perjantai 28. marraskuuta 2008

Elena

Luin Joel Haahtelan Elenan. Haahtelaa on kovasti hehkutettu sekä mediassa että monissa blogeissa, joten oli jo aikakin tutustua hänen tuotantoonsa. Elena on pienoisromaani, se on kaunis ja lyyrinen. Kirja on kuin yhtä pitkää runoa. Pidän maalailevasta tekstistä ja siitä, miten Haahtela on tämän kirjan kirjoittanut. Kirja myös yllätti eräällä juonteenkäänteellään.

Minun maailmaani Haahtelan Elena ei mullistanut, mutta kirja oli kuin hellä hipaisu. Ei kosketus, vaan hipaisu jo siksi, että se oli lyhyt. Kirja on kuitenkin lukemisen arvoinen. Tämä oli ensimmäinen Haahtelan kirja, jonka luin. Seuraavalla kirjastokäynnillä lainaan taas Haahtelaa. Seuraavassa pieni, melko sattumanvaraisesti otettu näyte kirjasta.

Päivisin en syö mitään, koska kuumuus vie ruokahalun. Olen laihtunut, iho uurtuu. Iltaisin syön jotain yksinkertaista kuten lihaa ja perunoita tai muutaman appelsiinin. Panen palan appelsiinin kuorta kylmään veteen ja annan seisoa hetken. Muistan ensimmäisen appelsiinin, jonka äiti toi kotiin kun olin lapsi. Se halkaistiin neljään osaan, eikä tiedetty miten syödä. Se on Afrikasta äitini sanoi ja katseli lumoutuneena hedelmää.

Kuvassa kirjan lisäksi eilisiä kirpputorilöytöjä.

15 kommenttia:

Peanut kirjoitti...

Monien blogihehkutusten ja yhden artikkelin takia myös minulla on tarkoitus lukea Haahtelaa. Mutta tällä hetkellä sängyn vieressä majailee (taas) Waltarin Turms kuolematon.

Oli muuten ihana kirja-arvostelu

Rita kirjoitti...

Kuva viehättää minua. Kirja, lusikat ja helmet. Katsoin sitä kauan :)

himalainen kirjoitti...

Kyllä pitää nyt lukea tuo Elena. Niin kauan olen jo ajatellut. Ihan hyväkin, että lyhyt, koska yöt ovat usein kirjojen aikaa. Ihanasti välitit kokemuksiasi kirjasta: tuo hipaisu olisi nyt juuri sopiva.

Kauniita löytöjä, olet onnekas!

Esikko kirjoitti...

Luin joskus vuosi sitten Haahtelan Perhoskerääjän (muistinkohan nimen oikein). Muistaakseni oli ihan kohtalaisen hyvä. Elenaa en ole vielä lukenut.

leena kirjoitti...

Jännä tämä Haahtela-buumi, mutta pidän kyllä hänen tyylistä minäkin.
Eniten olen pitänyt Tule risteykseen seitsemältä-kirjasta. Siinä oli jotain kiehtovaa.

magi kirjoitti...

Voi kun ehtisi lukemaan. Ajatuksia herättäväää tekstiä. Kaunis, esteettinen kuva!

Tanya kirjoitti...

Haahtela on lukematta ja saa vielä jäädäkin tältä erää. Ehkä joskus myöhemmin, kun Nyytti on rippileirillä ;D

Ihanat helmet jouluksi!!

Katilein kirjoitti...

Peanut,kiitos kommentista! On jo aikaisemmin pitänyt erityiskiittää kommenteistasi, kun niistä tulee aina niin hyvälle tuulelle. häpeän myöntää, mutta minulle Waltari on jäänyt vieraaksi. Sinuhea aloitin joskus, mutta kesken jäi. Täytyy ryhdistäytyä tuossa asiassa.

Rita ja Magi, kiitos paljon kuvaan liittyvistä kommenteista. Minusta kuvia on hauska ottaa, mutta tieto ja taito siihen hommaan puuttuu. Siksi tuntuu erityisen hienolta saada ottamastani kuvasta kehuja!

Himalainen, olisin löytänyt kirpparilta vaikka mitä! Hipaisu on hyvä näin joulukiireiden alla.

Esikko, tiedän, miltä mainitsemasi kirja näyttää. Minä aion vielä lukea sen.

Leena, kai Haahtela on sitten vaan hyvä, kun hänet on niin monessa paikassa nostettu esiin :)

Tanya, ihan selvät jouluhelmet! Minä luin Elenan samalla kun imetin Vilhoa.

Rita kirjoitti...

Kokeilin tänään sitä peilin kautta kuvaamista, siis omakuvan ottamista, mutta en onnistunut oikein tähtäämisessä. Pitää kokeilla lisää kun ehdin :)

Kutri kirjoitti...

Jaa-a, pitäiskö minunkin jossain välissä tuo lukaista? En kyllä muista, milloin viimeksi olen lukenut mitään kotimaista. Suomalaiskirjailijat ovat mielestäni lähes poikkeuksetta tylsiä. En tajua, mikä rutikuivuus meidän mentaliteetissamme oikein asuu.

Katilein kirjoitti...

Rita, ei se helppoa olekaan, mutta hauskaa!

Kutri, ainakin se on lyhyt :) Jotkut suomalaiset kirjat kieltämätt ovat vähän kuivia, mutta kyllä minä tykkään niistäkin :)

hampurin maija kirjoitti...

olen tässä kanssa suunnitellut kirjalistaani joululomaa varten että mitä kaikkea sitä pitäisi tällä kertaa haalia mukaan. haahtela on minunkin mielenkiintoni herättänyt, niin monesti olen häneen täällä blogeissa törmännyt.

nuo lusikat muuten näyttävät ihan samanlaisilta kuin ne lusikat, joita meillä jaettiin aikanaan hiihto- ja muiden kilpailujen palkintoina urheiluseurassa. joskus 80-luvun alkupuolella. meinasin viime suomi-lomalla ottaa niistä osan mukaani, mutta olivat tummuneet aika pahasti.

Ilona kirjoitti...

Luin Elenan kesällä. En tiedä, mitä siitä sanoisin. Tai mitä sanoisin itsestäni. Kirja viehätti ja ihastutti, kunnes lopussa oli se yllättävä juonenkäänne. Sitten ehkä vähän inhotti. En tiedä, miksi. En ymmärrä, miksi reaktioni oli inhotus. Eihän siinä ole mitään ihmeellistä - kaikki ihmiset haaveilevat ja kaipaavat.

Katilein kirjoitti...

Ilona, juonenkäänne oli kyllä yllättävä!

Katilein kirjoitti...

Hampurin Maija, minäkin muistan, kun urheilukilpailuista sai tuollaisia. Alpakat, jotka ostin ovat myös hieman tummentuneita, täytyy katsoa, saisiko niitä vähän ehostettua.