Viikonloppuisin on kiva syödä hyvin. Teimme miehen kanssa eilen haetuista suppilovahveroista pastaa. Pastaan tuli litra suppilovahveroita, paketti pekonia, yksi iso sipuli, kesäkurpitsaa, teelusikallinen kuivattua kirveliä, pari kierrosta mustapippuria, hyppysellinen sokeria, ja pari desilitraa kermaa. Kastike käänneltiin lopuksi pastan joukkoon. Koristelimme annokset tuoreella kirvelillä.Aah, oli hyvää! En ole kauhea lihan ystävä, joten pekonin olisi voinut jättää poiskin. Tilalle voisi laittaa vaikka puolitettuja kirsikkatomaatteja.
Kissa vietti sunnuntaita rentoutumalla nukkejen seurassa. Meillä oleva nukensänky oli minulla pienenä ja nyt sillä leikkii lapseni. Kissa ei lainkaan aavista, miten meillä jännitetään. Sunnuntailasta ei kuitenkaan taideta saada.Laskettu aika oli tänään.
19 kommenttia:
Ihana kissakuva. :-) Meilläkin syötiin juuri herkullista miehen laittamaa kasvispastaa.
Syksy on tosiaan lempivuodenaikani, kun voi rauhoittua kotipuuhiin, polttaa kynttilöitä ja kuunnella sadetta.
Voi jukra, jännää on teillä tosiaan! Miten ne viimeiset päivät tuntuukaan pitkiltä kuin nälkävuosi joka ikinen, huhhuh. Ite savustin tätä viimeistä ulos haravan varressa oikein urakalla, mutta kolmen ässän sarjasta vasta se kolmas S oli se joka pukkasi asiat käyntiin - kuten oli tehnyt 9 kk aiemminkin ;-D
Voi ihanaa, suppilovahveroita! Mä en vieläkään osaa sienipaikoille täällä rupisella Pohjanmaalla.
Vauva syntyy kyllä. Vielä on hetki aikaa. Vaikka muistanhan sen, miten päivät ovat viikkoja lasketun ajan jälkeen.
Tervehdys! Teenpä nyt vastavierailun blogissasi. Meilläkin oli vaimon kanssa ajatus mennä tänään sieniretkelle, mutta se (=ajatus) katosi päivän aikana jonnekin. Niin jäi sienet tänään löytymättä.
Löysinpä blogistasi maukkaan oloisen kanakeiton. Taidanpa kokeilla sitä piankin.
Hyvää syksyn alkua!
Ai niin...yksi juttu vielä. Miehenä en heti tajunnut, millaisessa jännityksessä teilä eletään. Kovasti onnea toivottelen!
Helena S, meillä kissat tekevät kaikkea hassua, mistä saisi paljon hyviä kuvia, mutta harvemmin on juuri silloin kamera lähellä tai sitten kuvani eivät onnistu ja tilanne on jo ohi.. Syksy on ihanaa, tänäänkin oli kaunis päivä.
Kutri, meiltä ässistä on käyttämättä vain sauna ;)
Solveig, minulla ei olisi muuten mitään ongelmia odotella kauemminkin, mutta kärsin kovista säryistä. Vauvaa painaa iskias-hermoon. Esikoinen meni 17 päivää yli lasketun ajan, joten tilanne ei ole minulle uusi. Ja toivottavasti löydät pian hyviä sienipaikkoja!
Kimmo, kivaa, kun piipahdit täällä ja kiitos toivotuksesta! Suosittelen kanakeittoa lämpimästi, se on helppoa ja hyvää ruokaa.
Onneksi vielä on aikaa sieniretkeillä. Minun lähiseudullani metsät ovat täynnä sieniä ja paras suppilovahveroaika on vasta edessä.
Voi, jännittävää aikaa teillä tosiaan. Lähdette kerran kotiovesta, ja takaisin tullessa on pikkuinen ulkoistettuna sylissä! Toivon, että kaikki sujuu hyvin, kun sen aika koittaa!
Muistan vielä tuoreesti, miltä tuntui olla aivan viimeisillään. Minulla vaan jäi tuo yliajalle meno kokematta. Tyttö syntyi 39+2 - juuri ja juuri kesäkuun puolella. Olin ollut koko ajan varma siitä, että kesäkuussa se syntyy. (la siis heinäkuun puolella.) Ja niin syntyikin!!
Tsemppiä.
Oi, suloinen kisu! Rapsutuksia ja silityksiä kisuliinille. :)
Kiva postaus ja kivat kommentit :)
17 päivää! Iik. Muistan kun ystäväni Elsa tuskastui kahden viikon myöhässä oloa. Lapsi on nyt 16-v. ja myöhästelee koulusta. Olikohan tuo enne, vai tuleeko vaan isäänsä (joka on myös myöhästelijätyyppi)?
Ehkei tullut sunnuntaivauvaa? Seuraan kuulumisiasi. Toivotan vauvanhakureissuun kaikkea hyvää. Kyllä aikanaan tulee, toki viimeiset odotuspäivät ovat raskaita.
Kiitos myös kanakeiton ohjeesta!On todella makuuni.
Oikein rutkasti tsemiä ja onnenpotkuja viimeisille metreille!Tiedäpä vaikka nyt oletkin jo lähtenyt hakemaan pienokaista.Kutkuttavan jännittävää...
TUo voisi olla oikeasti hyvää. Siis jos jättää sen lihan pois. Pidän sienistä, mutta minun sienimaistiaiset jäävät yleensä purkkiherkkusieniin ja joskus harvoin tuoreisiin (kaupan) herkkusieniin.
Ihana nukensänky ja kissahan sopii siihen.. Eh, kuin nukke kehtoon :)
Meillä kissa nukkui usein vauvan jumppamatolla. Sen lelu-ristikko-härvelin alla. Tyttö leikki sitten muualla ;D
Kiva kun vierailit ja kommentoit! Saavuin minäkin sitten tänne paitsi saamaan oitis hillittömän sienipastahimon, myös jännittämään puolestanne viimeisiä päiviä... Ehkä et enää olekaan koneen ääressä Tietystä Syystä?
Iloa viikkoon!
Sormustin, kiitos! Olin tänään neuvolassa ja nyt on viikkoja 40+4.
Mirka, silittelen kisuja :)
Rita, kiitos! Meillä esikoinen on 7-vee, joten hänen myöhästelytaipumuksiaan en vielä tiedä, kun huolehdin hänet itse aina joka paikkaan, mutta kaikki hänellä on kyllä aina hukassa ja hän unohtele tavaroitaan :)
Aimarii, ei tullut sunnuntaivauvaa.. Kiva, jos keittoreseptistä on ollut hyötyä! Minustakin keitto on maukasta.
Elegia ja Tanya, kyllä kissat ovat jo koittaneet kovasti omia vauvansänkyäkin, mutta olen niitä sitten häätänyt vesipullolla suhkimilla. Olen aivan vakuuttunut siitä, että kun olemme pois kotoa, kissat nukkuvat vauvan sängyssä aivan onnellisina...
Marja Kristiina, kiitos terveisistä, täällä minä vaan ikävä kyllä vielä keikun..
Kiva kun piipahdit kylässä. Onnea odotuksen viime metreille!
Fiksu kissa osaa nauttia elämästä ja mukavuuksista =). Sinulle toivoisin yhtä rentoa loppuodotusta!
No voi hitsi miten jännät paikat teillä siellä on! Jännitän mukana täällä:)
Herkkupastaa oli varmasti... Ja voi mihin kisuliini on lujahtanut;)
Mari
Magi ja Hp, kiitos!
Wanhatar, yksi hauskimmista piirteistä kissoissamme on se, että heidät löytää nukkumasta mitä mielenkiintoisimmista paikoista (esimerkiksi kirjahyllystä tai kaapista).
Lähetä kommentti