Orvokki Kankaan kirja Marraslapsi kertoo viime vuosisadan alun elämästä juuri itsenäistyneessä Suomessa. Kirja oli mielestäni kipeän liikuttava. Se kertoo pariskunnasta, Matiaksesta ja Eevasta, joka verrattain vanhana saa lapsen, Helenan, joka on vammainen. Kirja ei ole kuitenkaan kertomus vammaisuudesta vaan rakkaudesta. Marraslapsi kertoo isän ja äidin välisestä rakkaudesta, rakkaudesta lapseen, rakkaudesta Jumalaan, sukuun ja maahan sekä rakkaudesta luontoon. Kirjaa sävyttää vahva usko Jumalaan, mutta minua se ei ainakaan haitannut, onhan usko leimannut suomalaista yhteiskuntaa vahvasti aikana, johon kirjan tapahtumat on sijoitettu. Minua kirja liikutti. Kirjaa lukiessani minulle tulivat mieleen Niskavuori ja Myrskyluodon Maija. Kirjassa oli jotain niin suomalaista ja rehellistä, että se tuntui tutulta... Kirjoitan tähän lainauksen kirjasta. Seuraavassa kirjan kohdassa Matias puhuu vaimolleen Eevalle:
- Sinun omistamisessa on elämän onni ja rikkaus. Jos sinä et olisi lähtenyt kanssani kaikkia kohtaloita kohti, olisin aina ollut vailla elämän kiinnekohtaa. Päivät olisivat olleet vain tasaisen harmaa, pitkä saatto, jota ainakin joltain osin olisi seurannut elämättömän elämän ankea ilta. Siihen tapaan Matias puhui Eevan hellässä hyväilyssä. Monta kertaa aikaisemminkin oli hiljainen Matias tehnyt tämän tunnustuksen puolisolleen. Lämmin elokuinen yö oli elämän onnea.
Eikö ole ihanan kauniisti kirjoitettu? Voisi puhua suomalaisesta koruttomasta romantiikasta. Tällaisen rinnalla kaikki amerikkalainen sugarsweet-mössö tuntuu teennäiseltä. Ehkä kun suomalainen puhuu rakkaudesta, siitä puhutaan aidosti ja puhe tulee sydämestä. Kirjassa viehätti vielä sekin, miten siinä muistutetaan siitä, että pariskunnan keskinäistä rakkautta pitää vaalia ja sen eteen pitää tehdä työtä. Asia, jonka olen kantapään kautta vasta viime vuosina oppinut...
2 kommenttia:
Olipa hienoa, että piipahdit satuani lukemassa, muuten en olisi löytänyt tänne. Olen nimittäin taiteen lisäksi kirjallisuuden ystävä. Olen opiskellut kotimaista kirjallisuutta, mutta luen muutakin. Esimerkiksi odottamassa on juuri "Olemisen sietämätön keveys". Minusta on tuntunut, että on sivistyksessä suuri aukko, kun se on lukematta. Tänä kesänä aukko paikataan. Nimikin on jo niin houkutteleva.
Olet kirjoittanut blogiasi taidokkaasti ja mielenkiintoisesti. Laitan sinut ilman muuta suosikkeihini ja palaan uudelleen.
Kiitos hyvälle mielelle saavasta palautteesta! Minä olen puolestani kirjallisuuden lisäksi kiinnostunut myös taiteesta. Kuvataiteesta, mutta myös muistakin taidemuodoista.
Kotimaisen kirjallisuuden opiskelu kuullostaa mielenkiintoiselta, luulen, että se olisi jotain, josta nauttisin suuresti.
Lähetä kommentti