lauantai 4. syyskuuta 2010

Anja Snellman: Parvekejumalat

Anja Snellmanin Parvekejumalat käsittelee ajankohtaista ja arkaa teemaa. Kirjan päähenkilö, Suomessa asuva teini-ikäinen somalityttö Anis on tiukasti kahden kulttuurin puristuksessa. Hän haaveilee länsimaalaisesta elämänmenosta, mutta kodin islamilaisuus ei salli hänelle haaveen toteutumista. Isot veljet vahtivat Anista tarkasti ja pienetkin lipsahdukset väärän kulttuurin tapoihin raportoidaan isälle, joka rankaisee Anista vaikka lyömällä sateenvarjolla tai suihkuttamalla kuumalla vedellä.

Aniksella on kuitenkin salattu elämä. Elämä, jossa hän on onnellinen, vaikka samalla pelottaa. Aniksella on Wanda-niminen ystävä ja he käyvät yhdessä salaa flamenco-tunnilla ja bileissä. Wandan sairaalassa olevan äidin kanssa Anis käy monenlaisia keskusteluja ja tuntee itsensä onnelliseksi. Samaan aikaan Aniksen menoja päivitellään ulkomaita myöten ja isälle tulee puheluita ympäri maailmaa. Tyttö on epäpuhdas, huono ja mätä. Häntä pitää rangaista. Miehet nimittävät toisiaan oikeamielisiksi ja oikeuttavat juoruilunsa ja mustamaalaamisensa vedoten uskontoon.

Snellman on rohkea kirjoittaessaan kirjan, joka ei anna järin hyvää kuvaa länsimaisesta kulttuurista, mutta ei totisesti imartele islamilaistakaan kulttuuria. Minulle herkkänä lukijana kirjan loppu on melko raskas, mutta ehdottomasti ajatuksia herättävä. Olen lukenut Snellmanilta muutaman muunkin kirjan ja kuten niissäkin oli myös Parvekejumalissa tehty taustatoimitustyö huolella. Suosittelen tätä kirjaa aikuiselle lukijalle.

Minä olen kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja uskonnoista. Olen vuosien varrella yrittänyt tutustua islamilaiseen kulttuuriin. Suurin syy siihen on, että haluaisin ymmärtää. Minulla on nimittäin hyvin negatiivinen asenne islamin uskoa kohtaan. Oikeaa tietoa on vaikea löytää, tietoa leimaa aina puolueellisuus riippuen siitä, onko tiedon antaja muslimi vai länsimaalainen instanssi tai henkilö. Asenteeni ei ole vuosien varrella juuri lieventynyt. En tiedä, mikä katsotaan oikeuttajaksi, uskonto vai kulttuuriset tavat, mutta niin kauan kun naisia jomman kumman nimissä tapetaan, pahoinpidellään, alistetaan, nöyryytetään, ivataan tai heiltä viedään mahdollisuus seksuaaliseen nautintoon silpomalla klitoris pois, en voi hyväksyä kumpaakaan. En kulttuuria enkä uskontoa. Minä en pysty ymmärtämään edellämainittuja asioita. Tarvitsisin jonkun asiantuntijan keskustelemaan kanssani, koska olen edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen hämmentynyt ja miltein poissa tolaltani.

13 kommenttia:

Helena kirjoitti...

Minua häiritsee niin paljon Anja Snellmanin persoona, etten ole edes hänen kirjojaan halunnut lukea - vilkaissut olen. Snellman ei ilmeisesti ole Anja os. Kaurasen oman suvun nimi, joten minusta nimen valinta oli vähän korni ja yhtä omituinen kuin Kata Kärkkäisen Katariina Souri. Kirjailijat ovat tunnetusti narsisteja, mutta näissä tapauksissa se on jo sietämätöntä. ;-)

Katilein kirjoitti...

Helena, ymmärrän sinua todella hyvin ja mietin tätä nimiasiaa, kun kirjoitin nimeä Snellman.

Minusta tuntuu, että luovan ja julkisen työn tekijät ovat usein narsisteja ja jopa myöntävät sen. Tämä kirja ei ole ollenkaan hassumpi luettava, vaikka teksti saattaakin jossain kohtaa olla hetkellisesti epätasaista ja hieman naiivia. Ehkä se on ollut tarkoituskin.

Rita kirjoitti...

Aihe kiinnostaa, koska työni ja vapaa-aikani sivuaa usein monikulttuurisuutta. Mukava lukea tämmöinen kirjaesittely. Kiitos, eli somalin kielellä mahad samid :)

Anonyymi kirjoitti...

Katselepa Kati ykkösen perjantai-iltaista ohjelmaa "Muslimielämää", niin ehkä saat valaistusta asioihin monelta kantilta.

Katilein kirjoitti...

Rita, kiitos ja kiitos uusien sanojen opettamisesta.

Anonyymi, olen katsonut Muslielämää nyt yhden jakson.

Helena kirjoitti...

Katilein: Luovassa työssä tietynlainen narsismi on ihan ok, mutta joskus se korostuu ikävällä tavalla. Arvostan monia kirjailijoita, näyttelijöitä ym. todella paljon, vaikka heidän persoonansa joskus hallitseekin liikaa näyttämöä. Ehkä kyse onkin siitä, että toisilla huono itsetunto heijastuu itsensä pönkittämisenä.

Yaelian kirjoitti...

Aineena tämä kiinnostaa.Luin arvostelun jo Leena Lumen blogissa,jolloin se alkoi kiinnostaa.En kyllä koskaan ole vielä Kaurasen,anteeksi Snellmanin, kirjoja lukenut.....

Anonyymi kirjoitti...

Tässä Anja Snellmanin oma vastaus sukunimiasiaan:
Miksi vaihdoit sukunimeä?
"Menimme ensimmäisen aviomieheni Saskan kanssa naimisiin oltuamme ensin kihloissa kymmenen vuotta ja halusimme yhteisen nimen. Snellman on Saskan isän Pentti Saarikosken äidin tyttönimi. Sieltä sen keksimme. Menimme naimisiin Kreetalla, Haniassa. Vuosi oli 1997."

Helena kirjoitti...

Ajattelinkin, että nimi tulee ex-miehen puolelta. Toisaalta itsellänikin on suvussa pari hienoa ja kuuluisaa sukunimeä, mutta en ehkä kuitenkaan ottaisi niitä uudelleen käyttöön. Tulisi vähän sellainen hienosteleva olo. ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Ihmisen nimi on hänen yksityisasiansa, mikäli sen valinta tapahtuu lakien mukaan.

On normaalia ottaa aviopuolisonsa kanssa sama nimi, ja lapsenlapsi, tässä tapauksessa Saska S., sai ottaa isoäitinsä tyttönimen, joka sattuu olemaan erikoinen ja vanha suojattu nimi.

Nimenmuutto on ollut kautta aikojen yleinen ilmiö Suomessa. Älkää viitsikö olla kateellisia. Kirjailijalle nimen valinta saattaa olla ratkaiseva asia hänen urallaan. Ajatelkaa vaikkapa Anna Akhmatovaa.

Katilein kirjoitti...

Anonyymi, minä ainakaan en ole kateellinen, päinvastoin. Jos minulla olisi suvussa joku hieno nimi ottaisin sen heti käyttöön. Itseasiassa yritimme ottaa erään kivan sukumme vanhan nimen käyttöön, kun olin lukioikäinen, mutta byrokratia oli aika raskasta, joten se asia jäi kesken.

Nykyään minulla on entisen mieheni sukunimi, joka ei ole hänen alkuperäinen nimensä. Ex-mieheni vaihtoi aikoinaan ennen naimisiinmenoamme varsin yleisen sukunimensä hieman harvinaisempaan nimeen, joka on hänen äitinsä tyttönimi. Mistään erikoisesta tai hienosta nimestä ei ole kyse, mutta pidän sukunimestäni oikein kovasti.

Kattila-Mauri kirjoitti...

Puhut sekaisin islamilaisesta kulttuurista ja islaminuskosta. Ja taidat kai todetakin tuossa, ettet osaa tehdä eroa niiden välille. Mutta se olisi kyllä hyvä osata. Haluaisin tuoda islamista esiin tällaisia asioita:
- miehellä ei ole valtuuksia rajoittaa naisen ulkonakäyntiä
- kunniamurhat on kielletty selkeästi
- miehellä ei ole oikeutta jättää kotitöitä vain naisen harteille
- islamissa ei ole rangaistusta huivin käyttämättä jättämisestä

Niin, ja islam muuten määräsi teoriassa 1400 vuotta sitten naiselle oikeuden päättää omasta puolisosta, oikeuden avioeroon, omaan omaisuuteen, kauppojen solmimiseen - oikeuksia, jotka tulivat Euroopassa naisille 1900-luvulla. Islamin mukaan työssäkäynti on naisille sallittua, opiskelu pakollista.

Mitä tulee Snellmanin kirjaan, en saanut sitä oikein mitään. Me kaikki tiedämme, että Somaliassa silvotaan tyttöjä. Me kaikki tiedämme, mikä on naisten rooli Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Ei Snellman avannut silmiäni millekään, eikä tuonut mitään ratkaisua näihin asioihin.

Voin puhua kanssasi naisen asemasta islamista. Mutta en kyllä voi auttaa ymmärtämään tyttöjen silpomista, ja en tiedä tarvitseeko sitä ymmärtääkään.

Kati Nordman kirjoitti...

Kattila-Mauri, kiitos kommentistasi! Tuntuu mukavalta, että joku on löytänyt näin vanhan tekstini pariin ja vielä kommentoinutkin sitä.

Minua vaivaa seuraava kysymys: Miksi maissa, joissa islam on uskontona tapahtuu niin paljon naisiin kohdistuvaa pahaa? Käytetäänkö uskontoa vääryyksien oikeuttajana?

Olen muuten nyttemmin oppinut, että tyttöjen silpomista ylläpitävät paljon vanhemmat naiset, isoäidit. Heillä on niin sitkeä ajatus siitä, että tyttö kuuluu ympärileikata. Tyttöjä ympärileikataan jopa vanhemmilta salaa; isoäidit ottavat tytön/lapsen ja suorittavat toimenpiteen ilman vanhempien lupaa.