perjantai 13. helmikuuta 2009

Sukkasaalis ja vähän muutakin

Aiemmin blogissani esittelemäni hyväntekeväisyyshaaste onnistui yli odotusteni! Viimeisen kuukauden aikana minulle on sadellut suuri määrä pehmeitä paketteja. Sen lisäksi, että olen onnistunut voittamaan blogiarpajaisista vaikka mitä, minulle on myös tullut villasukkia. Haastenahan oli neuloa villasukkia, joita viedään muun muassa Pietarin lastenkoteihin, turvakoteihin ja sairaaloihin.

Haasteeseen osallistui seitsemän ihanaa bloggaajaa sekä minä itse, äitini ja siskoni. Lahjoituksena tuli sukkien lisäksi muutakin vaatetta. Suurin paketti, jonka mies kantoi postista painoi melkein 13 kiloa! Itse laitoin sukkien lisäksi matkaan aikamoisen kasan tyttöjen vaatteita. Pietariin lähtee myös aikuisten päällysvaatteita, lapasia, kintaita, käyttämättömiä rintaliivejä, pipoja, sukkia, kerhotossuja jne.
Minä luetteloin ja uudelleenpakkasin kaikki minulle tulleet tavarat. Olen yllättävän hyvä mahduttamaan suuren määrän tavaraa aika pieneenkin pahvilaatikkoon. Laatikoiden päälle teippasin tekemäni luettelot. Avustajien on helpompi antaa tavaroita oikeisiin osoitteisiin, kun he voivat lukea pakettien sisällön ja esimerkiksi vaatteiden koot suoraan paketin päältä. Sain uppoamaan tähän työhön älyttömästi aikaa, mutta pakkaaminen ja luettelointi olivat tosi hauskoja hommia!Tuossa alla olevassa kuvassa ovat meidän perheen naisten tuotokset.Tässä kuvassa Mannukan lähettämien neuletöiden alla on suloinen peitto, joka pääsee lämmittämään jotakuta. Olen iloinen peitosta, koska minulle kerrottiin, että peitoista ja liinavaatteista on kova pula. Mannukka lähetti kaksi paketillista vaatteita ja villasukkia yms, häneltä tuli myös se jättipaketti!
Näin ihanaa värimaailmaa löytyi yhdestä paketista.
...ja seuraavassa oli näin valtava määrä Villikissan ja Villikissan äidin tekemiä sukkia!
...ja vielä sukkia, joukossa muun muassa Kirlahin tekemä sukkia. Hienoja ja kaikki vähän erilaisia.
Arvaa, kuinka monta?
Voin kertoa, että viidetkymmenet (!) uudet villasukat sekä lukuisa määrä käytettyjä villasukkia lähtee lämmittämään jalkoja Pietariin! Suurkiitos kaikille, jotka halusitte osallistua auttamiseen. En huomannut pyytää lupaa blogienne mainitsemiseen tai linkittämiseen, joten toivonkin, että huikkaisitte kommenttilootaan, jos bloginne saa mainita tässä tekstissä. Linkitän blogin sitten, jos saan luvan.

Huomenna vien lahjoitukset eteenpäin. Villasukkien lisäksi matkaan lähtee siis suuri määrä muutakin hyödykettä. Hyväntekeväisyysmatkoja tullaan tekemään jatkossakin ja siksi palaan asiaan vielä myöhemminkin hieman erilaisen haasteen kanssa.

Edit: Oikein rakkaudentäyteistä, ihanaa ja ennen kaikkea hyvää ystävänpäivää kaikille!

torstai 12. helmikuuta 2009

Epäköyhää epälaihdutusruokaa

Meidän huushollissa on ollut tapana, että viikonloppuisin voi välillä syödä paremmin ja kalliimmin ja yleensä sunnuntaina voi ruokajuomana olla viiniä. Tänään olin niin hyvällä tuulella, että omaksikin yllätyksekseni ostin kaupasta pihvejä (en ole oikein punaisen lihan ystävä) ja kun lihatiskillä sain paperiin käärityt pihvit käteeni, hinta hieman hirvitti. "Onpas kallista", ajattelin ja koska pihvit joka tapauksessa olivat jo maksaneet aika paljon, ajattelin että ihan hyvin voin sitten hakea viiniäkin (naisen logiikkani on saumatonta).

Eilisestä jääneet keitetyt perunat olivat jääkaapissa jalostuneet mitä parhaimmiksi tuleviksi paistinperunoiksi, joten pihvi sai seurakseen niitä. Perunat paistettiin nokareessa voita ja tilkassa oliiviöljyä, joissa oli aluksi kuullotettu hieman currya. Seuraksi sopi hyvin parsa sekä kaupasta ostamani valmisjuustokastike (olen juustolakossa, mutta pakko oli hiukan huijata). Juustokastike on Valion Violaa ja yllättävän kelvon makuista valmiskastikkeeksi, sopivan mietoa. Viini on reilun kaupan argentiinalaista Alta Gloriaa (2007), jonka ostin koska sitä kuvailtiin kirsikkaiseksi ja häränlihan kanssa yhteensopivaksi. Viini on kerrassaan oivan makuista pihvin seurana ja varmaan muutenkin. Mies oli tietysti hyvillään ostoksistani, koska normaalisti minä haluan tehdä kasvisruokaa ja viiniä en osta oikein ikinä.

Halusin herkutella ja skoolata, koska oloni on jo paljon parempi. Kun minulle tulee flunssa olen muutaman päivän aivan pois pelistä ja sitten koen ikään kuin ihmeparantumisen, niin kuin nytkin. Halusin myös juhlia sitä, että vaikka mies on nyt vuorostaan kipeä, hänen makuaistinsa on kunnossa. Suurin syy iloon on kuitenkin se, että aiemmin esittämäni hyväntekeväisyyshaaste onnistui mainiosti! Lajittelen ja pakkaan tavaroita ja sukkia tämän illan ja huomenna kerron blogissani mukavasta "tuloksesta". Kiitos jo etukäteen kaikille osallistumisesta ja hengessä mukana olemisesta ♥
(Kuriositeettina pakko kertoa, että ylemmässä kuvassa oleva vesilasi on Villeroy & Bochin mallistoa. En aiemmin edes tiennyt, että kyseinen firma tekee laseja. Olen saanut ne Luxemburgissa asuvalta ystävältäni. Terveisiä sinne maailmalle ystäväiseni, jos huomaat tämän.)

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Flunssankestämiskeinoja

Flunssa senkun jatkuu ja välillä kuumekin lepattaa minussa. Syön ihan estoitta särkyä ja kuumetta alentavia lääkkeitä. Ei ole kauaa siitä, kun itsekin ajattelin, että kuume lähtee vain kun sen antaa oikein tulla ja olla korkeana. Sitten törmäsin muutamankin kerran tutkimuksiin, joissa sanottiin, että kuume tulisi pitää aisoissa, koska se kuluttaa kehoa. Loogista. Posinova ja Panadol auttavat minulla aika hyvin.

Hyvä lehti ja mieluisa dvd auttavat myös. Gilmoren tytöt on mukavan leppoisa ja dialogeiltaan hauska sarja. Kipeänä se on mitä mainiointa viihdettä. Tuhti Vitalis-kerros nenän ympäristössä takaa sen ettei iho kuoriudu pois. No joo, haisee varmaan kamalalle, mutta ei haittaa, kun hajuaisti on mennyt.

Tuon punaisen sarven kanssa huuhdotaan nenää. Sarveen laitetaan pari teelusikallista suolaa ja kädenlämpöistä vettä. Sitten sarven kärki laitetaan sieraimeen ja vesi päästetään kulkemaan toisesta sieraimesta sisään ja toisesta ulos. Toimenpide on minusta vastenmielinen, mutta tämä luonnonmukainen apuväline on auttanut merkittävästi taistelussani ikuisia poskiontelotulehduksia vastaan. Pastillit auttavat kurkkukipuun, jota en onneksi juuri nyt pode.

Aina ei silti voi vain levätä ja lukea tai katsoa dvd:tä. Lapsia pitää hoitaa, vaikka mies auttaakin. Viime yön yöunet jäivät kolmeen tuntiin oman huonon olon ja vauvan levottomuuden vuoksi. Nukuin eilen iltapäivällä, joten sekin sotki rytmin, jota minulla ei muutenkaan ole. Uniongelmia murehtiessani luin sitten tietysti Kodin Kuvalehdestä tutkimuksesta, jonka mukaan unettomuus lisää muun muassa mielenterveysongelmia ja altistaa masennukselle. Se on kai itsestään selvää. Tänään on kieltämättä ollut aika sekava olo -ja lisäksi kuume noustessaan tekee minulle hassuja harhoja, saatan esimerkiksi nähdä hyttysen näköisiä lentäväisiä katon rajassa.
Onneksi flunssan pahin huippu on varmaan juuri taakse jäänyttä elämää.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Joulukalenteri ja kivimurskaamo

Nyt kun eletään jo helmikuuta olisi varmaan aika laittaa tuo miehen isältä saatu ihana Rudolf Koivu-joulukalenteri pois, mutta en millään malttaisi. Se on niin ihana.

Nuha on siinä mallissa, että nyt kuuluu pitää villasukkia ja ottaa lievä yliannostus C-vitamiinia. En tiedä, auttavatko oikeasti, mutta lumelääkkeenä ainakin toimivat minulla.
...trööt ja hatshuu! ovat täällä tämän päivän luontoäänet.
Minua ja naisen identiteettiäni kyllä vähän loukkasi, kun heräsin yöllä siihen että mies haki korvatulppia. Kuulostan kuulema ihan kivimurskaamolta, kun kuorsaan niin kamalasti eikä mies ole tottunut. Omasta mielestäni minusta lähtee korkeintaan naisellista ja söpöä tuhinaa.
Hmpfh! (Ensi yönnä kuorsaan ihan kiusallanikin vielä kovempaa.)

edit: Tänään meillä syödään tätä. Suosittelen lämpimästi, vaikka ei nuhaa olisikaan. Mies tekee sen, tietysti.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Yhyy...

Eilen jo vähän aavistelinkin ja aamulla pelkoni varmistui.. Kauhea kurkkukipu. Nenä vuotaa ja tuntuu siltä kuin silmät olisivat poskilla.
Jopa minusta on hiukan hassua juoda jouluteetä helmikuussa, mutta ajattelin että siitä saattaisin sentään maistaa jotain.

Makuaisti on kateissa ja minä kun suunnittelin herkuttelevani miehen tädin tuomalla suklaarasialla. Yhyy...(Meillä ei muuten tehdä tasan mitään ilman karvaista tarkkailua. Kuvassa Sissi.)

edit: Aiemmin haastoin ihmisiä neulomaan villasukkia Pietariin. Haaste onnistui hyvin ja palaan siihen, kunhan tästä tokenen.

torstai 5. helmikuuta 2009

Sikalat

Luin Susanna Alakosken Sikalat-kirjan lähes yhdeltä istumalta. Kirja oli aika järkyttävä kuvaus suomalaisperheen elämästä Ruotsin Ystadissa. Kirja kertoo karmeasta rappiosta, jonka keskellä päähenkilö Leena ja hänen kaksi veljeään elävät. Sikalat on kirjoitettu minä-muodossa ja se sopii tämän tyyppiseen romaaniin hyvin. Minä-muoto tuo tapahtumat lähelle. Olin kirjan luettuani hetken aikaa hieman ahdistunut. Tiedostin kipeästi, miten realistisia kirjassa kuvatut tapahtumat olivat.Vanhemmat ryyppäävät ja juhlivat, koti on likainen, lapsilla ei ole edes kunnollisia sänkyjä -eikä ruokaa. Raittiuttakin on välillä, mutta aina se loppuu. Isä on äitiä kohtaan väkivaltainen ja Leena rukoilee, että kaikki menisi hyvin.. ettei äiti kuolisi, ettei perheen kuopus Sakari heräisi...

Jossain vaiheessa kirjaa alkoi suututtaa. Mikseivät vanhemmat saa itseään kuntoon ja miksi kirjan perhe ei saa kunnolla apua. Sosiaalityöntekijät käyvät perheen luona ja välillä lapset ovat huostassakin, mutta tilanne on silti sietämätön. Kirjan loppu jää avoimeksi. Minä olisin tarvinnut tähän kirjaan onnellisen lopun: Vanhemmat olisivat raittiina ja hoitaisivat lapsensa hyvin. Aina ei vaan ole onnellisia loppuja. Asia, jota minun on hyvin vaikea hyväksyä.

Sikalat on mielestäni hieman epätasaisesti kirjoitettu, mutta silti ehdottomasti lukemisen arvoinen. Romaanissa on osattu kuvata asioita kiinnostavasti ja lapsen näkökulmaa ajatellen. Kirja on voittanut August-kirjallisuuspalkinnon.

(Kuvaan tunki mukaan joululahjaksi tullut hassunhauska heppa. Lelu on ihan hypnoottinen, kun se keinuu vieterin varassa. Ehkä humma tuli vähän keventämään lukemisesta syntynyttä tunnelmaa.)

maanantai 2. helmikuuta 2009

Sinappipurkki ratkaisi voittajan


Kirja-arvonta on nyt suoritettu ja Riikka Pulkkisen Raja-romaani lähtee Paula Niittysen blogin Paulalle, ONNEA!!!

Arvonta tapahtui niin, että käskin mieheni valita lukujen 1 ja 67 väliltä luvun ja sanoin, että myös numerot 1 ja 67 ovat mahdollisia. Miehelläni oli juuri silloin kädessä sinappipurkki ja hän sanoi sen viivakoodin kaksi viimeistä numeroa, jotka olivat 2 ja 0 eli 20. Laskin kommenteista kahdennenkymmenennen osallistujan ja se oli Paula.
Täytyy sopia, miten toimitan palkinnon, joten otatko Paula yhteyttä.

Ps. Hyväntekeväisyystempaus etenee hyvin. Siitä raportoin vielä tällä viikolla.