torstai 26. helmikuuta 2009

Iris

Tämä kuva on niin liikuttava, että nähtyään tämän äidilleni tulivat kyyneleet silmiin. Ymmärsin äitiäni hyvin. Yleensä emme ole näin ylitunteellisia, mutta tässä kuvassa oli niin voimakkaasti sukumme naisten näköä, että se kosketti. Äitiäni ja minua yhdistää myös trauma siitä, miten äitini menetti äitinsä ja minä isoäitini 13 vuotta sitten. Isoäitini oli ainostaan 54-vuotias. Mummua me salaa taisimme taas ajatella, kun tämän kuvan tyttärestäni Iriksestä näimme.

Ajatukset kulkevat outoja latuja. Ei minun mummusta pitänyt kertoa, vaan Iriksestä. Minun sydänkäpysestäni, itsepäisestä lapsestani, kullanmurustani, kiukkupussistani, kainaloisestani... Iris täyttää tänään tasan klo:23.00 8 vuotta! Merkillistä, miten vuodet juoksevat aina vain kovempaa ja kovempaa. Onneksi Irikselle vuodet ovat vielä niitä ihanan pitkiä lapsuusvuosia.

22 kommenttia:

Villikissa kirjoitti...

Ihana kuva.Hiuksetkin on kuvaan sopivasti laitettu letille päätä kiertämään.Suloinen tyttö!

Inkivääri kirjoitti...

On tosiaan ihana kuva ja suloinen tyttö! Onnea kahdeksanvuotiaalle täysi sylillinen:)

MaaMaa kirjoitti...

Suloinen kuva! Hönkää tuollaista vanhanaikaisuutta; ajaton kuva. Se olisi voitu yhtä hyvin ottaa 50 vuotta sitten kuin nyt. Tosi upea!
Onnea tyttärellesi!! 8vuotta!
Ja onnea äidille myös!! :)

Monet sanovat, että minussa on äitini näköä. Kun katson äitini nuoruuden kuvia, niin joskus sykähtää sydämessä kun huomaan itsekin yhtäläisyyksiä.
Äiti elää minussa... ja veljissäni...ja heidän lapsissaan ... ja toivottavasti vielä joku päivä minullekin tulee lapsia, joissa äiti-mummi jatkuu...

arleena kirjoitti...

Paljon onnea 8-vuotiaalle Irikselle.

BamiellaJ kirjoitti...

Paljon onnea 8-vuotiaalle Iirikselle! Katselin kuvianne ja vertailin nenää, poskien muotoa, suuta. On teissä samaa näköä, äidissä ja tyttäressä.

Rita A kirjoitti...

Kaunis kuva, jotenkin ajattoman ja klassisen näköinen.

Onnea lapselle, eivät ole vielä pyöreät vuodet häntä vanhentamassa :)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä on jännä niitä piirteitä nähdä, näen poikien piirteitä isoisässä, joka syntyi 100 vuotta sitten. Niin, minunkin mukava anoppi kuoli ihan liian aikaisin auto-onnettomuudessa.

pikkujutut kirjoitti...

Kaunis kuva ja kaunis tytto. Onnittelut Irikselle!

Pink Links kirjoitti...

Kuva Iriksestä vie vanhaan aikaan. Tyttösi on todella kuvauksellinen.

Olen pahoillani perheenne menetyksestä.

Iriksessä on menneisyys, tämä hetki ja tulevaisuus.

Myöhäiset onnittelut hänelle!

Anonyymi kirjoitti...

En ihmettele, että teille tuli isomummi mieleen. Tämä kuva on jotenkin niin ajattoman tuntuinen, että voisi olla otettu kauan, kauan sitten.

Kaunis kuva, kaunis tyttö ja kaunis katse. Oikein paljon onnea hänelle ja äidille myös!

Kun maltat odottaa vuoden pari niin kiukkupussi häipyy hetkeksi ainakin. Emmi täyttää kesällä kymmenen ja on kuin toinen tyttö nyt verrattuna parin vuoden takaiseen.

Puisto kirjoitti...

Herkkä kuva Iriksestä. Ja kun vielä isoäitiä muistuttaa, ymmärrän hyvin liikutuksen tunteet.

Myöhäiset syntymäpäiväonnittelut ihanaiselle Irikselle!

Anonyymi kirjoitti...

Pidän kuvasta todella paljon!!

Onnea Iirikselle!!

M'man kirjoitti...

Voi kuinka kauniisti kirjoitit. Erityisesti viimeinen lauseesi : Onneksi Irikselle vuodet ovat vielä niitä ihanan pitkiä lapsuusvuosia.

Kaunis ajatus ja olet oikeassa. Hyvaa syntymapaivaa tyttarellesi. Taytyy sanoa, etta ainakin tasta blogiprofiilikuvastasi paatellen tyttaresi tosiaan on nakoisesi. :)

Rouva Nordman kirjoitti...

Villikissa, tuo kampaus on sellainen, jonka haluaisin aina laittaa Irikselle. Valitettavasti meillä on aika usein tästä asiasta näkemyseroja.

Inkivääri, kiitos! Kerron onnittelut.

MaaMaa, kuva onnistui yli ootusten. Luonnossa se on vielä parempi.

Ihanasti kuljetat äitiä mukanasi. Niin minullakin on mummu matkassani.

Arleena, kiitos :)

Bamiella, kyllä juuri noista kohdista muistutamme toisiamme. Silmät Iriksellä ovat ihan samanlaiset kuin isällään.

Rita, minustakin kuva on jotenkin kauhean klassinen. Ei ainakaan mikään tyypillinen koulukuva.

Hannelen paratiisi, se on ihmeellistä ja jotenkin hienoa, miten ne suvun piirteet kulkevat mukana.
Harmi tuo anoppi-juttu!

Pikkujutut, kiitos!!

Rouva Nordman kirjoitti...

Taika, kiitos hienosta kommentista! Menetys tuntuu siksi traagiselta, koska äitini ei koskaan asunut oman äitinsä kanssa. Myöhemmin vasta tulivat läheisiksi ja sitten se olikin jo menoa...

Uuna, minustakin kuva on sellainen, että se voisi olla jostain vanhasta albumista..
Tuo kiukkupussi-kommentti lohduttaa! Kai tuo lapsonen jossain vaiheessa tasaantuu :)

Papi, kiitos! Liikutuksentunne oli kyllä niin kummallinen ja minulle ja äidilleni yhteinen. Sanomattakin oli selvää, missä ajatuksemme kulkivat.

Paula, kiitos! Kuva oli minusta niin hieno, että uskaltauduin laittamaan sen tänne. Iris ei myöskään ihan selkeästi ole siitä tunnistettavissa, niin erilainen ilme hänellä siinä on.

M'man, kiva kuulla sinusta!! Kyllä minussa ja Iriksessä samaa näköä on, vaikka vielä enemmän hän muistuttaa isäänsä.

Peanut kirjoitti...

Höh, elävästi muistan kommentoineeni, mutta ilmeisesti näin vaan unta :)

Kaunis kuva, ajaton.

Paljon onnea suloiselle Irikselle!

Nora kirjoitti...

Oikein paljon onnea!

Meillä 8-vuotisjuhlat tulossa heinäkuussa. Ekaluokkalaiset koettelevat välillä vanhempiaan, koetetaan jaksaa. ;)

Rouva Nordman kirjoitti...

Peanut, kiitos onnitteluista! Minullekin on joskus käynyt niin, että olen muistanut kommentoineeni ja sitten kommenttia ei näykään...

Nora, ihanaa, että laitoit tuon kommentin.. Kyllä jaksaminen on välillä kovilla. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea jälkikasvulle! Ihan mielettömän ihana kuva, luulin ensin että tää olisi kuva äidistäsi tai isoäidistäsi lapsena!!!

Rouva Nordman kirjoitti...

Kutri, kiitos :) Eikö olekin ihan ihmeellisen vanhanaikainen tunnelma tuossa kuvassa!

Katja Tanskanen kirjoitti...

Taiteellinen kuva!

Liikutuksessa on usein raastavaa surua mutta myös lohtua tuovaa iloa.

Iris on ilonne:)

Myöhäisen myöhäiset onnittelut hänelle!

Rouva Nordman kirjoitti...

Katja Tanskanen, taas kerran osasit pukea hienosti sanoiksi, kuvaan liittyviä tunteitani. Myös mummuni on iloni. Olen iloinen, että tunsin hänet ja iloinen siitä, että tiedän ja koen hänen voimakkaasti elävän minussa.