Oli sydäntäkouraiseva kokemus, eikö totta? Minä muistan vielä nuorimmaiseni ensimmäisen hymyn, vaikka aikaa on yli 30 vuotta. Hänelle oli yöllä tullut kakit ja kun putsasin ja pesin yöllä, sain kauniin hymyn palkaksi. Hellyttävä kuvasarja, kiitos!
Päätin hypätä rakentamastani oravanpyörästä vuodeksi pois.
Opiskelen, mutta ennen kaikkea teen matkaa itseeni ja unelmiini.
Haluan kirjoittaa kaikesta, mitä ajattelen, näen, luen, teen, oivallan ja muistan.
10 kommenttia:
Oman lapsen ensimmäiset hymyt ovat aina koskettavia. Tämä kuvasarja puhutteli silti myös minua. Lapsen hymy riisuu aikuisen suojamuurit.
On se, se on Onnea isolla oolla - suloinen hymypoika:)
Ihania kuvia! Hymyyn kaartuivat minunkin suupieleni näitä katsellessa :-)
Komia on hymy:)
...niin onkin! Koskettava ja muistoja herättävä kuvasarja. Suloinen pieni mies teillä siellä :)
Oli sydäntäkouraiseva kokemus, eikö totta? Minä muistan vielä nuorimmaiseni ensimmäisen hymyn, vaikka aikaa on yli 30 vuotta. Hänelle oli yöllä tullut kakit ja kun putsasin ja pesin yöllä, sain kauniin hymyn palkaksi.
Hellyttävä kuvasarja, kiitos!
Onnea kovasti pienen johdosta ja ensimmäisistä hymyistä :) Sinulla on miellyttävän tuntuinen blogi.
Kimmo, totta. Noin pienen ihmisen hymy on aseistariisuva.
Inkivääri, ihanaa olla hymypojan äiti!
Elina, hymy tarttuu :)
Mari ja Hety, komia on hymy ja komia on poikakin, ei mikään rääpäle :)
Leijonainen, tunne on sydäntäkouraiseva ja liikuttava, minulle tuli ihan ilonkyyneleet silmiin.
Koivunlehti, kiitos ja kiitos :)
Mukava blogi sinulla! Ja mahdottoman suloinen vavva!
Flora, kiitos! Olisi muuten paljon hauskempaa, jos sana vauva ihan oikeasti kirjoitettaisiin vavva!
Lähetä kommentti