Torin laidalla katselin turistipariskuntaa, joka ei huomannut muita kuin toisensa.
En ole ennen ajatellut Raumaa romanttisena kaupunkina, mutta onhan tämä. Vanha Rauma ja merenranta ovat mitä kaunein tausta rakastuneille ja muillekin. Jopa naapurin leskivaarikin taitaa olla rakastunut, hänen naisystävänsä nauru kilisee kauniina helminä rappukäytävässä.
Tänään esikoinen oli kaverinsa kanssa, kuopus isänsä kanssa ja minulla oli hetki aikaa olla ihan kahdestaan lainalapsen kanssa. Herkuttelimme pisin kaupunkia, juttelimme ja nauroimme. Minusta tuntuu, että minulla pitäisi olla paljon enemmän aikaa lapsille yksitellenkin, mutta totuus on se, että kuopuksen tahtiin tämä arki pitkälti pyörii. Onneksi joskus on näitä harvinaisia, tärkeitä tuokioita, kun voi keskittyä vain yhteen ihmiseen.
Tänään minulla on koti täynnä lapsia, omat, lainattu ja esikoisen toisesta kaupungista tullut kaveri, joka myöhästyi bussista. Lupasin vanhemmille majoittaa hänetkin. Minusta on ihanaa, että lapset viihtyvät meillä. Sitä olen aina toivonutkin. Omassa lapsuudessani olimme paljon kylässä ja yökylässä kavereiden luona. Tuntuu jotenkin nostalgiselta. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti