perjantai 10. lokakuuta 2008

10.10.

Tänään juhlitaan Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää.

Meidän piti yläasteella lukea Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, mutta pakko myöntää, että minä vähän luistelin ja taisin lukea vain sivun täältä toisen tuolta. Sen verran luin, että pystyin jotain äidinkielen tunnilla kommentoimaan. Löysin Seitsemän veljestä vasta aikuisena, kun se tuli jonkun ostamani kirjan kylkiäisenä. Minulla on vain tuo kuvassa oleva pokkariversio, jonka modernista kannesta en kauheasti pidä. Lapsellani on tuo iki-ihana Mauri Kunnaksen versio ja sen kuvitus on tietenkin omaa luokkaansa. Mauri Kunnaksen versio sopii hyvin aikuisellekin, se on ikään kuin selkokielinen, tiivistetty versio alkuperäisestä.
Seitsemän veljestä on veijaritarina, jossa on hauskaa huumoria runsaasti. Aleksis Kivi osaa kirjoittaa elävää kieltä, joka kestää aikaa hyvin. Kirjassa laiskanpulskeat veljekset aikuistuvat pikkuhiljaa ja yrittävät opetella elämää. Jokaiselle veljeksistä on luotu omat luonteenpiirteensä ja kirjaa lukiessa onkin hauska miettiä, kuka veljeksistä itse olisi. Veljekset ovat Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Tuomas ja Aapo sekä Timo ja Lauri ovat kaksoset. Veljeksistä voisin olla Eero, joka on viekas ja vähän juoni tai Timo, joka on suuri luonnonystävä.
Suosittelen löytämään tämän kirjan. Se kestää montakin lukukertaa ja on hauska ja ihanan suomalainen. Kirjasta on todella helppoa tehdä myös näytelmänpätkiä, koska osa tekstistä on suoraan vuorosanojen muodossa.
Kirjan loppuja ei saisi paljastaa, mutta minun on pakko laittaa siteeraus kirjan lopusta tähän, koska se on minusta yksi kirjan kauneimmista kohdista:
" Mutta tässä on kertomukseni loppu. Ja niin olen kertonut seitsemästä veljeksestä Suomen saloissa; ja mitäpä kertoisin enään heidän elämänsä päivästä ja sen vaiheista täällä? Se kulki rauhaisasti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhaisesti alas illan lepoon monen tuhannen, kultaisen auringon kiertoessa."
Aleksis Kiven Seitsemää veljestä pidetään ensimmäisenä suomenkielisenä romaanina.

Tässä vähän pullaa Suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi. Ala-asteella söimme Runebergin päivänä Runebergin torttua. Minun luokallani oleva Janne katsoi Runebergin torttuaan mietteliäästi ja sanoi, että Aleksis Kiven tortussa on varmaan kivi. Meillä kivi on kohteliaasti jätetty pullan ulkopuolelle.

4 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Hieno kunnianosoitus Aleksis Kivelle ja suomalaisuudenpäivälle. Veljesten lisäksi myös Kiven runot ovat hienoja, vaikka aikalaiset eivät niistä pitäneetkään, kun loppusoinnut puuttuivat. Mikä modernisti - 1800-luvun puolivälissä!

Katilein kirjoitti...

Totta! Aleksis Kiveltä on ilmestynyt Kanervala-niminen runokokoelma, mutta sen varmaan tiesitkin. Aikalaisille myös se oli ongelma, että Kivi kirjoitti suomeksi.

violet kirjoitti...

Minulla tuo sama pokkariversio ja sama kokemus veljesten lukemisesta..

Katilein kirjoitti...

Violet, onneksi Seitsemän veljestä tuli luettua nyt aikuisena :)