maanantai 20. lokakuuta 2008

Onnea on...





Myöhään eilen illalla sain tämän ensimmäisen kerran ja tänään monta, monta kertaa. Ihana hymy!

10 kommenttia:

Kimmo kirjoitti...

Oman lapsen ensimmäiset hymyt ovat aina koskettavia. Tämä kuvasarja puhutteli silti myös minua. Lapsen hymy riisuu aikuisen suojamuurit.

Inkivääri kirjoitti...

On se, se on Onnea isolla oolla - suloinen hymypoika:)

Elina kirjoitti...

Ihania kuvia! Hymyyn kaartuivat minunkin suupieleni näitä katsellessa :-)

Mari kirjoitti...

Komia on hymy:)

Hety kirjoitti...

...niin onkin! Koskettava ja muistoja herättävä kuvasarja. Suloinen pieni mies teillä siellä :)

Leijonainen kirjoitti...

Oli sydäntäkouraiseva kokemus, eikö totta? Minä muistan vielä nuorimmaiseni ensimmäisen hymyn, vaikka aikaa on yli 30 vuotta. Hänelle oli yöllä tullut kakit ja kun putsasin ja pesin yöllä, sain kauniin hymyn palkaksi.
Hellyttävä kuvasarja, kiitos!

koivunlehti kirjoitti...

Onnea kovasti pienen johdosta ja ensimmäisistä hymyistä :) Sinulla on miellyttävän tuntuinen blogi.

Katilein kirjoitti...

Kimmo, totta. Noin pienen ihmisen hymy on aseistariisuva.

Inkivääri, ihanaa olla hymypojan äiti!

Elina, hymy tarttuu :)

Mari ja Hety, komia on hymy ja komia on poikakin, ei mikään rääpäle :)

Leijonainen, tunne on sydäntäkouraiseva ja liikuttava, minulle tuli ihan ilonkyyneleet silmiin.

Koivunlehti, kiitos ja kiitos :)

Flora kirjoitti...

Mukava blogi sinulla! Ja mahdottoman suloinen vavva!

Katilein kirjoitti...

Flora, kiitos! Olisi muuten paljon hauskempaa, jos sana vauva ihan oikeasti kirjoitettaisiin vavva!