perjantai 31. lokakuuta 2008

Teatteriin!

Kohta tämä nainen laittaa korkokengät jalkaan, kiskaisee siskon mukaan ja lähtee teatterille ensi-iltaan!



(Olipa ihana lakata kynnet pitkästä aikaa).

torstai 30. lokakuuta 2008

Lamppu

Lampunvarjostin oli vanhuuttaan hapertunut, joten ostin uuden talvisemman varjostimen. Vanha lampunvarjostin saisi mennä varastoon odottelemaan kyytiä verhoilijalle.
En vienyt varjostinta heti varastoon ja tämän seikan huomasi tietysti myös Sisu.
...mutta jostain kumman syystä hän jäi heti kiinni ovelasta piileskelystään huolimatta.

Lamppu on muuten pelastettu kaatopaikkakuormasta. Niin se on, että toisen roska on toisen aarre.

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Kuolinkellot

Alkavan marraskuun pimeisiin iltoihin sopii ripaus jännitystä. On tietysti subjektiivista, mikä ketäkin pelottaa, mutta minä olin ajoittain jopa kauhuissani lukiessani Juan Gómez-Juradon Kuolinkelloja. Luin kirjaa öisin, joten mielikuvitus ja väsymys saivat kirjan tuntumaan vielä pelottavammalta.

Katolisen kirkon paavinvaali lähestyy ja yhtäkkiä ehdokkaita alkaa kuolla. Tapauksia aletaan tietysti tutkia ja tutkimukset paljastavat karmivia asioita. Erityisen kamalina pidin kuvauksia, joita oli tekstin joukossa. Niissä käsiteltiin erään ihmisen ja lääkärin välisiä keskusteluja.

Kirjassa kerrotaan fiktiivisesti katolisen kirkon kulisseista ja se on mielenkiintoista. Kirjassa on myös väkivaltaa ja raakuutta, mutta mielestäni niillä ei ole mässäilty, vaan ne sopivat kirjan juoneen.

Kirja on kirjoitettu vuonna 2005 ja suomennettu vuonna 2008. Juan Gómez-Jurado on syntynyt vuonna 1977 ja Kuolinkellot on hänen esikoisteoksensa. Se on ollut huikea myyntimenestys ja sen oikeudet on myyty yli neljäänkymmeneen maahan.

Suosittelen kirjaa ja minusta sitä kannattaa lukea juuri illalla tai yöllä, kun on jo pimeää ja hiljaista.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Alkava pimeä vuodenaika

Sen, mikä on soinut päässäni jo muutaman päivän voit kuunnella täältä. Tämän kappaleen soiminen päässäni on varma merkki siitä, että talvi on tulossa... huokaus.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Nukkuva

Vauva tuntuu silloin tällöin luulevan, että yö on päivä. Tässä olettamuksessa on mennyt joitain öitä, joten olen valvonut vauvan kanssa. Onneksi olen voinut päivisin nukuskella ja onneksi tiedän, että kyllä se rytmi jossain vaiheessa löytyy. Oloni on aika nukkuva. Ei väsynyt tai unelias, vaan nukkuva. Minusta tuntuu että tänään en ole herännyt ollenkaan. Toisin, kuin monet muut en ole kuitenkaan ollut niin nukkuva, että olisin nukkunut kunnallisvaalien ohi.

Tänä vuonna oli todella vaikeaa löytää sopivaa ehdokasta. Olen äänestänyt jo muutamia kertoja ja aina on ehdokas löytynyt aika helposti. Olen äänestänyt demareita ja naista. Ennen vaaleja tuntuu, että kaikki puolueet ovat sosiaalidemokraattisia, siis jopa demarit itse, mutta valtuustokauden tai hallituskauden kuluessa ihanteet unohtuvat. Liityin aikoinani sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, koska yhteisvastuu ja tasa-arvo olivat mielestäni hyviä periaatteita. Nykyään minusta tuntuu, että ne on unohdettu. Poliitikkojen latteudet eivät kiinnosta. Ajattelin, että demarit saisivat uutta puhtia nuoresta puheenjohtajastaan Jutta Urpilaisesta, mutta minusta tuntuu, että mummunikaan ei ole niin mummu kuin Urpilainen. Tietenkin nuori nainen saattaa joutua todistelemaan uskottavuuttaan, mutta saisi imagossa nuoruuskin näkyä...
No, äänestin aika lailla kaikkia normejani vastaan, mutta löysin ehdokkaan, jonka tiedän olevan lasten ja nuorten puolella. Äitinä se on minulle tärkeää.

Edellisten kunnallisvaalien alla juttelin tuttuni kanssa äänestämisestä. Tuttuni mielestä kunnallisvaaleissa äänestäminen ei ole niin tärkeää, kun ei se oikein kosketa häntä. Hän äänestää mieluummin presidentin vaaleissa, koska se on tärkeämpää. Olin nielaista kieleni. Presidenttikö päättää kouluverkostamme, päiväkodeista, terveydenhuollosta, katujen kunnossapidosta...
Pelkään, että ihmiset eivät ymmärrä, että juuri näissä vaaleissa valitaan ne ihmiset, joiden päätökset vaikuttavat suoraan jokapäiväiseen elämäämme.

Nukkuvan ihmisen sekalaisia jaarituksia olivat nämä...
Tämä pihassamme näkyvä kaveri ei sen sijaan ole yhtään nukkuva. Uutterasti hän valmistelee talvivarastoja, kisailee yhden toisen kurren kanssa ja kiusaa lintuja. Oravaa on lystikästä katsella keittiön ikkunasta, varsinkin esikoinen on kurren touhuista riemuissaan.

lauantai 25. lokakuuta 2008

Muuminostalgiaa

Esikoinen on mummun kanssa mökillä, joten siivosin (!) hänen huoneensa ja voi, mitä ihanaa löysin! Ruotsinkielisen Muumi-puuhalehden. Taisin ostaa sen hänelle (kovan kinuamisen jälkeen) kirpputorilta aikoja sitten, mutta en ole tullut sitä kurkanneeksi ennen kuin nyt.








Tällaisina minä muistan lapsuuteni muumit.
Muumi ja vaarallinen juhannus on nyt uudelleenjulkaistu dvd:nä ja siinä seikkailevat juuri nämä huopaiset muumihahmot. Tekee kovasti mieli ostaa se lapsille (kummallekohan se oikeasti tulisi lapsille vai äidille?).

perjantai 24. lokakuuta 2008

Martta

Mitäköhän ajattelin, kun menin tuon Elle-lehden tilaamaan? Olin kai innostunut, kun sitä alettiin julkaista suomeksi. Oikeasti en edes ymmärrä muotia enkä ole siitä niin kiinnostunutkaan...
Olen varmaan liian syvällinen ja älykäs tällaisen lehden lukijaksi (toinen vaihtoehto on, että olen liian laiska ottamaan muotiasioista selvää ja liian lihava mahtumaan muodinmukaisiin vaatteisiin).

Statistiikkaa Elle-lehdestä:
Lokakuun numerossa on 155 sivua.
Niistä on:
Mainoksia 45 sivua.
Juttuja, joihin on koottu uutuuksia hintoineen (eli nämäkin ovat oikeasti mainoksia) 15 sivua.
Sisällysluettelo, yhteystiedot ym. 5 sivua.

Lisäksi on osasivun kokoisia mainoksia ja muotijuttuja, joissa yhdellä sivulla on yksi "taiteellisesti esitelty" asukokonaisuus.

Oikeaa luettavaa on todella vähän.

Siksi olenkin iloinen, kun postiluukusta kolahtaa tämä:
...vaikka mies aina huutaakin: "Hei, posti toi taas sun marttalehden."

torstai 23. lokakuuta 2008

Ihana mies

VAROITUS!
Sisältää pinnallista ulkonäkökeskeistä hömppää!

Hah hah, te jotka olette viime aikoina eksyneet blogiini luulitte otsikon perusteella aivan varmasti, että kehun taas vauveliinia! Vauva on tietysti ihana mies, mutta kyllä tämäkin mies miellyttää.Näyttelijä Antti Reini on mielestäni i h a n a ! Pidän hänen ulkoisesta muodostaan. Se on silmääni tarpeeksi rosoinen, mutta kuitenkin huolettoman komea. Hänellä on mielenkiintoisen karhea ja matala ääni. Hän osaa luoda intensiivisiä katseita ja hänen läsnäolonsa suorastaan huokuu television ruudusta olohuoneeseeni. Aah.

(Tällainen huokailu on minulle hyvin epätyypillistä. Ei minulla ole koskaan ollut mitään miespuolisia idoleita enkä osaa ikinä vastata mihinkään hyvännäköisyyskysymyksiin, jos minulta niitä kysytään. Nyt minulla olisi kuitenkin antaa vastaus. Antti Reinissä vaan on sitä jotain, joka varastaa minun huomioni.)






...oi voi sentään *huokailee hän*.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Kerran viikossa


Kerran viikossa esikoinen menee mummun luo yökylään. Silloin mies hoitaa vauvaa ja minä pidän tunnin verran soittotunteja. Minulla käy kaksi ihanaa ja motivoitunutta oppilasta, alakoululainen miehenalku ja teini-ikäinen tyttö. Sävelten, opettamisen ja oppimisen ilon täyttämä tunti menee hujauksessa ja siitä jää itselle kevyt mieli.
Kyllä musiikki tekee hyvää sielulle!

maanantai 20. lokakuuta 2008

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Hämmentävää huomentaa!


Koska vauva sai aamupalan sänkyyn (imetin hänet kyljelläni sängyllä), päätin tuoda myös miehelle aamupalan sänkyyn.
Kantaessani tarjotinta lauloin sointuvasti (?) Paljon onnea vaan.
Ei, miehelläni ei ole syntymäpäivää, nimipäivää tai merkkipäivää muutenkaan.
Vastaanotto oli hölmistynyt ja ilahtunut.
Nauratti ihan kauheasti, mutta sain laulun laulettua.
Onnea on omituinen nainen?

lauantai 18. lokakuuta 2008

Asioita

Tänään on
- ostettu kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta.
- imetetty Ikeassa.
- istuttu autossa.
- ihailtu vaihtuvaa syysmaisemaa.
- oltu miehen vanhempien luona kylässä.
- juotu kahvia hienosta kupista.- keskusteltu kirjallisuudesta ja vauvoista.
- tunnettu onnea siitä, että on toivottu ja odotettu vieras.
- tunnettu onnea siitä, että minua varten oli varattu herkkuja, joista pidän.
- naureskeltu kissaa, jolla myös on saunavuoro.
(Kissa oli erittäin vihainen, kun ei päässytkään takiamme omalla vuorollaan saunaan, se jopa sähähti oven takana. Kissalla on aikamoinen temperamentti ja se tekee siitä entistä ihanamman).


perjantai 17. lokakuuta 2008

Salainen Kirjaystävä

Ihanan positiivinen hyvän mielen kortti, kiinnostava kirja ja herkkua! Kiitos Salainen kirjaystäväni mukavasta postista!

(Kun tuon Tuplan asettelee noin eihän siitä huomaa, että jäljellä ovat pelkät kääreet, oho ;) !)