torstai 31. heinäkuuta 2008

Suden vuosi


Aloitin kirjan eilen ja lopetin tänään. Se, että kirja oli pakko ahmia vauhdilla tarkoittaa minun maailmassani sitä, että se on hyvä. En ymmärrä, miksi olen väistellyt Virpi Hämeen-Anttilan kirjoja, ihan tyhmää. Suden vuosi on Hämeen-Anttilan esikoisteos ja todella nautinnollinen lukuelämys. Kirjassa on lukuisia viitteitä kaunokirjallisuuteen ja ajattelinkin kerätä kirjassa esiintyvien kirjailijoiden nimiä, kunnes ilokseni huomasin, että kirjan lopussa oli viiteluettelo. Lisää lukuvihjeitä voin siis etsiä sieltä.
Kirja kertoo epäsovinnaisesta rakkaudesta, yliopistosta ja kirjallisuudesta. Romaani on sopivalla tavalla sofistikoitunut, mutta ei kuitenkaan mitenkään vaikea. Olin iloinen, jos ymmärsin tekstissä olevia kirjallisuusviitteitä, mutta täytyy myöntää, että suurin osa meni minulta ohi. Se ei kuitenkaan haitannut lukunautintoa ollenkaan, päinvastoin. Nyt minulla on paljon kirjoja, joista pitää ottaa selvää. Olisin lukenut Suden vuodesta pidemmänkin version. Kirjan loppu oli hyvä, se ei loppunut kesken, mutta koska pidin kirjasta niin kovasti, olisin lukenut mielelläni enemmänkin. Onneksi äitini lupasi eroahdistukseen helpotusta lainaamalla minulle Hämeen-Anttilan muita kirjoja. Minulla ja äidillä on aika samanlainen kirjallisuusmaku, mikä on mahtavaa, koska voimme toimia toistemme kirjavinkkareina. Minä otan muuten mielelläni kirjavihjeitä vastaan. Luen aivan laidasta laitaan, undergroundista kaunokirjallisuuteen, lastenkirjoista elämäkertoihin...
(Suden vuosi on muuten yksi niistä pokkareista, jotka ostin alennusmyynnistä. Olin matkalla kirjastoon, mutta eksyinkin shoppailemaan -onneksi).

Ps. Pifissäni on vielä tilaa. Rullaa alaspäin, niin löydät Pifin ohjeet.

4 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Jos haluat lisää tietoa ja rakkautta, lue Hämeen-Anttilan "Alastonkuvia". Siinä pääset hyvin kuvataiteen maailmaan sisälle. Ja se totisesti on pidempi kuin "Suden vuosi". Itse pidän viime mainitusta eniten, muut alkavat rönsyillä liikaa. Mutta se on vain minun mielipiteeni. Ostin Alastonkuvia-teoksen Turun kirjamessuilta ja sain aidon omistuskirjoituksen.

Katilein kirjoitti...

Kiitos suosituksesta! Sen toivottavasti äiti minulle pian kiikuttaakin (Alastonkuvia). Itsekin olen vieraillut Turun kirjamessuilla muutaman kerran ja pidän niitä hyvänä tapahtumana. Kirjailijoiden signeeramat kirjat ovat aarteita. (Niin kuin kirjat muutenkin).

Sonja kirjoitti...

Oletko jo lukenut Khaleid Hosseinin kirjat "Leijapoika" ja "Tuhat loistavaa aurinkoa"? Ne ovat nyt pinnalla, joten olet varmaan jo lukenutkin, mutta suosittelen silti molempia!
Itse luen aika vähän kotimaista kirjallisuutta, mutta luin Pirjo Hassisen "Kuninkaanpuiston" ja pidin siitä. Vanha klassikko "Olemisen sietämätön keveys" on ihana rakkaustarina, kannattaa lukea jos ei ole sattunut eteen-- ja vaikka uudelleenkin!

Katilein kirjoitti...

Hei Sonja!
En ole vielä lukenut kumpaakaan mainitsemistasi Khaleid Hosseinin kirjoista, vaikka molemmista olen kyllä kuullut.
Äitini lukee parhaillaan Tuhatta loistavaa aurinkoa ja odottelen, että saisin sen lainaksi. Pirjo Hassista en ole myöskään lukenut, joten paljon kiitoksia vinkeistä.
Olemisen sietämättömän keveyden satuin lukemaan juuri tänä kesänä ja olenkin aikaisemmassa kirjoituksessani käsitellyt sitä. Hyvä kirja!