Jo pienenä haaveilin siitä, että tekisin joululahjoja itse ja teinkin (olivat kyllä vähintäänkin merkillisiä paperivirityksiä sun muita, mutta ajatus kai oli tärkein...). Nyt olen pitkin kesää tehnyt valtavan kasan käsitöitä. Allaolevassa kuvassa on lapsen nukke päässyt malliksi. Pipo, kaulaliina ja pehmonukke on tehty kaksi-vuotiaalle pikkumiehelle joululahjoiksi.
Sisun ilmeestä voi päätellä, mitä mieltä hän on siitä, että nukkea kuvataan HÄNEN kiipeilypuussaan! 
Nukke huvitti miestäni suuresti ja minuakin vähän. Mies sanoi, että nukke näyttää ihan satamajätkältä taskuun työnnettyine käsineen. Itse mietin nukelle nimeä ja hetken nukkea katsottuani huomasin, että se on ilmiselvästi Heppu. Eikö olekin?Tänään ei lasketa päiviä eikä mitään muutakaan. Neuvolassa todettiin kaiken olevan hyvin... ja odottelu sen kun vain jatkuu.
13 kommenttia:
Heppuhan se on, ihan ilmiselvästi. Mulla on myös samanlaisia nukkeja, mummoni kutoi niitä kun oli pienempi. Ja minä sitten vähän isompana. Yhdelle tein sellaisen pitkän peikkotukan langanpätkistä. Meidän kissa piti siitä yksilöstä erittäin paljon ja skalpeerasi sen yön aikana.
Kiva blogi, täytyy pipahtaa joku päivä ihan ajan kanssa lukemassa kaikki postakset.
Hauska Heppu tuli ja lämpöiset pipo ja kaulahuivi pikkumiehelle. Kaikilla on aina niin kiire, eikö toisaalta ole ihanaa kun voi oikein kuluttaa aikaa ;-)
Heippa Shandi ja tervetuloa uudelleen kyläilemään. Meidän kissat luultavasti kiinnostuisivat Hepusta aivan liikaa, jos hänellä olisi hiukset, siksi ne ovat piilossa myssyn alla. Tai sitten Heppu on kalju -mene ja tiedä.
Leijonainen, koen, että tällainen ajan kuluttaminen on ihan etuoikeus! (Vaikka siltikin menisin jo synnyttämään :) ).
Hei Katilein! Blogissani on sulle pieni ylläri :-)
Toivottavasti sinä saat pian pusertaa maailmaan sen vähän isomman yllärin :-D
Heippa Kutri, kävinkin jo kurkkaamassa, onpas kiva yllätys :) Nappaan sen myöhemmin mukaani :)
Kivoja käsitöitä olet tehnyt! Reseptejä pitäisi minunkin joskus liimailla paikoilleen...
Heppu - tosi osuva nimi! :D kävin täällä ekaa kertaa kurkkimassa, toisen blogisi kautta tulin. Voi että, minäkin aina suunnittelen että hyvissä ajoin aloitan joululahjojen teon, mutta niin se vaan taas on jäänyt. Yhtä laukkua virkkaan ja pelkään ettei sekään jouluksi valmistu ;)
Mielikuvitus on mielenkiintoinen asia, kuten tuo Heppu nimen antaminen. Sopiva nimi minunkin mielestäni.
Kissan ilme on sellainen että Heppu voisi saada kyytiä.
Aivan ilmiselvä Heppu minunkin mielestäni!
Kutrin linkistä hipsin tänne ja mihin ihanaan aikaan törmäsinkään - odotukseen:) Ihan Hepun näköinenhän on nukkesi ja suloisia muutkin neulomukset:)
Blogissani odottaa sinua pieni hyvän mielen toivotus.
Aurinkoista syyspäivää halien kera odottaviin tunnelmiin!
Aika mainio juttu, mutta meillä on Hepun kaveri, ja sen nimi on Eppu. Sillä on musta patalakki, vihreäraitainen pusero ja punaraitaiset housut. Ja jos et kerro kellekään, voin paljastaa että meidän Epulla on häntä - joten se taitaa olla peikkojen sukua. Epun kohtasin yhtenä kauniina kesäpäivänä Ison Kaupungin kauppatorilla kymmenen vuotta sitten. Se kanssa seisoskelee kädet taskussa ja nojailee milloin mihinkin, tavallisesti deskjettiin tässä kirjoituspöydällä, Eppu on nääs kauhean kiinnostunut nettinäkymistä. Eppu tossa lähettelee peikkomaisia terveisiä Hepulle ja kirjoittajatäti Katileinille, jonka kirjaluetteloa hän tutkisteli kiinnostuneena..
Ellinoora, hauska juttu, että sinulla on Eppu. Heppu-parka joutui kaappiin odottamaan lahjapakettiin pääsyä, mutta huutelee sieltä terveisiä takaisin. Kirjalistani on nyt ollut päivittämättä hetken, olen viime aikoina lukenut muutakin, kuin listalta löytyvää. Niistä sitten (ehkä) myöhemmin.
Lähetä kommentti