Luin sunnuntain Turkkaria ja törmäsin artikkeliin, joka herätti minussa paljon ajatuksia. Olen tietenkin tiennyt tämän ilmiön olemassaolosta, mutta en tiennyt sen olevan niin laajaa - perheväkivallan nimittäin. Sitä, että mies lyö. Joskus harvoin lyöjänä voi olla nainenkin, mutta yleensä se on mies. Suomessa parisuhteessa olevista naisista joka viides kohtaa väkivaltaa. Miehet pahoinpitelevät jopa raskaina olevia elämänkumppaneitaan. Joka kymmenes raskaana oleva nainen joutuu pahoinpidellyksi. Järkyttävää! Järkyttävää on myös se, että uhrit hakevat apua yleensä vasta noin KOLMENKYMMENEN pahoinpitelykerran jälkeen. EU on antanut Suomelle jo kolme huomautusta tästä asiasta, mutta ilmiötä ei ole saatu kuriin. Suomi ylpeilee tasa-arvoisuudellaan, mutta muissa maissa perheväkivalta on huomattavasti harvinaisempaa kuin Suomessa. Mitä tälle ilmiölle pitäisi tehdä? Miten katkaista väkivallan kierre?
Naisten pitäisi jotenkin voimaantua ja ymmärtää, että väkivaltaa ei tule hyväksyä eikä sietää.
Äitien tulisi kasvattaa poikansa niin, että he osaavat purkaa tunteitaan muutoinkin kuin fyysisesti. Kasvatuksesta kun puhutaan, usein sanotaan, että kaikki lähtee kotoa. Se on kyllä pitkälti totta. Vaikka ihminen olisi kuinka opetellut asioita, niin hädän tullen usein turvaudutaan niihin ensimmäisiin malleihin, joita on (kotoa) saatu. Jos malli on se, että tiukan paikan tullen lyödään, se periytyy helposti.
Väkivaltainen käyttäytyminen oli muuten kaikkien yhteiskuntaluokkien ongelma ja alkoholilla ei yleensä ollut yhteyttä väkivaltaiseen käytökseen. Ilmeisesti naisen suu haluttiin tukkia. Turpaan saattoi tulla myös siksi, että ruoka ei ollut valmiina, kun mies tuli kotiin tai siksi, että lapset melusivat (ja nainen ei saanut niitä hiljaisiksi). Ihan kamalaa. Toivottavasti edellämainitsemani luvut laskisivat nopeasti. Minusta ratkaisun avaimet ovat pitkälti naisilla. Mitä mieltä sinä olet?
2 kommenttia:
Hyvä kirjoitus! Minäkin ihmettelen, miksi naiset sietävät sen, että heitä lyödään. Minusta asiaa ei voi puolustella taloudellisilla eikä millään muullakaan syyllä.
Ja kyllä lapsista on kauheaa nähdä, jos äitiä lyödään. Ja vaikka ei näkisikään, niin lapset vaistoavat kaiken, mitä perheessä tapahtuu.
Helppo tietysti sanoa, kun ei ole samassa tilanteessa, mutta silti sanon, että minua ei lyötäisi toista kertaa.
Minua kylmää aina, kun näen naisen, jolla on silmä mustana. Väistämättä ajattelen, mistä ruhje johtuu.. Kamalinta on se, kun jankutetaan, että ollaan yhdessä lasten takia. Siis ollaan yhdessä, vaikka mies kohtelisi miten vain. Ennemmin pitäisi ajatella niin , että erosin lasteni takia. Avioerolapsi on varmasti onnellisempi kuin lapsi, joka joutuu seuraamaan vanhempiensa väkivaltaisuutta ja elämään pelossa. Lapsi ikävä kyllä myös oppii mallin kautta. Jos joka viides nainen kokee parisuhteessaan väkivaltaa, mikäköhän on niiden lasten määrä, jotka joutuvat todistamaan pahoinpitelyä... Voi kun tämä ikävä ilmiö saataisiin kuriin! Nyt.
Lähetä kommentti