sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Rikki


Pystyn oikein kuulemaan korvissani, miten tuo talo valittaa naapuritalolle: "Siis mä oon niin rikki..."
Puluja se ei haittaa. Kuvaa klikkaamalla huomaat, että ihan tyytyväisinä istuskelevat ikkunalaudalla, vaikka se kallellaan onkin. Minusta on mielenkiintoista, että talo retkahtaa yhtäkkiä noin. Riks, räks ja poks. Ihmeellistä.

24 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Olitpa osunut erikoisen tilanteen tai sattuman kuvaajaksi.
Perustus pettänyt talolla.

Reetta kirjoitti...

Missä ihneessä tuollainen talo on? Huomasin ihmeekseni, että jokainen kerralla näkyvä tekstisi oli mulle uusi. Olenpa ollut näköjään kiireinen... Täytyy poiketa useammin.

Peanut kirjoitti...

Voi taloparka, toivottavasti sillä on mukavat vanhuusvuodet pulujen kanssa :)

Hilja kirjoitti...

Hui, onpa hurjan näkönen! Ja voi puluja, miten ne onki just tuon ikkunan valinneet kökötyspaikakseen.

Helena kirjoitti...

Hauska kuva!

Papi kirjoitti...

Hyvät kuvat. Toivottavasti sinä et ole rikki?

Katilein kirjoitti...

Arleena, olimme kävelyllä, kun mies alkoi ihmetellä taloa.

Reetta, tuossa tuo talo on ihan kulmilla ja melkein kaupungin keskustassa!!

Peanut, taloparkaa tulee kyllä vähän sääli.

Hilja, minusta oli riemastuttavaa huomata pulut ikkunalla. Ne eivät ainakaan olleet pinnallisen ulkonäkökeskeisyyden kannattajia :)

Helena, hauska ja samaan aikaan vähän surullinenkin.

Papi, kiitos! En ole rikki enkä ollut edes pörräämisen jälkeen rikki, vähän väsynyt vain.

Sirokko kirjoitti...

Täällä Algeriassa niitä ei enää edes huomaa, silmä tottuu, kunnes joku päivä puolet puuttuu kokonaan. Olen nähnyt sellaisenkin kerrostalon josta parvekeosuus tipahti kokonaan ja ihmiset olivat kuin nukkekodissa esillä. Talo oli tosin vanhassa kaupungissa ja siellähän niitä romahtelee vähän väliä.

Rita kirjoitti...

Tuon talon rappukäytävässä on varmaan lappu: Hissi epäkunnossa. Lähin hissi viereisessä talossa :)

Taika kirjoitti...

Talo itkee, eikä Taika osaa taikoa sitä ehjäksi... SNIF...

Pulut eivät syrji ketään.

Erikoinen tapaus, hyvä kuva ja siihen sopiva persoonallinen kuvateksti!

Katilein kirjoitti...

Sirokko, jossain toisessa maassa minäkään en varmaan kauheasti ihmettelisi taloa, mutta täällä päin harvoin käy näin. Olipas kamalaa, että koko parvekeosuus oli tipahtanut.. Hui sentään.

Rita :) Ihan siinä lähellä on ainakin uudehkoja taloja, jotka voivat lainata hissiä.

Taika, minäkin tykkään, että kuvista tuli aika hyviä. Ei talon puolesta tarvitse surra. Ei se minusta itkenyt, vaan rauhassa höpötteli pulujen kanssa menneistä vuosista.

Paula kirjoitti...

Aah ihana kuva ja kutkuttaa kaupunkimaantieteilijää pohtimaan asiaa. Taidan lähteä iteki ens viikonloppuna taloja kuvaamaan. Sinä inspiroit minua!!!

kyllimarjaana kirjoitti...

Löysin tänään blogisi . Mukavaa . Täytyypä seurailla .

Kutri kirjoitti...

Symppis talo. Sillä on oikeus olla sellainen kuin se on. Pulut tietävät sen :-)

Katilein kirjoitti...

Paula, hienoa, jos saan inspiroitua sinua!!! Minua tuo talo ja sen kohtalo kiehtoi kovasti. Minä nspiroidun myös sekä sinun, että muiden blogeista. Siksi tämä bloggaaminen niin koukuttavaa onkin!

Kyllimarjaana, kivaa kun eksyit tänne! Tervetuloa! Toivottavasti löydät luettavaa täältä.

Kutri, juuri noin! Hyviä kavereita olivat talo ja pulut.

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Taitaapa olla entinen talo...
Yö-kirja-aleessa tänään.

kyllimarjaana kirjoitti...

Oi Katilein !! Etpä tiedä , minkä hyvän työn teit kommentoimalla blogillani "vanhatajat" .
-Olen kirjoittanut monta kuukautta lapsuusmuistojani ja nyt olen tulossa nuoruus vuosiin . On vain puutunut jokin SYKÄYS niiden kirjoittamiseen . NYT SE TULI SINULTA . KIITOS !!!!!

Syysleimu kirjoitti...

Olipa suloista, pikkupulut talorahjukseen nojaten. Todellista ystävyyttä.

Katja Tanskanen kirjoitti...

Talo-paralle on käynyt kurjasti.

Hyviä kuvia!

Sinulla on myös persoonallinen tapa sanallisesti kuvata asioita. Tykkään siitä!

Katilein kirjoitti...

Hannelen paratiisi, yö-kirja-ale kuulostaa jännältä!

Kyllimarjaana, mahtava juttu! Sitten satuin paikalle ihan oikeaan aikaan! Muistoasi oli kiva lukea. Minulla soi sitä lukiessani se laa-laa, tyttö kampaa märkää tukkaa..

Syysleimu, kyllä tuossa jotain liikuttavaa oli...

Katja Tanskanen, kiitos kommentista! Minäkin olen kerrankin kuviin tosi tyytyväinen! Kiinnostava juttu tuon talon kanssa. Vieläkin vähän ihmettelen.

Keittiövaaka kirjoitti...

Tuo olisi kyllä mahtava tauluna!

Katilein kirjoitti...

Keittiövaaka, tuosta tulisi kyllä persoonallinen taulu! Olipa hyvä idea, kiitos!

Taika kirjoitti...

Ihanasti lohdutit minua, kun surin talon puolesta:)

Katilein kirjoitti...

Taika, ♥ Myös rikkinäisyys voi olla onnellista.