sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Sosiaalinen media ja minä

Sosiaalisella medialla tarkoitetaan virtuaalisia verkostoja, joissa jaetaan sisältöä ja joissa ihmisillä on yleensä yhteinen kiinnostuksen kohde. Sosiaalisia medioita ovat esimerkiksi Facebook, Wikit, Irc-galleria, Habbo ja blogit. Minun sosiaalisen median käyttämiseni rajoittuu Facebookiin ja blogeihin. Käytän melko paljon aikaa sosiaaliseen mediaan, mutta toisaalta en enää juurikaan katso televisiota, joten mediaan käyttämäni aika ei ole kasvanut.

Ihmisillä tuntuu olevan melko kaksijakoinen suhde sosiaaliseen mediaan. Minulla on ystäviä, jotka eivät missään nimessä halua liittyä Facebookiin. Minulla oli itsellänikin aluksi pieni ennakkoasenne kyseistä palvelua kohtaan, mutta useiden ystävieni suostuteltua minua taivuin lopuksi. Onneksi. Minun elämääni Facebook on rikastuttanut kovasti, koska olen saanut yhteyksiä henkilöihin, jotka luulin jo kadottaneeni. Lisäksi voin olla helposti yhteydessä Ruotsissa asuviin sukulaisiini ja ulkosuomalaisiin ystäviini. Liittymällä Facebookissa toimivaan opettajaryhmään olen solminut kontakteja eurooppalaisiin opettajiin, minulla on opettajaystäviä Espanjasta, Turkista ja Saksasta. Käytän Facebookin chat-toimintoa päivittäin. Reaaliaikaisessa chatissa juttelen usein ruotsalaisten serkkujeni kanssa ruotsiksi. Muita chatissa käyttämiäni kieliä ovat suomi, englanti ja saksa. Eräs ystäväni kirjoittaa välillä espanjaa keskustelun lomassa. Facebook auttaa minua ylläpitämään kielitaitoani. Ymmärrän, mitä minulle kirjoitetaan, mutta joskus minun on vaikeaa muistaa sanoja nopeasti. Avaan silloin toisenkin nettiyhteyden ja voin nopeasti katsoa ilmaisesta sanakirjasta tarvitsemani sanat.

Facebook on myös aikamoinen aikavaras. Aluksi (varsinkin raskauteni loppuvaiheessa) pelasin kaikenlaisia Facebookissa tarjolla olevia pelejä. Alkuinnostuksen jälkeen pelaaminen tosin hiipui. Pelatessani pokeria aloin jutella brittiläisen miehen kanssa. Hän oli hyvin kiinnostunut Suomesta ja Suomen historiasta. Nyt olemme jo yli vuoden olleet Facebook-kavereita ja hänen kauttaan olen itsekin oppinut kotimaani historiasta. Hänen kiinnostuksensa kotikaupunkiini oli yksi syy Rauma-blogini perustamiseen. Nuoruudessani asuin Saksassa ja minulla oli siellä muutama todella hyvä ystävä. Vuosien vieriessä siteet noihin ystäviin katkesivat. Olen muutaman kerran iloinnut ääneen, kun ystäväpyynnön takaa on löytynyt saksanaikainen minulle tärkeä ihminen. Kaikkia kaipaamiani ihmisiä en ole tavoittanut, mutta toivon että hekin vielä löytäisivät Facebookin. Minulla ei ole ollut Facebookista mitään harmia. Omituisia ystäväpyyntöjä tulee välillä, mutta niihin en vastaa. Kirjoittaminen on minulle ominainen itseilmaisun keino, joten minusta on ollut mukavaa kirjoitella statuspäivityksiä (FB:n toiminto, johon lyhyesti kirjoitetaan omat kuulumiset tai ajatukset).  Välillä tuntuu myös siltä, että side ystäviin on vahvistunut Facebookin myötä, kun tietää heidän kuulumisensa paremmin. Toisin kuin voisi luulla, Facebook ei ole vähentänyt ystävieni kanssa viettämääni aikaa, vaan pikemminkin lisännyt sitä.

Olen nyt kirjoittanut blogia puolisentoista vuotta. Bloggaamiseen sain alkukipinän lehtikirjoittamisen kurssilla sillä siellä tutustuttiin blogeihin. Raskauteni takia minun oli vaikea liikkua ja päivät kävivät pitkiksi. Aloin ensin lukea muiden blogeja ja sitten kirjoittaa omaani. Toinen sysäys bloggaamiseeni oli entisen luokkatoverini kirjoittama suloinen blogi. Olen nauttinut bloggaamisesta kovasti. Muiden blogeista olen löytänyt valtavasti ajattelemisen aiheita, kirjavinkkejä, taidevinkkejä, taitavasti kirjoitettuja pakinoita ja tarinoita, reseptejä, askarteluideoita ja tonneittain kauniita kuvia ja inspiraatiota. Muutaman blogikaverin kanssa olen alkanut pitää yhteyttäkin. Olen saanut uusia, kiinnostavia ihmisiä elämääni. Tuossa oikealla sivussa on lista blogeista, joista pidän. Oikeasti lista on vielä paljon pidempi. Minulla on itselläni kirjanmerkeissä lisää blogeja, joissa käyn jos vain ehdin. Jätän mielelläni itsestäni jonkun merkin muiden blogeihin, koska minusta on mukavaa, jos minulle jätetään kommenttia. Aina en ehdi kommentoida ja joskus ei vaan ole sanottavaa. Pyrin vastaamaan blogiini kommentoineille, varsinkin jos minulta kysytään jotain.

Blogini avulla olen tehnyt myös hieman hyväntekeväisyystyötä. Edellisenä vuonna neulottiin villasukkia Venäjän orpokodeissa, sairaaloissa ja turvakodeissa oleville lapsille. Viidetkymmenet parit sukkia ja runsas määrä lahjoitettuja vaatteita lähti erään tuttuni matkassa Venäjälle. Viime vuoden lopulla myin hyväntekeväisyyshuulirasvoja. Sain blogi- ym.ystävieni avulla myytyä viisikymmentä huulirasvaa ja siten kerättyä 50 euroa syöpäsairaiden lasten tukiyhdistykselle, SYLVA ry:lle. Saan suurta henkistä tyydytystä, jos voin jotenkin auttaa niitä, jotka ovat avun tarpeessa.

Minun elämääni sosiaalinen media sopii hyvin ja kotiäitinä ollessani se on ollut yksi side aikuiseen maailmaan. Minulla on sosiaalisesta mediasta vain hyviä kokemuksia ja siitä olen hyvilläni. Tiedän, että jotkut blogit ovat tulleet kiusatuiksi eli niihin on lähetetty inhottavia kommentteja. Itse olen onneksi säästynyt sellaiselta ja toivon, että sellainen käytös karsiutuisi blogimaailmasta, koska minusta Blogistanian on tarkoitus tuoda hyvää mieltä, tietoa ja iloa ihmisille. Toisaalta blogimaailma on myös myötäelämistä ja tukea varten. Useat bloggaajaat saavat myötuntoisia ja kannustavia palautteita vaikeista asioista kirjoittaessaan. Näin on käynyt minullekin ja se on tuntunut todella hyvältä!

13 kommenttia:

Annie kirjoitti...

Minustakin FB on loistava idea, koska sieltä löytää vanhoja tuttuja, joita muuten ei koskaan enää olisi tavannut. Bloggaamiseen olen koukussa, koska tykkään kirjoittaa erilaisista aiheista ja blogin avulla se on helppoa ja nopeaa. Toisaalta bloggaaminen on ajantuhlausta, mutta en kuitenkaan tuhlaa aikaani esim. tv:n katseluun. Siinä mielessä bloggaaminen on järkevämpää. Ja pysyy kielitaito edes jotenkuten yllä.

Matroskin kirjoitti...

Minua ärsyttää kun ihmiset puhuvat sähköisistä yhteydenpitovälineistä kuin ne olisivat jokin spitaaliin verrattava vitsaus. Mielestäni näitä välineitä voi käyttää monin tavoin. Minäkin juuri keskustelin FB-vastaisen kaverin kanssa ja ihmettelin hänen asenteitaan välinettä kohtaan. Hän ei edes tuntenut FB:tä kovin hyvin.

Yaelian kirjoitti...

Bloggaamiseen olen koukussa ja pidän siitä,mutta Facebookissa olen kirjoilla,mutten lainkaan käytä sitä,pelkään kai sen vievän vielä enemmän aikaani,vaikka se onkin loistava tapa pitää yllä suhteita ystäviin,jotka ovat kaukana tai lähelläkin.

violet kirjoitti...

Facebookissa en ole juuri siksi että en voi kaikkeen ehtiä ja pidän enemmän blogin pitämisestä ja blogien lukemisesta.

Olen saanut niin paljon kaikkea hyvää ja kiinnostavaa elämääni blogieni ansiosta ettei ole tosikaan. Tai siis en olisi uskonut.

On pitänyt jo monta päivää kirjoittaa hiukan aiheeseen liittyvästä jutusta, ehkä ensi viikon aikana.

Tirlitta kirjoitti...

Minä olin ystäväpiirini ensimmäisiä facebookissa. Sain puhuttua monia liittymään sinne. Sitten tuli yliannostus. Huomasin, että minä EN halua tietää mitä yläasteaikaiset luokkakaverini tekevät, enkä halua että he tietävät milloin minulla on huono päivä ja milloin menee hyvin. Viimeinen pisara minulla oli se, kun sain tietää erään ystäväperheemme muutosta ja talonmyynnistä tilapäivityksen kautta. Suljin tilini.

Ja nyt olen täysin uutispimennossa. En tiedä enää mistään mitään. Olenkin ollut kahden vaiheilla uudelleen liittymisen suhteen. Jos osaisi tällä kertaa paremmin valita ystävänsä..

anni kirjoitti...

HEIPS!
Hyvin samaa mieltä olen bloggaamisesta ja facebookista. Itse olen päättänyt jättää facebookissa pois kaikki pelit, testit yms ja pitää sitä lähinnä yhteydenpitovälineenä ja se toimii. Teknisesti olisi parannettavaa, usein chatti tökkii, mut vois olla pahempikin. Yhteydenpito toisella puolella maailmaa oleviin tapahtuu hetkessä. Oi sitä onnea, kun kuulee että ystävä on kunnossa jossain kaukana.. Facebook, mese, skype on osittain korvannut puhelimen mulla..

Kiitos mukavasta bloggauksesta!

Tanja kirjoitti...

Bloggaamisesta olen tykännyt tosi paljon. Varsinkin äippälomalla Villa Kanervan avulla pääsin ulos "neljän seinän sisältä". Kommentit ovat kultaakin arvokkaampia ja tosi tärkeitä. Nyt kuitenkin tuntuu, että takki on tyhjä ja pääkoppa liikaa täynnä sellaista, mitä ei blogiin laiteta, joten olen ratkaisuni tehnyt.

FB:issa kävin jo aikaisemmin, mutten hoksannut systeemiä. Liityin myöhemmin toisen kerran ja sain Tirlittankin tavoin yliannostuksen heti alkuun. Nyt hoidan sieltä yhteydenpitoa muutamiin ystäviin. En ole saanut vanhojen ystävien "löytämisestä" niin paljoa, kuin olisin toivonut ja hämmästelen muutamia ystäväpyyntöjä sen verran, että taidan siivota "ystäväni" vielä joku päivä uusiksi. FB:n chatti on loistava, silloin kun toimii moitteettomasti. Jos FB muuttuu joku päivä maksulliseksi, poistun saitilta välittömästi. Niin tärkeä se ei minulle ole.

Kirlah kirjoitti...

Sinä aloit näköjään bloggaamisen toisin päin kuin minä. Minä perustin ensin oman blogin kuultuani siitä jollain kurssilla. Ajattelin ja kuvittelin, että minulle riittää vain kirjoittaminen. Mutta vähitellen aloin lukea muidenkin blogeja ja tosi antoisaa ja ihanaa on ollut saada blogikavereita ihan tuntemattomsita ihmisistä. He ovat nyt kuin ketkä tahansa ystävät.

FB:ssa minulla on myös profiili, mutta en käy siellä enkä kirjoita sinne, koska ei yksinkertaisesti riitä aika kaikkeen. Yritän keskittyä näihin blogeihin.

Katilein kirjoitti...

Annie, minusta bloggaaminen ei ole ajantuhlausta, koska se pitää kirjoittamisen taitoa yllä ja ehkä kehittääkin sitä. Sinä kirjoitat todella hyvää englantia! Luenkin usein tekstisi englanniksi.

Matroskin, hyvin sanottu! Minuakin ärsyttää välillä, kun ihmiset suhtautuvat alentuvasti esimerkiksi juuri sosiaaliseen mediaan ja aivan kuin pelkäisivät sitä. Monet vetoavat siihen, ettei heillä ole aikaa "sellaisiin hömpötyksiin". Minun aikani riittää bloggaamisen ja fb:n lisäksi hyvin myös reaalielämään. Se, että kirjoittaa blogia ja lukee blogeja ei tee ihmisestä syrjäytynyttä atk-nörttiä.

Yaelian, se on hyvä että olet koukussa bloggaamiseen, koska blogisi on monelle kurkistus aivan erilaiseen elämänmenoon. Minusta ulkosuomalaisten blogeja on kiinnostavaa seurata.

Violet, kuten kirjoitinkin niin myös minun elämääni bloggaaminen on rikastuttanut odottamattoman paljon. Olen oppinut valtavasti uusia asioita ja blogimaailmasta löytää ihanaa inspiraatiota!

Tirlitta, minulla on fb:ssa ihan tolkuton määrä ystäviä. Siitä syystä olen hieman rajannut antamaani ja saamaani informaatiota Facebookin asetusten avulla.

Anni, kiva, jos tykkäsit tästä kirjoituksesta! Aluksi tein ihan kauheasti kaikenmaailman testejä, mutta sitten kyllästyin. Nykyään FB on minulle yhteydenpitoväline ja informaatiokanava. En ole myöskään itse arastellut mainostaa esimerkiksi koulun tapahtumia tai omia bloggauksiani. Ainahan minut voi heivata kavereista, jos alan ärsyttää :)

Tanja, ymmärrän ratkaisusi blogisi suhteen. Kivaa, kun tulit tänne moikkaamaan ja toivottavasti tulet jatkossakin! FB:ssa on mahdollista tehdä rajauksia informaation suhteen, jos et ole kiinnostunut kaikkien ystäviesi tekemisistä.

Kirlah, aloitimme bloggaamisen eri suunnista, mutta lopputulos on aika sama :) Minusta blogisi on mielenkiintoinen ja luen sitä mielelläni!

Pink Links kirjoitti...

Olen iloinen siitä, että sinulle on ollut sosiaalisesta mediasta niin paljon iloa ja hyötyä.

FB ei ole minun juttuni, koska en tahdo löytää entisiä tuttujani, heh. En myöskään tahdo paljastaa henkilöllisyyttäni.

Uusia ihania ihmisiä (sinä olet yksi niistä) olen löytänyt Blogistaniasta. Minäkään en juuri saa negatiivisia kommentteja, mutta tunnen erään, joka sai niitä paljon.

Jos herättelee ihmisiä ajattelemaan myös elämän varjopuolia, negatiivisuus kasvaa. Joitakin ihmisiä myös kohdellaan sosiaalisessa mediassa epäoikeudenmukaisesti.

Pinkki blogi on minulle sopiva sosiaalinen media... Muut mediani ovat epäsosiaalisia;);)

Katilein kirjoitti...

Pink Links, minulle pinkki blogisi tuottaa iloa ja joskus huudan miehen tai tyttärenkin katsomaan ihania pinkkejä juttuja.

Sosiaalinen media on minusta mukava asia ja jokainen voi valita itselleen sopivimman tavan käyttää sitä.

Kiitos ilahduttavasta kommentistasi!

MaaMaa kirjoitti...

Mulla sama suhde sekä blogeihin että FB:hen kuin sinullakin. FBssä on löytynyt todella paljon ihania vanhoja ystäviä, oon niistä uudelleen "lämmitetyistä" suhteista tosi iloinen! :)

Ja blogimaailma on mitä ihanin; kuinka hauskaa onkaan kirjoitella ja lueskella juttuja ja tutustua uusiin ihmisiin, kulttuureihin ja oppia paljon asiota elämästä :)

Katilein kirjoitti...

MaaMaa, kyllä olemme näköjään samoilla linjoilla tässä(kin) asiassa :)

Tuo kulttuuri-juttu on myös totta! luen pääasiassa suomalaisia blogeja, mutta osa niistä on ulkosuomalaisten kirjoittamia. Niissä kerrotaan usein uuden kotimaan kulttuurista.