sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Omituinen ja leuhka

premioarteypico.jpg [I_love_your_blog.jpg]
Leuhka siksi, että Fotomontaasi lausui minulle kauniita sanoja blogissaan ja antoi minulle tuon hienon pystin. Leuhka myös siksi, että Retrospektiivin Elina piristi minua virtuaalisella ruusulla. Kiitos, kiitos tuhannesti mukavasta muistamisesta! Anteeksi kamalasti, kun reagoin näihin vasta nyt.

Toinen juttu, mikä minulla on retuperällä on hauska haaste, jonka sain kahdeltakin taholta. Olivieno ja Eero haastoivat minua kertomaan viisi omituista asiaa itsestäni, joten tästä lähtee:

1. Haukotukset. Annan haukotuksilleni kouluarvosanoja. Yleisin arvosana lienee siinä kasin paikkeilla. Harvoin tulee täyttä kymppiä, mutta jos siinä onnistun, olen tyytyväinen. Se ärsyttää, jos ei saa haukotusta "loppuun" esimerkiksi naurukohtauksen iskiessä.

2. Naurukohtaukset. Kun olen yliväsynyt saan kauheita hepuleita. Nauran minuuttitolkulla keskenäni ja kuulostan samalta, kuin yliväsynyt lapsi. Mies tietenkin sitten vielä mukaihmettelee minua. Tämän sallin itselleni vain kotioloissa.

3. Sukat. Ne on pakko olla runtussa nilkan päällä. Niitä ei voi vetää suoriksi, koska sitten ahdistaa. Mies ei ymmärrä moista, mutta hän nyt repii nilkkasukkansakin polviin asti (=polvinilkkasukat).

4. Saatan juoda kahvia ruokajuomana.

5. Kodin seinien sisällä tapahtuva yleinen sekoilu. Keksin esimerkiksi kaikkia hassuja lauluja, joita laulan tutulla sävelellä. Laulujen aiheena ovat yleensä perheemme jäsenet. Saatan myös ilmaista asioita laulamalla. Välillä laulutyyli on oopperaa, mutta minusta hauskinta on laulaa sellaiseen tiettyyn mummutyyliin, niin ja tykkään myös puhua niin. Varsinkin kun soitan siskolleni. Puhelu alkaa usein: "No Aune tääl ny soittelee hei vaa." Älkää huolestuko, sisko ei lyö luuria korvaan, vaan on heti hengessä mukana.

...että tällaisia. Olikohan tuo viitospaljastus vähän liikaa?

Lupaan teille, että kodin ulkopuolella käyttäydyn ihan hyvin. (Sormet ristissä selän takana).

15 kommenttia:

Minun kirjoitti...

Viitonen teki sinusta entistä hurmaavamman :)

himalainen kirjoitti...

Tämä oli tosi h y v ä ä käytöstä, tällaista käytöstä toivoisi joka puolelle Suomea. Tarvittaisiin kansanliike tällaiseen. Maanantai-aamuisin ihmiset odottaisivat bussiaan laulellen. Tuo Aune-tyyli voisi olla erityisen vaikuttava ;-)
Ja virastoissakin, vaikkapa Kelassa voisi hoidella asioitaan laulaen ja välillä voisi ihan vain naureskella, ilman mitään syytä.. ja virkailijat nauraisivat myös.

Mari kirjoitti...

Ihanat paljastukset. Oikein hymyilyttää tuo lauleskelu... Minäkin harrastan sitä;)

Tiina kirjoitti...

Täälä kanssa yksi lauleskelija ilmoittautuu.. :)
Kiva lukea muiden "omituisuuksista" ja tajuta että ite tekee paljon samankaltasijia asioita esim. tuo sukkien ruttuun laittaminen,en ymmärrä miksi ne pitäisi olla suorana :)

Ilona kirjoitti...

Hauskoja paljastuksia. Yhdyn Himalaisen sanoihin. :)

Leijonainen kirjoitti...

Ihania paljastuksia! Olenkin vaistonnut että olet mainio persoona. En tykkää kireistä sukista enkä jäykistä tyypeistä. Tietysti joskus täytyy osata käyttäytyä, se on eri juttu.
Voi, kunpa kuulisin lauluasi.
Pystytkö äänittämään lauluasi tai soittoasi? Tarvitsisin välttämättä Leijonaisten tanssi -videon taustalle jotain kummallista alkukantaista musiikkia tai hyräilyä. Video tulee youtuben kautta blogiini ja on tietysti kummassakin nähtävissä. Mieti, pliis!

Eero kirjoitti...

Kireät sukat on yhtä paha juttu kuin kireä pipo.

Pidätkö musikaaleista? Tuosta viitoskohdasta tulee nimittäin mieleen Cherbourgin sateenvarjot, jossa joka ikinen repliikki lauletaan.

_hoya_ kirjoitti...

Hienoa! Kiitos kun astuit kaapista! Hassut ihmiset on ihania!

Nimm. wanna be

Katilein kirjoitti...

Minun, kiitos :)

Himalainen, laulu toisi kyllä iloa elämään. Tuo bussipysäkillä laulaminen olisi erityisen hauskaa ja naureskelut kaupan päälle.

Mari ja Tiina, aika monet varmaan lauleskelevat, mutta juuri neljän seinän sisällä ja sitten vähättelevät, vaikka laulaisivat ihan hyvin.

Ilona :)

Leijonainen, olen aika tumpelo tekniikan kanssa, mutta voisin joskus yrittää nauhoittaa jotain. Musiikin keksiminen videoon voisi olla hauskaa, vaikka minulla ei ole sellaisesta kokemusta. Voisi ajatella, että laulaisi surumielisesti pitkiä vokaaleita, hyräilisi niillä ja sitten käsirumpu taustalle, djembe-rumpu vaikka.

Eero, pidän musikaaleista kovasti ja tuosta Cherbourgin sateenvarjoista osaan laulaa sen tunnetuimman kappaleen. Yksi outo asia lisää: En kestänyt katsoa Cherbourgin sateenvarjoja kuin hetken, alkoi OTTAA PÄÄHÄN SE JATKUVA LAULAMINEN.

Hoya, jonkinlainen vapautuminen edesauttaa hassuuntumista. Kodin ulkopuolella minäkin silti (yleensä) käyttäydyn niin kuin ajattelen normaalien ihmisten käyttäytyvän :)

olivieno kirjoitti...

Herttaisia omituisuuksia sinulla, ei yhtään psykopaatin vikaa. Tuo lauleskelu on tuttua, en itse vaan mieheni aina aamuisin on RAIVOSTUTTAVAN hyväntuulinen ja lauleskelee itsekeksimiään lauluja- hassua mutta ärsyttää aamumörökölliä.

Katilein kirjoitti...

Olivieno, meillä ovat aamulla kaikki tasaisen pahantuulisia, joten laulunluritusta ei meillä aamuisin kuulu :)

Leijonainen kirjoitti...

Kuulostaa tosi hyvältä tuo hyräilyajatus ja rummutus. Tarvitsisin noin neljän minuutin pätkän tai hiukan alle. Laitan videoon säveltäjäksi ja esittäjäksi halaumasi nimen, esim. tämän Katilein.
Voi, ryhdy toimeen....

Katilein kirjoitti...

Neljä minuuttia on aika pitkä pätkä! Voisin silti puuhaan ryhtyäkin, mutta minun pitäisi varmaan nähdä video, jotta saisin musiikin toimimaan siihen.

Laura kirjoitti...

Huippuja paljatuksia! Mä tässä mietin omia neuroosejani tai omituisuuksiani, ja paaaljon pahemmaksi taitaa mennä. Nuo sinun on vielä jotensakin ihastuttavia :P

Katilein kirjoitti...

Laura, kiitos :) Onneksi voi aina valita, että mitä paljastaa..