sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Vene 6







Tallinnan vanhassa kaupungissa, osoitteessa Vene 6 sijaitsee aivan ihana kahvila nimeltään Chocolate de Pierre. En olisi itse keksinyt paikkaa, mutta virolainen ystäväni näytti sen minulle ja miehelleni, kun viime viikonloppuna olimme Tallinnassa.
Tutustuin ystävääni, kun asuimme nuorina samaan aikaan Saksassa. Tiemme erosivat neljätoista vuotta sitten, kun muutin Suomeen. Vuosi sitten löysimme toisemme Facebookista ja nyt tapasimme. Jälleennäkeminen oli ihanaa!
Pierren kahvila on boheemi ja mukavalla tavalla vähän rähjäinen. Sisustuksessa on mielettömästi kiinnostavia yksityiskohtia ja omistaja näkee selvästi myös rikkinäisten esineiden kauneuden ja sielun. Itse en ole kovin modernin designin ystävä, joten minuun tuollainen menneiden aikojen tunnelmaa henkivä romantiikka uppoaa täysillä. Ja niin muuten upposi käsin tehty suklaakin, vaikka en suuremmin makean ystävä olekaan.  Suklaakuorrutetut kirsikat ja miehen tilaama tiramisu sulivat suussa! 
Olimme kahvilassa ensimmäisen kerran illalla. Kynttilöiden valossa oli mukavaa jutella ja nauttia viiniä ja suklaata. Seuraavana päivänä hain vielä eväitä kotimatkalle. Ostamani piiraat olivat käsittämättömän maukkaita. Kahvila ei ole edullinen, se on Suomen hintatasoa tai ylikin. Kaikki kahvilasta ostamani herkut olivat kuitenkin hintansa arvoisia. Tallinnan matkalla kannattaa ehdottamasti piipahtaa Pierren kahvilassa, jos on herkkusuu tai jos viehättyy taiteellisen satumaisesta tunnelmasta.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Joutilas lauantai

Minä olen aika huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Onneksi suurin osa ystävistäni ja sukulaisistani hyväksyy tämän piirteen minussa. Tänään olimme kuitenkin kutsuneet mieheni vanhemmat meille syömään ja se oli kivaa. Mies teki suurimman osan ruuista, joten minä pääsin helpolla. Oli mukavaa vähän siivoilla ihan rauhassa ja kattaa ja koristella pöytä. Syksyisestä luonnosta löytyy hyviä koristeita. Mietin, että tällaistakin voisi olla, leppoisaa ja rauhallista. Se sopii minulle, mutta vain ajoittain. Olen levoton ihminen ja tykkään säpinästä, kiireestä ja aikatauluista -kunhan kaiken joukossa on välillä tällaisia joutilaita päiviä, kun nautitaan hyvästä ruuasta ja oman perheen seurasta.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Anja Snellman: Parvekejumalat

Anja Snellmanin Parvekejumalat käsittelee ajankohtaista ja arkaa teemaa. Kirjan päähenkilö, Suomessa asuva teini-ikäinen somalityttö Anis on tiukasti kahden kulttuurin puristuksessa. Hän haaveilee länsimaalaisesta elämänmenosta, mutta kodin islamilaisuus ei salli hänelle haaveen toteutumista. Isot veljet vahtivat Anista tarkasti ja pienetkin lipsahdukset väärän kulttuurin tapoihin raportoidaan isälle, joka rankaisee Anista vaikka lyömällä sateenvarjolla tai suihkuttamalla kuumalla vedellä.

Aniksella on kuitenkin salattu elämä. Elämä, jossa hän on onnellinen, vaikka samalla pelottaa. Aniksella on Wanda-niminen ystävä ja he käyvät yhdessä salaa flamenco-tunnilla ja bileissä. Wandan sairaalassa olevan äidin kanssa Anis käy monenlaisia keskusteluja ja tuntee itsensä onnelliseksi. Samaan aikaan Aniksen menoja päivitellään ulkomaita myöten ja isälle tulee puheluita ympäri maailmaa. Tyttö on epäpuhdas, huono ja mätä. Häntä pitää rangaista. Miehet nimittävät toisiaan oikeamielisiksi ja oikeuttavat juoruilunsa ja mustamaalaamisensa vedoten uskontoon.

Snellman on rohkea kirjoittaessaan kirjan, joka ei anna järin hyvää kuvaa länsimaisesta kulttuurista, mutta ei totisesti imartele islamilaistakaan kulttuuria. Minulle herkkänä lukijana kirjan loppu on melko raskas, mutta ehdottomasti ajatuksia herättävä. Olen lukenut Snellmanilta muutaman muunkin kirjan ja kuten niissäkin oli myös Parvekejumalissa tehty taustatoimitustyö huolella. Suosittelen tätä kirjaa aikuiselle lukijalle.

Minä olen kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja uskonnoista. Olen vuosien varrella yrittänyt tutustua islamilaiseen kulttuuriin. Suurin syy siihen on, että haluaisin ymmärtää. Minulla on nimittäin hyvin negatiivinen asenne islamin uskoa kohtaan. Oikeaa tietoa on vaikea löytää, tietoa leimaa aina puolueellisuus riippuen siitä, onko tiedon antaja muslimi vai länsimaalainen instanssi tai henkilö. Asenteeni ei ole vuosien varrella juuri lieventynyt. En tiedä, mikä katsotaan oikeuttajaksi, uskonto vai kulttuuriset tavat, mutta niin kauan kun naisia jomman kumman nimissä tapetaan, pahoinpidellään, alistetaan, nöyryytetään, ivataan tai heiltä viedään mahdollisuus seksuaaliseen nautintoon silpomalla klitoris pois, en voi hyväksyä kumpaakaan. En kulttuuria enkä uskontoa. Minä en pysty ymmärtämään edellämainittuja asioita. Tarvitsisin jonkun asiantuntijan keskustelemaan kanssani, koska olen edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen hämmentynyt ja miltein poissa tolaltani.

torstai 26. elokuuta 2010

JOS RAKASTAT, Rauma Blue Sea Film Festival

Viime viikonloppuna oli Raumalla 17. kerran Blue Sea Film Festival-elokuvajuhla. Olen käynyt elokuvajuhlilla yli kymmenenä vuotena. Tuntuu jännittävältä ja hienolta, kun kaupunki täyttyy elokuvista ja elokuvan tekijöistä. BSFF on hyvin intiimi festivaali, jossa elokuvien tekemiseen liittyvät vieraat juhlivat elokuvan ystävien seurassa. Hyvällä tuurilla voi päästä juttelemaan ihailemilleen ihmisille. Minulla oli ilo vaihtaa muutama sana Jos rakastat-elokuvan ohjanneen Neil Hardwickin kanssa. Halusin kertoa hänelle, miten paljon pidin elokuvasta. 
En yleensä ihannoi tai fanita mitään, mutta rakastuin Jos rakastat-elokuvaan. Olen nähnyt sen monta kertaa ja kesällä näytin sen myös ruotsalaisille kesävierailleni. Suomalainen kevytmusiikki, joka kulkee vahvana elokuvassa ei ollut Ruotsin sukulaisilleni tuttua, mutta silti he pitivät elokuvasta kovasti. Ehkä yllätän heidät jouluna antamalla sen lahjaksi.En tiedä, miten julkisen työn tekijä kokee saamansa suoran palautteen, mutta minusta on ihanaa saada hyvää palautetta työstäni, siksi uskalsinkin mennä sanomaan Hardwickille positiivisen palautteeni. Toivon, että hän huomasi miten tosissani olin.
Jos rakastat-elokuva esitettiin festivaaliteltalla puoli yhdeltätoista illalla sing a long versiona (se löytyy myös dvd:ltä). Tunnelma laulavan yleisön joukossa oli aivan huikean hieno. Elokuvan loppuessa näkyi ympärilläni onnellisia ja liikuttuneita ihmisiä. Elokuva oli  tällä tavalla esitettynä upea kollektiivinen kokemus ihmisten kanssa, joista suurin osa oli minulle outoja.
Elokuvajuhlilla juttelin myös miespääosassa loistaneelle Chike Ohanwenelle. Tämä nuori lupaus on juuri päässyt Teatterikorkeakouluun, enkä ihmettele. Minua viehätti, miten rennolta, iloiselta ja jalat maassa-olevalta ihmiseltä Chike Ohanwe vaikutti. Hän hurmasi vilpittömällä olemuksellaan.

Minä sain kirjoittaa elokuvaohjelmalehteen esittelyn Jos rakastat-elokuvasta. Kirjoitin seuraavasti:

"Katja Kallion käsikirjoittama ja Neil Hardwickin ohjaama elokuva jos rakastat on ainutlaatuinen musiikkielokuva. Elokuva on suloinen sekoitus satua, musiikkia, surua ja iloa. jos rakastat-elokuvan juonessa on hyödynnetty hienosti klassisen sadunkerronan aineksia. Elokuvan päähenkilö Ada on lapsena menettänyt äitinsä auto-onnettomuudessa. Kiireinen ministeri-isä korvaa poissaoloaan rahalla. Adasta kasvaa pinnallinen ja itsekäs nuori nainen. Erään illan kohtalokkaat tapahtumat kääntävät Adan elämän ylösalaisin. Tapahtumien seurauksena Ada muuttuu hyvään suuntaan ja kasvaa siksi suloiseksi Adaksi, joka hän vielä lapsena oli.
Elokuvassa on hyödynnetty upeasti suomalaista kevytmusiikkia eri vuosikymmeniltä. Iho menee kananlihalle jo ensimmäisen musiikkikohtauksen alkaessa ja uutta biisiä odottaa malttamattomana. On melkein käsittämätöntä, miten hyvin ja saumattomasti musiikki on saatu istumaan elokuvan juoneen. Uudet ja raikkaat sovitukset vanhoista kappaleista saavat pitämään jopa niistä lauluista, jotka eivät ole omia suosikkeja.
Tämä elokuva on ehdottomasti nähtävä! Ikinä ei voi tietää, millainen mielenmaisema ihmisellä on; mikä liikuttaa, mutta tätä elokuvaa katsoessa on syytä napata nenäliinoja mukaan. Varmuuden vuoksi."

Annan tämän myötä kaksi suositusta: Katso Jos rakastat-elokuva, se sopii mainiosti syksyn pimenevän illan ohjelmaksi. Blue Sea Film Festival järjestetään myös ensi vuonna. Jos olet elokuvien ja letkeän tunnelman ystävä, tule ehdottomasti paikan päälle!

torstai 5. elokuuta 2010

Ruokapuoti Lumo

Vanha Rauma on täynnä mielenkiintoisia pikku liikkeitä. Mukavan täydennyksen kaupunginosaan tuo heinäkuun lopulla avattu Ruokapuoti ja kahvila Lumo. Lumo on pääasiallisesti erikoistunut luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden myyntiin, mutta huomasin ilokseni kaupassa myös erään tuttuni tekemiä saippuoita ja ruusuvettä. Lumo pyrkii myymään lähellä tuotettuja elintarvikkeita, mutta koska ihan kaikkea ei saa Rauman ympäristöstä tai edes Suomesta on Lumolla sopimuksia tarkoin valittujen tukkuliikkeiden kanssa.

Puoti on minusta suloinen. Tuotteet ovat selkeästi esillä ja sisustuksessa on kiinnostavia yksityiskohtia. Erityisen onnistuneena pidän seinää, jossa on suurennettuna menneiden aikojen torimaisemaa. Käydessäni puodissa oli siellä melkoinen vilske, joten en jäänyt juomaan vastajauhettua kahvia, vaikka olinkin kuullut siitä kehuja. Ehkä maistelen kahvia ensi kerralla sitten. Puodissa oli vieraskirja ja kierrellessäni katselemassa tuotteita oli 9-vuotias tyttäreni kirjoittanut oma-aloitteisesti vieraskirjaan. Hän oli vallannut kokonaisen sivun ja kirjoittanut, että on kiva kun on kauppa, josta voi ostaa saasteetonta ja lähellä tehtyä ruokaa. Olin täällä äidin kanssa. Hän oli kirjoittanut oman nimensä ja laittanut paikan minun nimelleni, johon sitten raapustin allekirjoitukseni. Minä olin hänen reippaudestaan jotenkin kauhean iloinen ja ylpeä. 

Minun mukaani kaupasta lähti salaattia, manteleita, kurpitsansiemeniä, sämpylöitä, leipää  ja teetä. Teetä maistelen juuri samalla, kuin kirjoitan tätä. On todella hyvää gingko-teetä! Ensi kerralla ajattelin kysellä luomulihoista, vaikka en kova lihansyöjä olekaan. Luomuriisit ja pastat vaikuttivat myös kiinnostavilta. Poikkea ihmeessä Lumossa, jos liikut Rauman suunnalla!

Lumon nettisivut ovat täällä: http://www.ruokapuotilumo.fi

Minä muuten kirjoittelen Rauma-aiheisia juttuja  täällä sijaitsevassa blogissani. Samasta paikasta löytyy myös Ruokapuoti Lumon ploki.

maanantai 2. elokuuta 2010

Siilin eleganssi

Muriel Barberyn kirjoittama Siilin eleganssi teki minuun suuren vaikutuksen. Luin kirjan kesän alussa. Minulla on huono tapa ahmia kirjoja nopeasti, mutta tämän kirjan kanssa otin rauhallisemmin. Kirja ei ole kovin nopealukuinen vaikka se onkin sujuvasti kirjoitettu. Siilin eleganssi pitää sisällään monta tarinaa. Kirjan henkilöhahmot ovat uskottavia. Päähenkilön hahmo, ovenvartija nimeltään Renée on luotu niin hyvin, että tulee sellainen olo, kuin tuntisi hänet oikeasti.

Kirjan teemoja ovat eriarvoisuus, stereotypiat, kulttuurin ihanuus sekä epäsovinnaiset ystävyyssuhteet. Siilin eleganssissa on ovelaa huumoria, iloa, surua ja filosofiaa. Osa kirjan lauseista on niin huikeita ja ilmaisuvoimaisia, että ne toimisivat yksinäänkin aforismeina. Minä en yleensä ikinä lue samaa kirjaa kahta kertaa, mutta tämän kirjan ajattelin lukea uudelleen ja samalla alleviivata kaikkein parhaimmat lauseet. (Sekin on minulta ennenkuulumatonta käytöstä.)

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi ihan kaikille kirjoja rakastaville ja oikeastaan vielä niillekin, jotka eivät kirjoista piittaa.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Eppu Nuotio: Paine

Eppu Nuotio on kirjoittanut dekkarisarjan, jossa päähenkilönä seikkailee Pii Marin-niminen toimittaja. Kirjoja sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt viisi: Musta, Maksu, Kosto, Varjo ja Paine. Minä olen lukenut kirjoista nuo kuvassa näkyvät eli Mustan, Varjon ja Paineen. Kirjat ovat nopealukuisia ja viihteellisiä. Mielestäni dekkarisarja on ollut siinä mielessä nousujohteinen, että lukemistani kirjoista viimeinen oli ehdottomasti paras. Henkilöhahmoihin oli saatu syvyyttä ja uskottavuutta. Muutama kohta kirjasta olivat aidosti jännittäviä. Kirjoja voi lukea erikseenkin, mutta sarjana ne ovat parhaimmillaan. Harmittaa, että en ole lukenut kaikkia. Paineen loppu on jätetty niin selkeästi auki, että jatkoa ollee luvassa. Kirjat ovat mitä mukavinta ja mutkattominta kesälukemista. Suosittelen!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Suomen lasten LUONTOKIRJA

Minä rakastan luontoa. Lapsuudessani leikin aina metsässä tai kotini lähellä olevalla laitumella. Laitumella asui vanha suomenhevonen, jonka kanssa olimme ystävät. Laidun oli iso piikkilangalla rajattu alue, jossa oli niittyä, monia eri puita ja paljon kiviä. Leikinkin usein leikkiä, jossa piti hyppiä kiveltä kivelle, maahan ei saanut osua. Minulle tulvahtivat nämä muistot mieleen, kun avasin kirjakerhon paketin, jonka posti toi. Lapsuuteni lempipuuhia olivat luonnossa leikkiminen sekä lukeminen. Yksi lempikirjoistani oli Suomen luonto-niminen tietokirja. 
Lasse J. Laine ja Iris Kalliola ovat tehneet mainion luontokirjan, johon ihastuin heti. Kirja on visuaalisesti huikea. Teksti on napakkaa, mutta kuitenkin tarpeeksi informatiivista. Kirjan sivut ovat erittäin tasokasta materiaalia ja kirja vaikuttaa hyvin sidotulta. Kirja on lapsille tarkoitettu, mutta sopii yhtä hyvin aikuisellekin. Minä opin kirjasta paljon uutta ja uskon, että tulevat oppilaanikin tulevat pitämään kirjasta. Suosittelen Suomen lasten luontokirjaa lämpimästi ihan kaikille luonnonystäville


sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Caj Bremer ja L. Onerva ja Helsinki

Minä olen nyt keväällä ollut pariin otteeseen koulutuksessa Helsingissä. Huhtikuun koulutusta odotin vain siksi, että olin vakaasti päättänyt mennä Ateneumiin katsomaan Caj Bremerin valokuvanäyttelyn. Ateneum kuitenkin meni kiinni juuri nenäni edestä. Toukokuun alussa minulla oli taas koulutusta Helsingissä. Ilokseni pääsin Ateneumiin ja voin sanoa, että Caj Bremerin näyttely oli mahtava! En ole suuri valokuvataiteen ystävä, mutta Bremerin kuvat ovat niin inhimillisiä ja koskettavia, että ne tekivät minuun vaikutuksen. Yhden kuvan äärellä melkein itkin.

Yläkerran näyttelytiloissa oli L. Onervasta kertova näyttely nimeltään Onerva- Kaupungin naiset. Se oli minulle yllätys, koska olin ollut vain niin tohkeissani Bremeristä, että en ollut huomannut toista aihetta ollenkaan. Molempia näyttelyitä sitoo toisiinsa yhteinen teema, helsinkiläisyys. Olen toki ennenkin tiennyt L. Onervasta, mutta näyttely antoi minulle vielä lisää perspektiiviä tuohon rohkeaan, aikanaan hyvin epäsovinnaiseen naiseen. L. Onerva (oik. Hilja Onerva Lehtinen 1882-1972) oli suomalainen kirjailija, jonka intohimona oli taide. 

Minua kiehtoo se, miten valloittava ja kiinnostava hänen on täytynyt olla, koska häneen rakastuivat eroottisesti sekä miehet että naiset. Käsittääkseni hän yleensäkin teki vaikutuksen kaikkiin, jotka hänet tapasivat. L. Onerva oli aikanaan hyvin kiistelty henkilö, koska hän ei elänyt sen ajan moraalisääntöjen mukaan. L. Onerva oli uuttera, näyttelyssä kerrottiin, että hän saattoi innostuessaan työskennellä 36 tuntia putkeen. 

Täältä luin myös siitä, miten L. Onerva joutui rajun juomiskierteen jälkeen hoitoon samaan aikaan säveltäjämiehensä Leevi Madetojan kanssa. L. Onervalla oli aiemmin ollut myös kipeä suhde runoilija Eino Leinoon, mutta he eivät koskaan olleet naimisissa. Mene ihmeessä Ateneumiin katsomaan nämä näyttelyt, jos sinulla on kiinnostusta ja mahdollisuus! Minulle näyttelyt olivat elämys. Sitä jäin vain harmittelemaan, että en ostanut kakkoskerroksen näyttelystä kertovaa Anna Kortelaisen toimittamaa "Eri kivaa! Onerva - Kaupungin naiset 1910."-teosta. 
Näyttely on avoinna 29.8.2010 saakka.
Ai niin! Täältä voit testata, miten Onerva itse olet!

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Helsingin kattojen yllä

Minua surettaa, että tämä blogini pitäminen on ihan hyydyksissä. Mahtaakohan kukaan enää löytääkään tänne? Kevääni on ollut kiireinen. Viime viikolla olin Helsingissä. Käyn Helsingissä parin kuukauden välein opetushallituksen koulutuksessa. Edellisessä blogikirjoituksessani  hotelliyövyin Turussa kattojen yllä, nyt oli ilokseni Helsingissä huone hotellin ylimmässä kerroksessa. Sieltä näkyi kauas. En osaa selittää miksi, mutta Kallion kirkko on aina kiehtonut minua.Oli hienoa, että se näkyi hotellin ikkunasta.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Piilomaja Turussa

Olin viime viikonlopun Turussa. Minun huoneeni oli hotellin kaikkein korkeimmassa kerroksessa, kaikkein syrjäisimmässä kolkassa. Hissiltä oli pitkä matka huoneeseen, mutta minä tykkäsin. Minulla oli ihan oma piilomajani kattojen yllä. Sininen hetki oli taivaallinen! Tuomiokirkontorni sinisyyttä vasten piirtyi mieleeni.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Enkeliravintola, Turku

Kävin viikonloppuna Turussa ihanaisessa Enkeliravintolassa. Olen ollut siellä vain kerran ennen. Äitini vei minut sinne yksi talvi. Taisin olla silloin lukiossa vielä.
Ravintola on täynnä kiinnostavia yksityiskohtia. Huoneita on monta ja ne kaikki ovat erilaisia. Seinillä on myytävänä olevaa taidetta. Paikassa on jotenkin hyvä energia. Sitä on vaikeaa selittää, se pitää päästä kokemaan itse.
Minä olen kummallisen monijakoinen ihminen. Toisaalta välttelen lihaa ja silti välillä on pakko saada etanoita. Enkeliravintolassa ne maistuivat -no taivaallisilta. Etanoiden kanssa join lasillisen kuivaa kuohuviiniä. Yhdistelmä oli todella hyvä! Kaiken kruunasi viileä Tokaji-viini ja lempeä kahvi, jotka nautin jälkiruuaksi. Enkeliravintolaan voit kurkata täältä.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Wanha Turku Kauppa



Vietin ihanan kevätviikonlopun Turussa. Turku on kaupunki, josta pidän kovasti. Turussa on myös asia, jota kaipaisin Raumallekin, nimittäin ihana Kauppahalli! Ostin itselleni sieltä juustoa ja viinirypäleitä ja sitten törmäsin kertakaikkisen kiinnostavaan ja viehättävään kauppaan!
 
Wanha Turku Kauppa on pullollaan kaikenlaisia ihanuuksia. Erittäin mukava myyjä esitteli minulle kaupan tarjontaa. Marilyn Monroe-fanina minua ilahduttivat erityisesti kaikki häneen liittyvä, mutta oli kaupassa paljon muutakin kiinnostavaa.
  
Ensimmäinen,mitä huomasin olivat nuo älyttömän ihanat karusellit, niistä tuli jotenkin niin nostalginen olo.
 
Hyväntuulisten pääsiäiskoristeiden muotokieli oli minulle tuttua ja se heitti ajatukset lapsuuteni pääsiäisiin.
Yhdellä seinällä oli näiden suloisten sydänten lisäksi suuri määrä muitakin koristeita ja väriä ja kimallusta yllin kyllin.
Yhtäkkiä myyjä kertoi minulle, että kaupasta löytyy aito Elviksen hius ja pitihän sitäkin sitten käydä ihmettelemässä. Hauska ja persoonallinen juttu. Hiuksen kaupanpitäjä on ostanut huutokaupan kautta memphisiläiseltä myyjältä.

Turkuun matkustavan kannattaa ehdottomasti poiketa Kauppahallissa ja tässä kaupassa. Minulle kaupan tuotteet ja mukavan myyjän kerronta laittoivat mielikuvituksen liikkeelle. Jotain pientä tarttui tietenkin mukaankin. Kaupan nettisivut löytyvät osoitteesta  http://www.nostalgiashop.fi.

perjantai 26. helmikuuta 2010

Elämäni päähenkilöistä on tämä muru ollut sulostuttamassa matkaani tänään tasan yhdeksän vuotta
 (Virallinen aika on täsmälleen kello 23.00.)

maanantai 22. helmikuuta 2010

Ruusuja

Sain ystävältäni ihanan ruusukimpun. Muutaman päivän päästä kimppu alkoi väsyä. Ajattelin, että laitan sen hetkeksi ulos, jotta se virkistyisi. Unohdin kimpun pakkaseen. Jäätynyt ruusukimppu näytti todella hienolta, joten päätin laittaa sen parvekelaatikkoon. Siellä se ilahduttaa minua niin kauan kuin pakkasta riittää. Minulla on nyt kaikenlaista kiirettä, joten blogini käy hetken vähän hitaammalla. Käyn kyllä muiden blogeissa, vaikka en niin ehdikään kommentoida. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja talvilomalaisille rentouttavaa lomaa!

maanantai 8. helmikuuta 2010

Blinit ja venäläishenkinen ilta

 
Mieheni ja minä päätimme viime lauantaina viettää venäläishenkistä iltaa. Olen jo kauan haaveillut blineistä ja vihdoinkin ryhdyimme tuumasta toimeen. Mieheni paistoi blinit ja minä laitoin kaikkia mahdollisia tykötarpeita pöytään ja haudutin ison pannullisen venäläistyyppistä teetä. Blinien seurana meillä oli ranskankermaa, kapriksia, suolakurkkua, punasipulia, kylmäsavuporoa, paprikaa, persiljaa, ruohosipulia ja graavilohta. Mätiä meillä ei ollut, koska en voi syödä mitään mereneläviä eikä mieheni niin välitä siitä.
 
Teevalintani meni nappiin. Ostin Forsman Tean Russia Samovar Blend, Kultainen Omena-teetä ja siitä tuli uusi suosikkini. Todella hyvää! (Tähän kattaukseen olisivat kuuluneet myös jääkylmät vodkasnapsit, mutta ne jätimme pois.) Teen joimme kirpputorilta löytämistäni venäläisistä Lomonosov-posliinitehtaan valmistamista vanhoista kupeista. Herkuttelun lomassa luin miehelleni venäläisten runoilijoiden runoja. Oli oikein kodikasta ja mukavaa.

Tässä hyvä bliniohje, joka on otettu Turun Sanomien (6.2.2010) Extra-liitteestä.

Pikkublinit
2 dl kermaviiliä
10g hiivaa
1,5 dl tattarijauhoja
0,5 tl hienoa sokeria

Lämmitä kermaviili kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja lisää tattarijauhot sekä sokeri. Anna taikinan kohota pari tuntia huoneenlämmössä.

1 dl kuumaa maitoa
0,5 tl suolaa
½ rkl voisulaa
1 keltuainen
1 valkuainen, vaahdotettuna

Lisää taikinapohjaan kuuma maito, suola, voisula ja keltuainen. Lisää lopuksi valkuainen vaahdotettuna nostellen joukkoon. Kuumenna lettupannu, laita pannulle kirkastettua voita (meillä oli ihan tavallista) ja paista blinit rapeiksi ja kullankeltaisiksi.

Paistoimme blinit tavallisella lettupannulla.

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Talvehtiva polkupyörä

 
Polkupyöräni talvehtii ystäväni pihalla.
(Sillä oli valitettavasti yhtenä pitkäksi venyneenä iltana sen verran paha alkoholiongelma, että se ei osannut kotiin.)
Laitoin talvikuvia Rauma-blogiini. Sunnuntai oli ihana. Olen aivan hullaantunut tästä talvesta!

lauantai 30. tammikuuta 2010

Ulla Vaarnamo: Tähtien välinen pimeys

On kulunut jo hetki aikaa siitä, kun luin tämän kirjan, mutta ajattelin silti mainita siitä täällä. Ulla Vaarnamon novellikokoelma Tähtien välinen pimeys oli mielenkiintoista luettavaa. Novelleissa yhdistävinä teemoina ovat naiset ja eriasteinen yksinäisyys. Novellit ovat yhdistävästä tematiikastaan huolimatta keskenään hyvin eripituisia ja erilaisia. Novelleissa liikuttiin monessa eri ajassa, myös tulevaisuudessa. Minusta oli virkistävää, että jokainen novelli oli omanlaisensa. Ulla Vaarnamo oli novelleissaan hienosti tavoittanut naisen elämästä jotain olennaista, jonka voi lukea kirjan riveiltä, mutta usein myös rivien väleistä.

Luin tätä kokoelmaa satunnaisesti ja yleensä jonkinlaisessa hälyssä. Lukukokemuksestani tuli melko rikkoinainen tästä syystä. Kaikkiin novelleihin en päässyt täysin sisälle, osa olisi pitänyt lukea moneen kertaan. Tätä kirjaa olisi myös ihanaa lukea ja tulkita ryhmässä, koska sen sisältö luultavasti synnyttäisi monia tulkintoja. Suosittelen tätä kirjaa kaikille kirjallisuuden ystäville ja varsinkin niille, jotka haluavat lukea hieman erilaista suomalaista kaunokirjallisuutta.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Zumba



Kotikaupungissani ihmiset tuntuvat olevan kovin innoissaan Zumbasta. Kurssit täyttyvät nopeasti ja niihin otetaan maksimimäärä kuntoilijoita. Minä pidän tanssimisesta, joten tanssillinen jumppa - Zumba alkoi kiinnostaa. Olen vähän laiska lähtemään kotoa, joten päätin tilata itselleni Zumba-paketin. OstosTV:sta ostaminen arvelutti minua, mutta kun kuulin tyytyväisestä ystävästäni, joka oli saanut tämän paketin, päätin itsekin uskaltautua tilaamaan sen.

Zumbaaminen on kivaa! Tässä pakkauksessa kielinä ovat englanti ja saksa, suomenkielistä versiota ei siis ole. DVD:ssä käytetty englanti on sen verran helppoa, että ohjeet ymmärtää. Perusaskeleet myös näytetään osiin pilkottuina, joten ne oppii helposti. Paketissa on oma ohjelmansa vatsalihaksille, kahdenkymmenen minuutin express-ohjelma kiireiselle sekä kaksi erilaista koko kehon lihaksia muokkaavaa ohjelmaa. Mukana tulivat myös hauskat helistinpainot, joiden kanssa voi jammailla sculpt & Tone-ohjelmassa. Minulle tämä oli hyvä hankinta ja kuntoilu zumbaamalla on helppoa ja hauskaa!

perjantai 22. tammikuuta 2010

Lohdutus


Minua painoi murhe asiasta, josta en voi puhua. Istuin sohvalla suru sylissäni. Luin kirjaa muka. Kissoista toinen, se joka on enemmän eläimenvaistojensa varassa hyppäsi kevyesti sohvan selkänojalle. Se alkoi kehrätä, vaikka ruokakuppi oli täynnä. Tuli ihan lähelle, vaikka pyydettäessä ei koskaan. Kulki ohitseni ja sipaisi valkoisella silkkiposkellaan poskeani vasten. Hämmästyin. Se käveli selkänojan toiseen päähän ja teki käännöksen, josta parempikin nuorallakulkija voisi olla kateellinen. Toinen sipaisu, hellä. Ei ollutkaan sattumaa se ensimmäinen. Vaalean turkin kosketus kuori murheestani monta kerrosta pois.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Muisto ajalta ennen joulua -tonttuja ja varjoja


Minun piti jo joulun alla kirjoittaa hauskasta esityksestä, jonka näin esikoisen joulujuhlissa, mutta kaikessa kiireessä unohdin. Kyseessä oli tuttu laulu, Tonttujen jouluyö. Koulun kolmas luokka esitti sen varjoteatterina. Ensimmäisessä ja toisessa kuvassa ovat veitikkaiset rientäneet pöydän päälle nauttimaan paistia ja lientä. Kolmannessa kuvassa leikitellään kuusen alla ja voi että se nauratti lapsivaltaista yleisöä! Viimeisessä kuvassa on yksi monista tip-tap-kohtauksista. Oivaltava ja hauska esitys!