tiistai 21. lokakuuta 2008

Kerran viikossa


Kerran viikossa esikoinen menee mummun luo yökylään. Silloin mies hoitaa vauvaa ja minä pidän tunnin verran soittotunteja. Minulla käy kaksi ihanaa ja motivoitunutta oppilasta, alakoululainen miehenalku ja teini-ikäinen tyttö. Sävelten, opettamisen ja oppimisen ilon täyttämä tunti menee hujauksessa ja siitä jää itselle kevyt mieli.
Kyllä musiikki tekee hyvää sielulle!

16 kommenttia:

Kutri kirjoitti...

Voi, pianonsoitto on jotain sellaista jonka ehdottomasti haluaisin vielä elämässäni oppia!

Katilein kirjoitti...

Kutri, pianon soittaminen on kivaa! Nyt sinun täytyy vain hakea joku hyvä ope.

Helena S. kirjoitti...

En ole paria luritusta lukuunottamatta soittanut sen jälkeen kun mies tuli taloon (huom. mies, ei vauva) vaikka raahattiin rakas pianoni länsirannikolta asti. Harmittaa, kohta en varmaan osaa edes hämähämähäkkiä. :-(

Leijonainen kirjoitti...

Musiikki on ihanaa. Kiva kun jaat sitä eteenpäin. Se on hyvin tärkeää. Minunkin tyttöni kävivät monta vuotta soittotunneilla, nyt Emmi käy kitaratunneilla. Hän itse halusi ja toivoi ja sai kitaran synttärilahjaksi.

Mari kirjoitti...

Olen kateellinen sinulle tuosta taidosta:)

Tiina kirjoitti...

Soitin nuorena tyttönä pianoa,murrosikäisenä se jotenkin jäi. Kaipa se oli sellasta typerää kapiointia,nyt kyllä harmittaa..
(minkä ikäinen esikoisesi on?)

Rita kirjoitti...

Musikaalisuus on ihana lahja, ja on hienoa että olet omasi kanssa noin pitkälle päässyt.

Pienten lasten äidille äärettömän tärkeää että on edes kerran viikossa noin fantastinen "paon" mahdollisuus :) Saa viikkoon runsaasti positiivista energiaa joka säteilee ympäristöön. Ehkäpä se säteilee meillekin.

Fotomontaasi kirjoitti...

niin on. Ja auttaa moneen vaivaan. Itsekin turvauduin pianon soittoon pitkästä aikaa kun ajatukset oli jumissa. Tosin piti turvautua pelkkiin sormiharjoituksiin kun sormeit ei harjoituksen puutteessa tahtoneet totella. Mutta autoi ne sormiharjoituksetkin.

Katilein kirjoitti...

Olen opettanut pianonsoittoa yhteensä yli 12 vuotta, joten olen saanut opettaa soittamista kymmenille lapsille, nuorille ja aikuisille. Osa on päässyt musiikkiopistoon jatkamaan harrastustaan, osa soittelee omaksi ilokseen.
Muutaman kerran olen vannonut, etten ota soitto-oppilaita enää, mutta tauon jälkeen olenkin tullut toisiin ajatuksiin. Kaksi oppilasta on ihan kiva määrä, lisäksi esikoinen halusi aloittaa soittotunnit, joten hänen kanssaan soitellaan myös.

Helena S, äkkiä sormet koskettimille, kyllä se taito nopeasti palautuu. Omat sormet ovat pitkän tauon jälkeen kuin taikinaa koskettimilla, mutta kyllä ne siitä vetristyvät.

Leijonainen, toivottavasti Emmin (sähkö)kitaratunnit sujuvat hyvin!

Mari, kyllä minä sitten soittoläksyjen parissa olen viettänyt aikaani ja välillä manannutkin.. Myös aikuisena voi aloittaa soittotunnit.

Tiina, esikoiseni on nyt 7vee. Aika moni harmittelee harrastusta, jonka lopetti murrosiässä. Usein se on juuri soittotunneilla käyminen.

Rita, soittotuntien pitäminen tosiaan tuntuu kivalta, varsinkin kun oppilaani ovat niin innostuneita. Olen tainnut saada musikaalisuutta lahjaksi, mutta kyllä soittotaidon oppiminen vaatii myös ahkeraa harjoittelua. Toivottavasti iloa säteilee tänne blogimaailmaankin :) :) !!!

Fotomontaasi, sormiharjoittelut ovat tosi hyvää sekä pään tyhjennykseen että täydennykseen :)

Leena kirjoitti...

Minäkin haluaisin oppia ja pianokin löytyy, mutta aikaa ei tunnut löytyvän... oppisikohan sitä vielä sitten mummona :)

Leena kirjoitti...

tunnu siis...

Katilein kirjoitti...

Leena, mielestäni pianonsoiton voi oppia aikuisenakin. Minulla oli lukiolaisena sopimus lukion rehtorin kanssa: Kun hän jää eläkkeelle, alan antaa hänelle pianotunteja ja hän sitten vastapalvelukseksi opettaisi minulle latinaa. Harmi, että emme aikaansaaneet sopimusta täytäntöön..

Paula kirjoitti...

Sanoit osuvasti Kati, Musiikki tekee sielulle hyvää!! Kaikki musiikki, soittaminen, laulaminen, kuunteleminen.

Osaan soittaa pianoa korvakuulolla yhdellä sormella. Muistan kuinka minut laitettiin esikoulun joulujuhlassa soittamaan Tuiki tuiki tähtönen. Viulu säesti tai toisinpäin. Unohdin kesken kappaleen ja menin pianon taakse piiloon häpeissäni...

Katilein kirjoitti...

Paula, jos osaat soittaa korvakuulolta, löytäisit luultavasti vasemmalla kädellä myös säestystä melodialle.
Hauska juttu pianon taakse piiloutuminen, vaikka silloin tilanne varmaan tuntuikin kurjalta.

Kanerva kirjoitti...

Minä haluaisin niin oppia soittamaan pianoa. Meillä on jopa piano, mutta sitä soitellaan tosi harvoin ja ne kerrat on sit sitä Tuiki tuiki tähtöstä ja Satu meni saunaan. Niin ja Kissanpolkkaa ;)

Katilein kirjoitti...

Kanerva, meillä on Tuiki, tuiki tähtöstä soitettu niin paljon, että taidan olla jo ihan allerginen sille. Se on ensimmäinen kappale, jonka tytölleni pari vuotta sitten opetin. kyllä on ihanaa, jos kotona on piano, vaikka sitä sitten soiteltaisiin harvemminkin.