sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Talvehtiva polkupyörä

 
Polkupyöräni talvehtii ystäväni pihalla.
(Sillä oli valitettavasti yhtenä pitkäksi venyneenä iltana sen verran paha alkoholiongelma, että se ei osannut kotiin.)
Laitoin talvikuvia Rauma-blogiini. Sunnuntai oli ihana. Olen aivan hullaantunut tästä talvesta!

lauantai 30. tammikuuta 2010

Ulla Vaarnamo: Tähtien välinen pimeys

On kulunut jo hetki aikaa siitä, kun luin tämän kirjan, mutta ajattelin silti mainita siitä täällä. Ulla Vaarnamon novellikokoelma Tähtien välinen pimeys oli mielenkiintoista luettavaa. Novelleissa yhdistävinä teemoina ovat naiset ja eriasteinen yksinäisyys. Novellit ovat yhdistävästä tematiikastaan huolimatta keskenään hyvin eripituisia ja erilaisia. Novelleissa liikuttiin monessa eri ajassa, myös tulevaisuudessa. Minusta oli virkistävää, että jokainen novelli oli omanlaisensa. Ulla Vaarnamo oli novelleissaan hienosti tavoittanut naisen elämästä jotain olennaista, jonka voi lukea kirjan riveiltä, mutta usein myös rivien väleistä.

Luin tätä kokoelmaa satunnaisesti ja yleensä jonkinlaisessa hälyssä. Lukukokemuksestani tuli melko rikkoinainen tästä syystä. Kaikkiin novelleihin en päässyt täysin sisälle, osa olisi pitänyt lukea moneen kertaan. Tätä kirjaa olisi myös ihanaa lukea ja tulkita ryhmässä, koska sen sisältö luultavasti synnyttäisi monia tulkintoja. Suosittelen tätä kirjaa kaikille kirjallisuuden ystäville ja varsinkin niille, jotka haluavat lukea hieman erilaista suomalaista kaunokirjallisuutta.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Zumba



Kotikaupungissani ihmiset tuntuvat olevan kovin innoissaan Zumbasta. Kurssit täyttyvät nopeasti ja niihin otetaan maksimimäärä kuntoilijoita. Minä pidän tanssimisesta, joten tanssillinen jumppa - Zumba alkoi kiinnostaa. Olen vähän laiska lähtemään kotoa, joten päätin tilata itselleni Zumba-paketin. OstosTV:sta ostaminen arvelutti minua, mutta kun kuulin tyytyväisestä ystävästäni, joka oli saanut tämän paketin, päätin itsekin uskaltautua tilaamaan sen.

Zumbaaminen on kivaa! Tässä pakkauksessa kielinä ovat englanti ja saksa, suomenkielistä versiota ei siis ole. DVD:ssä käytetty englanti on sen verran helppoa, että ohjeet ymmärtää. Perusaskeleet myös näytetään osiin pilkottuina, joten ne oppii helposti. Paketissa on oma ohjelmansa vatsalihaksille, kahdenkymmenen minuutin express-ohjelma kiireiselle sekä kaksi erilaista koko kehon lihaksia muokkaavaa ohjelmaa. Mukana tulivat myös hauskat helistinpainot, joiden kanssa voi jammailla sculpt & Tone-ohjelmassa. Minulle tämä oli hyvä hankinta ja kuntoilu zumbaamalla on helppoa ja hauskaa!

perjantai 22. tammikuuta 2010

Lohdutus


Minua painoi murhe asiasta, josta en voi puhua. Istuin sohvalla suru sylissäni. Luin kirjaa muka. Kissoista toinen, se joka on enemmän eläimenvaistojensa varassa hyppäsi kevyesti sohvan selkänojalle. Se alkoi kehrätä, vaikka ruokakuppi oli täynnä. Tuli ihan lähelle, vaikka pyydettäessä ei koskaan. Kulki ohitseni ja sipaisi valkoisella silkkiposkellaan poskeani vasten. Hämmästyin. Se käveli selkänojan toiseen päähän ja teki käännöksen, josta parempikin nuorallakulkija voisi olla kateellinen. Toinen sipaisu, hellä. Ei ollutkaan sattumaa se ensimmäinen. Vaalean turkin kosketus kuori murheestani monta kerrosta pois.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Muisto ajalta ennen joulua -tonttuja ja varjoja


Minun piti jo joulun alla kirjoittaa hauskasta esityksestä, jonka näin esikoisen joulujuhlissa, mutta kaikessa kiireessä unohdin. Kyseessä oli tuttu laulu, Tonttujen jouluyö. Koulun kolmas luokka esitti sen varjoteatterina. Ensimmäisessä ja toisessa kuvassa ovat veitikkaiset rientäneet pöydän päälle nauttimaan paistia ja lientä. Kolmannessa kuvassa leikitellään kuusen alla ja voi että se nauratti lapsivaltaista yleisöä! Viimeisessä kuvassa on yksi monista tip-tap-kohtauksista. Oivaltava ja hauska esitys!

perjantai 15. tammikuuta 2010

Hunaja


En ole aikaisemmin ollut hunajan suuri ystävä. Lapsena yritin joskus syödä hunajaa paahtoleivän päällä, mutta se ei maistunut. Äitini innostui kokeilemaan hunajaa ihonhoidossa, kun olin teini-ikäinen. Hunaja siveltiin saunassa iholle, annettiin vaikuttaa lämpimässä ja huuhdottiin pois. Ihosta tulikin pehmeä. Viime aikoina olen hullaantunut Oriflamen Milk & Honey-sarjaan. Tuotteet ovat ylellisiä, mutta silti kohtuuhintaisia. Ne eivät tuoksu esanssilta, vaan niissä on viehko hunajainen tuoksu. Minulla on sarjasta vartalovoide, käsienpesuaine ja käsivoide. Käsienpesun jälkeen on pakko nuuhkia käsiä, koska ne tuoksuvat niin hyvältä. Sarjaan kuuluu myös kuoriva suihkugeeli, mutta sitä minulla ei vielä ole. Hankintalistalla se kylläkin on jo. Tiedän, että suihkugeeli kuorii hienovaraisesti, joten sitä voi käyttää päivittäin. Halutessani oikein kunnolla kuoria vartaloni, otan käteeni hyppysellisen hienosokeria. Suihkussa ollessani kuorin kostean ihoni sokerilla. Edullista ja toimivaa! Mihinkään muuhun en sitten sokeria käytäkään.


Teen joukkoon laitan nykyään tipan tavallista hunajaa. Syksyllä ostin Silakkamarkkinoilta ihanaa kirsikkahunajaa. Sitä voisi lisätä lämpimiin juomiin, mutta se on niin hyvää, että syön sitä suoraan purkista, herkuttelen teelusikallisen verran silloin tällöin. Hunaja on Rauman Lapissa tehtyä eli se on paikallista. Ostan mielelläni lähellä tuotettua, jos se on mahdollista. Merkillistä, miten maku muuttuu, kun vuodet vaihtuvat!

tiistai 12. tammikuuta 2010

Yöllä


Yöllä kun en saa unta kävelen ympäri hiljaista kotia. Juon lasin vettä ja toisenkin. Haaveilen kahvista, mutta laitan teetä. Vihreää tai kamomillaa, niiden pitäisi rauhoittaa. Istun sohvalla ja luen. Kirja on aika vaikea. Se vetää minua puoleensa. Istun olohuoneen suuren pöydän vieressä ja kirjoitan muistikirjaan kaikkea mieleeni juolahtavaa. Ulkoa kuuluu vaimea junan humina. Sen kuulee vain öisin. Haluaisin kahvia, en viitsi keittää. Kissat ihmettelevät valvomistani. Sitten ne kyllästyvät ja kiertyvät kerälle lämpimään paikkaan. Katuvalon oranssi ällöttää minua. Kaipaan sitä kylmänsinistä, joka roikkui kadun yli menevässä vaijerissa. Tuuli teki siitä levottoman. En tiedä, miksi se otettiin pois. Kohta on aamu ja uusi päivä -paitsi minulle. Minulla on vielä edellinenkin kesken.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Sosiaalinen media ja minä

Sosiaalisella medialla tarkoitetaan virtuaalisia verkostoja, joissa jaetaan sisältöä ja joissa ihmisillä on yleensä yhteinen kiinnostuksen kohde. Sosiaalisia medioita ovat esimerkiksi Facebook, Wikit, Irc-galleria, Habbo ja blogit. Minun sosiaalisen median käyttämiseni rajoittuu Facebookiin ja blogeihin. Käytän melko paljon aikaa sosiaaliseen mediaan, mutta toisaalta en enää juurikaan katso televisiota, joten mediaan käyttämäni aika ei ole kasvanut.

Ihmisillä tuntuu olevan melko kaksijakoinen suhde sosiaaliseen mediaan. Minulla on ystäviä, jotka eivät missään nimessä halua liittyä Facebookiin. Minulla oli itsellänikin aluksi pieni ennakkoasenne kyseistä palvelua kohtaan, mutta useiden ystävieni suostuteltua minua taivuin lopuksi. Onneksi. Minun elämääni Facebook on rikastuttanut kovasti, koska olen saanut yhteyksiä henkilöihin, jotka luulin jo kadottaneeni. Lisäksi voin olla helposti yhteydessä Ruotsissa asuviin sukulaisiini ja ulkosuomalaisiin ystäviini. Liittymällä Facebookissa toimivaan opettajaryhmään olen solminut kontakteja eurooppalaisiin opettajiin, minulla on opettajaystäviä Espanjasta, Turkista ja Saksasta. Käytän Facebookin chat-toimintoa päivittäin. Reaaliaikaisessa chatissa juttelen usein ruotsalaisten serkkujeni kanssa ruotsiksi. Muita chatissa käyttämiäni kieliä ovat suomi, englanti ja saksa. Eräs ystäväni kirjoittaa välillä espanjaa keskustelun lomassa. Facebook auttaa minua ylläpitämään kielitaitoani. Ymmärrän, mitä minulle kirjoitetaan, mutta joskus minun on vaikeaa muistaa sanoja nopeasti. Avaan silloin toisenkin nettiyhteyden ja voin nopeasti katsoa ilmaisesta sanakirjasta tarvitsemani sanat.

Facebook on myös aikamoinen aikavaras. Aluksi (varsinkin raskauteni loppuvaiheessa) pelasin kaikenlaisia Facebookissa tarjolla olevia pelejä. Alkuinnostuksen jälkeen pelaaminen tosin hiipui. Pelatessani pokeria aloin jutella brittiläisen miehen kanssa. Hän oli hyvin kiinnostunut Suomesta ja Suomen historiasta. Nyt olemme jo yli vuoden olleet Facebook-kavereita ja hänen kauttaan olen itsekin oppinut kotimaani historiasta. Hänen kiinnostuksensa kotikaupunkiini oli yksi syy Rauma-blogini perustamiseen. Nuoruudessani asuin Saksassa ja minulla oli siellä muutama todella hyvä ystävä. Vuosien vieriessä siteet noihin ystäviin katkesivat. Olen muutaman kerran iloinnut ääneen, kun ystäväpyynnön takaa on löytynyt saksanaikainen minulle tärkeä ihminen. Kaikkia kaipaamiani ihmisiä en ole tavoittanut, mutta toivon että hekin vielä löytäisivät Facebookin. Minulla ei ole ollut Facebookista mitään harmia. Omituisia ystäväpyyntöjä tulee välillä, mutta niihin en vastaa. Kirjoittaminen on minulle ominainen itseilmaisun keino, joten minusta on ollut mukavaa kirjoitella statuspäivityksiä (FB:n toiminto, johon lyhyesti kirjoitetaan omat kuulumiset tai ajatukset).  Välillä tuntuu myös siltä, että side ystäviin on vahvistunut Facebookin myötä, kun tietää heidän kuulumisensa paremmin. Toisin kuin voisi luulla, Facebook ei ole vähentänyt ystävieni kanssa viettämääni aikaa, vaan pikemminkin lisännyt sitä.

Olen nyt kirjoittanut blogia puolisentoista vuotta. Bloggaamiseen sain alkukipinän lehtikirjoittamisen kurssilla sillä siellä tutustuttiin blogeihin. Raskauteni takia minun oli vaikea liikkua ja päivät kävivät pitkiksi. Aloin ensin lukea muiden blogeja ja sitten kirjoittaa omaani. Toinen sysäys bloggaamiseeni oli entisen luokkatoverini kirjoittama suloinen blogi. Olen nauttinut bloggaamisesta kovasti. Muiden blogeista olen löytänyt valtavasti ajattelemisen aiheita, kirjavinkkejä, taidevinkkejä, taitavasti kirjoitettuja pakinoita ja tarinoita, reseptejä, askarteluideoita ja tonneittain kauniita kuvia ja inspiraatiota. Muutaman blogikaverin kanssa olen alkanut pitää yhteyttäkin. Olen saanut uusia, kiinnostavia ihmisiä elämääni. Tuossa oikealla sivussa on lista blogeista, joista pidän. Oikeasti lista on vielä paljon pidempi. Minulla on itselläni kirjanmerkeissä lisää blogeja, joissa käyn jos vain ehdin. Jätän mielelläni itsestäni jonkun merkin muiden blogeihin, koska minusta on mukavaa, jos minulle jätetään kommenttia. Aina en ehdi kommentoida ja joskus ei vaan ole sanottavaa. Pyrin vastaamaan blogiini kommentoineille, varsinkin jos minulta kysytään jotain.

Blogini avulla olen tehnyt myös hieman hyväntekeväisyystyötä. Edellisenä vuonna neulottiin villasukkia Venäjän orpokodeissa, sairaaloissa ja turvakodeissa oleville lapsille. Viidetkymmenet parit sukkia ja runsas määrä lahjoitettuja vaatteita lähti erään tuttuni matkassa Venäjälle. Viime vuoden lopulla myin hyväntekeväisyyshuulirasvoja. Sain blogi- ym.ystävieni avulla myytyä viisikymmentä huulirasvaa ja siten kerättyä 50 euroa syöpäsairaiden lasten tukiyhdistykselle, SYLVA ry:lle. Saan suurta henkistä tyydytystä, jos voin jotenkin auttaa niitä, jotka ovat avun tarpeessa.

Minun elämääni sosiaalinen media sopii hyvin ja kotiäitinä ollessani se on ollut yksi side aikuiseen maailmaan. Minulla on sosiaalisesta mediasta vain hyviä kokemuksia ja siitä olen hyvilläni. Tiedän, että jotkut blogit ovat tulleet kiusatuiksi eli niihin on lähetetty inhottavia kommentteja. Itse olen onneksi säästynyt sellaiselta ja toivon, että sellainen käytös karsiutuisi blogimaailmasta, koska minusta Blogistanian on tarkoitus tuoda hyvää mieltä, tietoa ja iloa ihmisille. Toisaalta blogimaailma on myös myötäelämistä ja tukea varten. Useat bloggaajaat saavat myötuntoisia ja kannustavia palautteita vaikeista asioista kirjoittaessaan. Näin on käynyt minullekin ja se on tuntunut todella hyvältä!

maanantai 4. tammikuuta 2010

Basilika-kana-sitruuna-pasta


Näin kaupassa basilikamarinoitua kanaa ja minulle iski välitön inspiraatio. Basilika on lempiyrttini. Päätin kokeilla basilika-kana-sitruuna-pastan tekemistä.

Minulla oli aineksina:
basilikamarinoitua kanaa
basilika-ruukku
sitruunan kuorta noin ruokalusikallinen
puolikkaan sitruunan mehu
puolikas pienestä punasipulista
mustapippuria
oliiviöljyä

Paistoin kanat pannulla kypsäksi, sitten lisäsin punasipulin hautumaan pannulle. Sen jälkeen riivin basilikan lehdet lämpenemään pannulle. Otin pannun pois liedeltä ja raastoin joukkoon sitruunan kuorta (muista pestä sitruuna juuresharjan kanssa ennen raastamista). Lopuksi puristin pannulle puolen sitruunan mehut, rouhin mustapippuria ja lisäsin oliiviöljyä lorauksen.

Tagliatelle-pasta oli kiehumassa samalla, kun paistoin muut ainekset pannulla. Keitä pasta ohjeen mukaan ja kääntele se varovasti muiden aineksien joukkoon. Anna maustua hetken.

Minä teen yleensä tagliatellelle kermaisen kastikkeen, joten tällä tavalla valmistettu ruoka oli meillä jotain uutta. Pastasta tuli mielestäni hienostuneen makuista. Jos sille kaipaa kastiketta, sekaan voi sulattaa hieman juustoa. Myös sienet sopivat tähän ruokaan hyvin. Itse nautin siitä, miten hyvältä ja aromikkaalta basilika maistui, kun sen maku ei peittynyt muiden raaka-aineiden alle.

(Kuva ei valitettavasti tee oikeutta tälle ruualle, mutta se ei ole ruuan vika. Syytän kuvaajaa.)