maanantai 1. syyskuuta 2008

Turhauttaa...


(Kaikki mahdolliset ystävät ja kylänmiehet, jos luette tämän ja tunnistatte minut, älkää loukkaantuko seuraavasta, tiedän että kyselynne ovat hyvää tarkoittavia).

Minä alan olla aika turhautunut tähän raskaana olemiseen ja voin kertoa syynkin: Minua on huhti-toukokuusta asti supistellut aika lailla ja minua uhkasi jopa totaalinen vuodelepo yhdessä vaiheessa. Onneksi en kuitenkaan joutunut pedin pohjalle. Koko ajan on kuitenkin ajateltu, että vauva tulee etuajassa, mahdollisesti aika paljonkin etuajassa.
Nyt laskettuun aikaan on enää muutama päivä ja minä olen aika väsynyt. Koko raskausajan olen voinut huonosti tai ollut todella kipeä. Tässä vaiheessa olen vain kotona, koska vauva painaa iskias-hermoon niin, että oikea jalka ei tahdo kantaa. Tätä kotona olemista on jatkunut jo muutaman viikon... Tiedän, tämä ei ole loppuelämän vaiva (ainakaan toivottavasti), mutta huomaan, että mielialani kärsii. Suomeksi sanottuna: Hermot menee! Yritän siis vähän piristää itseäni ruikuttamalla täällä. Tällaisia ajatuksia pyöri päässäni tänään:


Top 3, joita en halua kuulla, kun olen viimeisilläni (ja viimeisillä voimillani) raskaana:

1." Ai, sä et sit vieläkään oo poksahtanut". -Joo en, heh heh.. (En nimittäin ole mikään hemmetin popcorni).

2. "Jaa sitä ollaan vielä yhtenä kappaleena". (Öh, mitä odotit, että alan yhtäkkiä tässä jakaantumaan vai...)

3. "Koskas se laskettu aika olikaan?" (Kysymyksessä ei olisi mitään vikaa, ellei se tulisi jo kolmannen kerran samalta henkilöltä viikon sisällä).

No, ei minun edellinenkään raskauteni ollut helppo, tosin silloin pääsin kyllä liikkumaan ihan loppuun asti. Raskaus meni muuten kaksi ja puoli viikkoa lasketun ajan yli ja sitten se käynnistettiin..

Top 2 kommenttia siltä ajalta ovat:

1. "No, kumpi sieltä tuli, tyttö vai poika?" Kysyjänä hyväntahtoinen tuttu, joka tiesi lasketun aikani ja näki minut pari viikkoa lasketun ajan jälkeen. Muuten ihan hyvä, mutta en ollut siihen mennessä vielä synnyttänyt, olin edelleen raskaana...

2. "Toi raskaus kyllä sopii sulle, sä oikein hehkut." Sanojana miespuolinen opiskelukaverini eräänä aamupäivänä. Olin oksentanut lähes koko edellisen yön ja juuri ennen miehen näkemistä käynyt opiskelupaikan vessassakin oksentamassa niin, että verisuonet katkeilivat poskipäistä. Mitä siihen sitten sanoisi, kun toinen kuitenkin haluaa vain olla ystävällinen. "Joo, kiitti..."

Kaikesta huolimatta oikein mukavaa alkanutta syyskuuta kaikille!

10 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Ruikuta pois vaan, anna tulla oikein olan takaa, meitä on täällä niin paljon olkasi takana, ettei yhdelle tule kuin muru.

Harmi ettei minulla ollut blogia vielä vuosi - pari takaperin, kun niskani ja pääni särki niin hirmuisesti. Siellä joku painoi keskushermostoa ja kipinät lensi hermostoa pitkin jalkoihin asti.

Ymmärrän siis iskias-vaivasi. Minä sain monenlaista huumetta apuun, mutta sinä et voi ottaa oikein mitään.

En voi antaa kuin olkaa, ymmärrystä ja lohtua.
(o) = hali

nappisydan kirjoitti...

Voi. Minullakin tahtoo iskias välillä ilmoitella itsestään, se on kyllä inhottava vaiva! Mutta sulla se varmasti kohta helpottaa. :) Oikein kovasti tsemppiä ja jaksamista näihin viimeisiin päiviin, eiköhän se lopputulos ole sittenkin vaivan arvoinen! :)))

Marjukka kirjoitti...

Ymmärrän olosi täysin, nuorimman pojan odotuksessani oli pitkälti samoja elementtejä. Koita jaksaa, ja ruikuta lisää jos haluttaa!

Tanya kirjoitti...

Odottavan aika on pitkä... aina ja joka kerran :/ Itse raivostuin tekstareista, joissa kysellään "joko, joko". Ja jos ei ehtinyt viidessa sekunnissa näpytellä vastausta, soi puhelin, että joko olet purkautumassa. Niin kuin muka en sukulaisille ja ystäville tapahtumasta ilmoittaisi. Ja niinkuin muka vastaisin puhelimeen kesken supistusten! Hah haha hhah ahaahhaa!! :)

Minulta on mm. kysytty vaunuun kurkattaessa lapsen sukupuolta, kun Nyytti oli vaaleansinisiin puettuna. Sokeako kysyjä oli? ;)

Riittäähän näitä... Ja tosiaankin, vaikka hyvää tarkoittavatkin, niin nämä alkaa sadannenviidennenkymmenennen kysyjän/kommentoijan kohdalla huumorinkukka kuihtumaan :D

Katilein kirjoitti...

SUURI KIITOS ymmärryksestä ja tsemppauksesta! Täällä jatketaan odottamista ja nyt vielä esikoisen kanssa, kun raukka sairastui nuhaan. Onneksi tyttöni on reipas ja rauhallinen sairastaja. Viime yönä heräsin itkuun ja lohduttelin ja lääkitsin parhaani mukaan. Ihan turha luulla, että mies heräisi, hän omistaa maailman parhaat unenlahjat, ei varmaan heräisi, vaikka SYNNYTTÄISIN siinä vieressä, heh.

Helena S. kirjoitti...

Minulta kysyttiin kerran, "koskas sä jakaudut"? Naurahdin, kunnes tajusin, että kysyjä ei ollut ilahtunut läsnäolostani hänen miesystävänsä luona.

Katilein kirjoitti...

Helena S: Höh, tyypillistä naisen käytöstä.. piti alleviivata miehelle, että olet raskaana jollekin toiselle miehelle..

tia kirjoitti...

Kyllähän täällä tyhjää löytyy mihin kirjoittaa, jos se helpottaa niin anna tulla. Kyselijöitä varmaankin riittää ennen ja jälkeen.

Odottelen koska minulta aletaan kyselemään joko olen mummu :-)

Marika kirjoitti...

Ei voi mitään, mua alkoi ihan oikeasti naurattamaan, että joku kysyy tuliko tyttö vai poika, vaikka on yhä vauva mahassa! Ei voi olla todellista! :D

Katilein kirjoitti...

Tia, onnea tulevalle mummulle!
Marika, olin kyllä todella hölmistynyt kysymyksestä :D