Voisi ihmetellä, miksi juuri nyt kirjoitan 13 vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta. Minulla on kaksi syytä. Toinen on se, että Leijat Helsingin yllä -kirjan pohjalta tehty elokuva tuli televisiosta jokin aika sitten ja toinen syy on se, että yksi kirjan teemoista on taas tällä hetkellä ajankohtainen. Kirja sijoittuu 1980-luvun nousuhuumaan ja päättyy lamaan. Tämän hetkistä lamaa eivät edeltäneet yhtä hullut ja yltäkylläiset vuodet (ehkä suomalaiset ovat ottaneet opikseen) kuin edellistä suurlamaa, mutta samankaltaisuutta tässäkin tilanteessa on. Katsoin Leijat Helsingin yllä elokuvan ja se sai minut tarttumaan tähän kirjaan toisen kerran.Kirja on monitasoinen. Kuten jo kerroin, se kertoo tietystä ajasta. Kirja kertoo myös kasvamisesta lapsesta nuoreksi ja nuoresta aikuiseksi. Kirjan päähenkilöltä Riku Bexarilta aikuistuminen ei käy helposti. Kirja käsittelee sukupolvien välisiä jännitteitä, erään perheen yhteiskunnallista nousua ja ehkä jopa suurimpana teemana mutkikkaita ihmissuhteita. Kirjassa on sekä pää- että sivuhenkilöitä runsaasti, mutta kirja on silti erittäin helppolukuinen. Kirjan henkilöistä moni on hukassa oman elämänsä ja elämänsä suunnan kanssa. Se minkä suunnan kirjan henkilöt ottavat on mielenkiintoista luettavaa.
Luin ja ostin tämän kirjan jo ilmestymisvuotena (1996), mutta taisin olla liian nuori ymmärtämään kirjaa, koska en pitänyt sitä kummoisenakaan. En voinut ymmärtää ylistäviä arvioita. Nykyään ymmärrän kirjan arvon ja sen monitasoisuuden paremmin. Suosittelen kirjaa lämpimästi. Myös elokuva oli hyvä, vaikka se mukailikin kirjan tapahtumia vain melko löysästi. Pidin kirjan pituudesta (527 sivua), sitä ei tullut hotkaistua ihan hetkessä. Lukeminen oli nautinto.
Ps. Kurkkaa alla oleva hyväntekeväisyyshaaste.
14 kommenttia:
Minäkin luin kirjan jo aikoja sitten ja pidin siitä kovasti. Tai paremminkin arvostin sitä. Elokuvasta taas en pitänyt, siinä oli jotenkin korostettu liikaa vain nuorten vaikeuksien puolta.
Kirjassa sai nauttia hyvin kirjoitetusta tekstistä ja hitaasta etenemisestä.
En osaa juuri tästä kirjasta sanoa, mutta yleensä kirjan luettuani, en tykkää elokuvasta. Oma "ohjaukseni ja lavastukseni" ovat kovin erilaiset. On käynyt niin, että en ole edes tunnistanut lukemaani kirjaa elokuvasta.
Mäkin luin ton kirjan sillon aika pian kun se oli ilmestynyt, enkä tykännyt sillon yhtään. Saattaisi kyllä muuttua mullakin mielipide jos sen nyt lukisin uudestaan.
Westöstä tulee aina mieleen sellanen joku kirjallisuusohjelma telkkarista vuosia sitten. Samalla penkillä istui haastateltavana Westön lisäksi Heikki Turunen. Turunen oli iso ja hällä oli mörisevä ääni ja kädet heilui puhuessa. Westö vaikutti pieneltä ja aralta vieressä.
Aina kun on puhe Kjell Westöstä mulla tulee mieleen tuo, en tiiä miks, se on vaan jäänyt ikuiseksi mielikuvaksi.
kiitos vierailusta blogissani! olen iloinen, että saan uusia lukijoita, jotka vielä jaksavat kommentoida! Kiva juttu.
Minäkin olen lukenut tuon kirjan silloin, kun se ilmestyi. Tykkäsin, koska siinä oli niin tuttuja juttuja nuoruudesta. Vaikka olenkin maalta kotoisin enkä sellaisista piireistå ollenkaa, joista kirjassa kerrotaan. Mutta silti tykkäsin. Elokuvasta en muista mitään. Katsoin sen silloin joskus kun se tehtiin. Eli ei varmaan kovin hyvä. Minun mielestä.
Täältä olen saanut jo monta hyvää kirjavinkkiä. Tuota Westön kirjaa en ole muistaakseni lukenut, mutta jotain muuta yritin ja muutaman sivun jälkeen lopetin, ei luonnistunut. Siksi hämmästyttääkin, kun kirjoitat, että tämä olisi helppolukuinen. Täytyy kokeilla.
Olen aina halunnut lukea Kjell Westön Leijat Helsingin yllä, mutta jostakin syystä se on jäänyt. En ehdi lukea niin paljon kuin haluaisin.
Olen kyllä lukenut paljon Westön kolumneja, joista olen tykännyt paljon. Hän pohtii mielenkiintoisella tavalla elämän ilmiöitä laidasta laitaan.
Komea ja fiksu mies :)
Sinulla on avarakatseinen maailmankuva, jollaista ei helposti synny, ellei lue paljon laadukasta kirjallisuutta. Sinä luet, ja se näkyy ja tuntuu sinussa.
Tämä kirja minun on pitänyt lukea monta kertaa, koska pidän tavattomasti Westön kolumneista Yhteishyvä-lehdessä.
Elokuvan olen nähnyt mutta en lukenut kirjaa. Olisi mielenkiintoista verrata niitä keskenään.
Uuna, pidin elokuvastakin vaikka se ei niin kirjaa mukaillutkaan. vähän valoisampi elokuva olisi voinut mielestäni olla.
Utukka, sama juttu minulla! usein oma mielikuva kirjasta on niin voimakas, että kirjasta tehty elokuva on pettymys. Kannattaisi varmaan (jos mahdollista) katsoa elokuva ensin ja vasta sitten lukea kirja.
Hilja, voi olla ihan hyvä lukea kirja uudelleen. Minulle kokemus oli hyvä.
Tuike, kiva kun tulit vastavierailulle! Ei elokuva kirjaan verratuna niin hyvä olekaan, mutta ohan katsomisen arvoinen.
Kirlah, minusta tämä kirja oli helppolukuinen. Kannattaa tutustua!
Katja Tanskanen, kiitos tuosta kommentista, jossa puhut avarasta maailmankatsomuksesta. Olen kommentistasi todella hyvilläni! Olen samaa mieltä siitä että lukeminen avartaa maailmaa. Silti, vaikka luen paljon ja toivon olevani laajakatseinen, huomaan itsessäni kummallisia estoja. Ne harmittavat. Luulisin, että maailmankuvaani on vaikuttanut myös perheeni, asuminen kolmessa eri maassa sekä se, että ympärilläni on ollut paljon erilaisia ihmisiä. Äitini sanoi yksi päivä, että kyllä teillä on lapsena ollut niin omituisia ihmisiä ympärillänne. En ollut koskaan ajatellut niin. Kaikki naapuruston mummut ja papat olivat kavereitani, enkä minä heitä omituisina pitänyt... Ehkä olen itsekin omituinen :)
Helen K. minäkin olen lukenut Westön kolumneja ja pitänyt niistä. Suosittelen Leijat Helsingin yllä kirjaa.
Paula, jos pidit elokuvasta edes vähän, pidät luultavasti kirjastakin. Kannattaa tutustua!
Pidän omituisuudestasi. :)
Kolme eri maata kuulostaa mielenkiintoiselta. Onko salaisuus, missä olet asustellut?
Tuo on hyvä kirja, kyllä vaan.
Elokuvankin olen nähnyt mutten edes muista pidinkö siitä.
Katja Tanskanen, eivät ne maat mitään eksoottisia salaisuuksia ole, Suomi, Ruotsi ja Saksa :) Pidän siitä, että pidät omituisuudestani :)
Violet, elokuva ei ilmeisesti ole kauheaa vaikutusta tehnyt keneenkään. Ei se mikään maailma mullistava ollut, aika lyhyeltäkin se tuntui, mutta kyllä sen nyt katsoi.
Pitääkin lukea tuo Leijat Helsingin yllä uudestaan. Westöstä pidän, mutta kyseisestä kirjasta en muista juuri mitään. Ja ajankohtaanhan se sopii, kuten huomautit. Kiitos vinkistä!
Peppi, minulle kirja aukesi ihan uutena, kun luin sen toisen kerran.
Lähetä kommentti