lauantai 3. tammikuuta 2009

Ei oikein hyvä päivä

Pakko vähän vinkua: Väsyttää aika lailla. Joulun tienoilla vauva oli jo viikon verran rytmissä, mutta nyt olen valvonut taas monta yötä. Kun koko perhe on kotona, minun ei ole tullut nukuttua päivällä univelkaa pois (eikä tässä säpinässä voikaan nukkua). Kaiken lisäksi selässä painuksissa oleva hermo vaivaa oikein kipeästi. Olen kiltisti joka päivä jumpannut ja kuntoudun kyllä, mutta piinallisen hitaasti. Tämä vaiva johtuu siis siitä, että vauva oli aika iso ja vatsassa ollessaan möllötti koko ajan oikealla puolella aiheuttaen minuun vikatilan. Lisäksi raskauden ajan oireettomana ollut suolistosairauteni on taas aktivoitunut, mutta siihen olen jo tottunut. Väsymys harmittaa ja myös se, etten pääse liikkumaan kunnolla.
Alan pikkuhiljaa kyllästyä jatkuvaan kivun kanssa elämiseen. Ennen vatsajuttujen kunnollista diagnoosia kärsin 1,5 vuotta kivuista. Kun vatsajutut saatiin hoitoon tulin raskaaksi ja melkein alusta saakka minulla oli liitoskipuja ja sitten lopussa tämä selkävaiva, joka jatkuu edelleen. Megaplääh!

Mies ja tytär tekevät tyttären huoneen lattialla palapeliä. Vauva seuraa puuhaa sitterissä. Minä tulin suihkusta ja menin Tyttären huoneeseen vinkumaan:
-Mä olen kyllä ihan raato.
Tyttäreni totesi siihen saman tien: -Oo sit! (Ole sitten).

Kiitos kehoituksesta (joka loppujen lopuksi nauratti). Niin olenkin.

(Kuvassa siskoni syntymäpäiväkimppu, jonka hän sai mieheltään. Ollapa itsekin yhtä hehkeä!)

22 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Tuskastuttavaa ymmärrettävästi. Sympatiaa! Toivotaan että vauva alkaa pian nukkua pitkiä öitä. Minä olin pienenä kuulemma niin huomaavainen että aloin 3 kuukauden ikäisenä nukkua koko yöt :)

Nina kirjoitti...

Voi harmi, kun on vaivoja. Onneksi on kuitenkin iloa ja onnea sen vastapainona. Toivotaan, että vaivat siitä hiljaksen helpottavat.
Huonoja päiviä on joskus vaikea sietää, mutta onneksi aina tulee uusikin päivä, jolloin kaikki voi ollakin ihan toisin.
Tyttäreltäsi kuulit ihan hyvän neuvon eli jos ei jaksa ja on raato, niin silloin ei jaksa ja saa olla luvan kanssa se raato :)

Elina kirjoitti...

Tiedän tuon väsymyksen tunteen - vaikka lapseton olenkin. Itsellänikin on mennyt tämä viikko tuskaillessa selän kanssa. Pitäisi kirjaimellisestikin ryhdistäytyä ja tehdä muutakin kuin vain istua tieto- tai ompelukoneen ääressä ja keksiä tekosyitä esim. ulkoilulle.

Mutta tyttäresi neuvo oli kyllä hyvä - joskus kannattaa antaa itselleen lupa vain olla ja levätä (toivottavasti siihen tarjoutuu mahdollisuus). Elämä on kyllä joskus aika raadollista ;)

Peanut kirjoitti...

Tyttäresi on viisas, joskus on oltava raato.

Kaikki prenkat on niin megatylsiä, siis megaplääh täältäkin. Valvominen on karseeta, meillä on kaikki kolme lasta valvottaneet ja olleet itkuisia.

Sanat eivät tänään taivu, mutta voimia kuitenkin!

Paula kirjoitti...

Samoja ajatuksia minullakin, että luvallisesti saat olla raato.

Katilein kirjoitti...

Rita, kiitos! Valvomisen kestäisin ja kivun kestäisin, mutta tänään tuntui että molemmat samaan aikaan on liikaa. Nyt olen jo eri mielellä. En tiedä, nukuinko vartin vai tunnin, mutta helpotti. Oletpa sinä ollut hyvätapainen! Iris oli myös, hän nukkui melkein heti pitkät yöt.

Nina, kiitos voimaannuttavasta kommentista! Tiedän, että huominen on jo parempi. En minä yleensä tällä tavalla vingu, mutta tänään koin siihen tarvetta ja se helpotti!

Elina, ei väsymykseen lapsia tarvita. Nuorempana olin välillä tosi väsynyt, kun tein töitä yötä päivää. Selän takia jumppaan joka päivä ja se auttaa, mutta hitaasti.

Peanut, Iriksen neuvo oli hyvä ja suorasukainen. mitä sitä sitten valittamaan. Välillä vaan on raato. Toivottavasti teillä saadaan pian nauttia hyvin nukutuista öistä!

Katilein kirjoitti...

Paula, joskus tarvitaan 7-vuotias kertomaan elämän totuuksia...

Hallatar kirjoitti...

Joskus on ihan sallittua olla raihnainen.

Otan osaa kovasti....


*lähettää leppeän hymyn*

mimmuli kirjoitti...

Ai kun ihana blogi! Kirjat ovat vain niin ihania!

Muistan miten vauva aika oli raskasta, mutta usko pois pian huomaat että vauvat ovat parikymppisiä omaa elämäänsä eleleviä aikaimmeisiä...sitä kuule välillä ihan säikähtää miten sellainen kaalikääryle räjähtää hujopiksi!

Vaivat kuulostaa aika tutulle, itse olen selän takia ollut sairaalahoidossa enemmän ja vähemmän, nyt onneksi fysioterapia ja kuntoutus on antanut tuloksia.

Kuulostaa oudolle mutta silloin kun raadottaa niin raadottaa ja anna raadottaa!

Voimahaleja!

Kutri kirjoitti...

Ihan luvalla saat vinkua, syystäkin!
Kaikki kipukremppavaiva on keljua. Ja raskaus oli minusta yhtä sellaista alusta loppuun. Kun yhdessä helpotti niin toisessa keljuuntui. Pilates-tunteja tai itämaista tanssia suosittelen sullekin selkääsi, niistä olen ainakin itse löytänyt avun!

Kimmo kirjoitti...

Väsymys ja kivut yhdessä kuulostaa hyvin tukalalta olotilalta. Hiljennyn hetkeksi ja yritän tavoittaa sen miltä sinusta tuntuu. Paranemisiin!

Peanut kirjoitti...

Pakko vielä lisätä, että valittaminen on hyvästä. Joskus jo helpottaa pelkästää se, että vähän purnaa. Eli antaa palaa, kyllä täällä korvia (tai no silmiä) ja olkapäitä riittää :)

-A- , Keltaisen talon erakko kirjoitti...

Tsemppiä Katilein, todella harmillista tuo kipu, ja etenkin pienten lasten äidille! toivon todella että kipu hellittäisi!
Voimia!

Katilein kirjoitti...

Hallatar, kiitos! Ja kiitos hymystä.

Mimmuli, kiitos kommentista ja raadotus-ohjeesta! Kyllä minä tästä vauva-ajasta nautin ja tiedän, että aika kulkee liian nopeasti.

"..kaalikääryle räjähtää hujopiksi." Hih hih, älyttömän hauskasti ilmaistu.

Kutri, pidän kovasti tanssista ja voisinkin kuvitella aloittavani esimerkiksi juuri itämaisen tanssin. Ensn minun on kuitenkin päästävä siihen kuntoon, että pystyn kävelemään kunnolla.

Kimmo, kiitos empaattisesta kommentistasi. Kyllä minä paranen, mutta se on hidasta ja tänään tuntui siltä, että minun pitää kirjoittaa ja vähän valittaa.

Peanut, ihan oikeassa olet! Tuntuu hyvältä keskustella asiasta näin, vaikka lupaan etten ota tavakseni alkaa täällä koko ajan kitistä :)

-A-, Keltaisen talon erakko, kiitos tsempistä! Kipu on tosissaan harmillista, kun täytyy koko ajan varoa ja miettiä, voinko kantaa vauvaa vai meneekö jalka alta. Onneksi mies auttaa, mutta valvomaan hänestä ei ole.

Uuna kirjoitti...

Minun vanhempi tyttäreni valvotti paljonkin, mutta nuorempi sitten nukkui. Sinulla on nut päinvastoin. Kuten sanot, niin sekä kipu että huonosti nukuttu yö, eivät sovi yhteen.
Tulee taas parempia päiviä, mutta on hyvä joskus päästää paineita ulos.
Minullakin on vatsan kanssa jatkuvasti ongelmia. Ollaanko me taiteelliset vähän herkkiä, vai?

melkoelli kirjoitti...

Katilein: Minulla pisti silmään kirjoituksessasi eniten tuo "suolistovaivan aktivoituminen..." Onkohan sinulla samoja juttuja kuin minulla..?
Jaksamista vauvan kans. Se on välillä raskasta ja purnatakkin saa. Se ei yhtään vähennä vauvojen suloisuutta ja ihanuutta. =)

magi kirjoitti...

Voih! Mä olen ollut ihan raato jo kolme vuotta. Meillä ei nukuta vieläkään ja olo on välillä ihan zombi!!!!Voimia!!!!!

Katilein kirjoitti...

Uuna, taiteelliset ovat ihan tutkitustikin herkkiä :) paljon huonoja öitä ja paljon kipuja on rasittava yhdistelmä, mutta ikuisesti tätä ei jatku, sen tiedän itsekin.

Melkoelli, minulle on sairaus, jonka nimi on haavainen paksusuolen tulehdus, colitis ulcerosa. Se pysyy kyllä lääkkeillä aika hyvin hanskassa. Hyvin sanottu tuo, että purnaaminen ei vähennä vauvojen suloisuutta. Itsellä on usein sellainen olo, että ei saisi valittaa mistään, kun on saanut niin paljon.

Magi, varmasti väsyttää! Toivottavasti valvottaminen loppuisi puolin ja toisin :) Kiitos vimantoivotuksista ja samaa sinulle!

melkoelli kirjoitti...

No kyllä minä sitten rivejäsi oikein tulkitsin... Minulla Crohn... =(

Katilein kirjoitti...

Melkoelli, sitä minullakin ensin epäiltiin. Mälsää moiset sairaudet :(

Taika kirjoitti...

Olet kyllä liian kaunis raadoksi, mutta ole vaikkapa ihanan laiska kissanainen.

Kivut ovat inhottavia. Toivotaan, että ne katoavat pian.

Ihania pinkkejä ruusuja! Olet hehkeä, muista se!!!

Katilein kirjoitti...

Taika, kiitos suloisesta kommentistasi... Mites taas sattui pinkkiä tuohon kuvaan :)

Kaikki naiset ovat oikeastaan hehkeitä, tavalla tai toisella. (Se vaan välillä tuppaa unohtumaan.)