sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Hämmentävää huomentaa!


Koska vauva sai aamupalan sänkyyn (imetin hänet kyljelläni sängyllä), päätin tuoda myös miehelle aamupalan sänkyyn.
Kantaessani tarjotinta lauloin sointuvasti (?) Paljon onnea vaan.
Ei, miehelläni ei ole syntymäpäivää, nimipäivää tai merkkipäivää muutenkaan.
Vastaanotto oli hölmistynyt ja ilahtunut.
Nauratti ihan kauheasti, mutta sain laulun laulettua.
Onnea on omituinen nainen?

13 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Hauska olet:)

Kutri kirjoitti...

Meidän Onni ei ole omituinen nainen vaan pieni poika, mutta sitähän sinä et luultavasti tarkoittanut... Juu, kyllä, myönnettävä on, että miehesi on onnekas! Ajattele, miten hauskaa on, ettei tiedä, mitä puolisonkahjokas taas mahtaa keksiä! Kyllä ois tylsää jos oma kultsu olis liian ennalta-arvattava.

Merruli kirjoitti...

Sinulla on selvästikin ilahduttamisen lahja. Huomaan myös, että taidan itse jaella iloisia yllätyksiä turhan kitsaasti. Pitäisiköhän yrittää siirtää osa käsitöihin käytetystä luovuudesta parisuhteen puolelle...

Leena kirjoitti...

Ihana yllätys!

Tiina kirjoitti...

Voi miten ihana yllätys,kumpa itsekin osaisi joskus yllättää puolison jollain ihanalla tavalla... :)

Katilein kirjoitti...

Mari, hauskuutan itseänikin.

Kutri, en todellakaan halua aiheuttaa lukutaitoisille Onneille identiteettikriisiä, joten muutin lauseen. Onni on omituinen nainen vaihtui Onnea on omituinen nainen :)
Sulla on hauska huumorintaju!

Merruli, ihan tosi pienillä jutuilla voi joskus ilahduttaa muita suuresti. Sinä osaat tehdä ihania käsitöitä. Mietin vieläkin niitä rouskuja :)

Leena, juu ja oikein laulun kera, hih.

Tiina, yllätysten keksimisestä tulee itse hyvälle tuulelle ja yllätys voi olla pienen pieni. Ei niitä ole vaikea keksiä :)

Tuula kirjoitti...

Vastakurkkauksella blogissasi :) Ihana vauvanpallero teillä!! Terveiset täältä toiselta vaavilta!

minun.wordpress.com kirjoitti...

Onnea on! :)

Katilein kirjoitti...

Minun, :)

Kutri kirjoitti...

Jestas, ei sun ois tarvinnut tekstistäsi mitään muuttaa, mää nyt vaan olen tämmönen sanaleikkien ystävä. *nolottaa*

Katilein kirjoitti...

Kutri, höpsis, minua alkoi itse häiritä se :) ja hauska juttu se vaan on.

minun.wordpress.com kirjoitti...

Ja minä en edes tajunnut tuota sanaleikki-juttua aiemmin kuin nyt :D Enkä siis tarkoittanut omaa kommettiani korjaukseksi, vaan se oli spontaani huokaus sille, miten tuollaiset asiat OVAT onnea!

Ääh, pitäisi saada äänikommentit tänne, niin saisi oikeat äänenpainot mukaan :D

(jotkut bloggaajat muuten ovat tehneet äänipostauksia, joissa ovat lukeneet videolle satunnaisen pätkän kirjaa :))

Katilein kirjoitti...

Minun, en minä ajatellutkaan sitä korjaukseksi, vaan luulin, että sanaleikki huvitti sinuakin. Lisäksi ymmärsin alkuperäisen tarkoituksesikin :) Kyllä sanat ovat ihmeellisiä.
Minäkin olen kuunnellut muutaman bloggaajan ääninäytteen. Mielenkiintoisia olivat.