Tämän kuvan sienet ovat ilkeitä huijareita. Ne kasvavat paikoitellen isoinakin ryhminä ja houkuttelevat kantarellin värillään pahaa aavistamattoman sienestäjän luokseen. Mutta voi surkeus, kyse onkin valevahveroista! Mokomat kopiot erottaa aidoista kanterelleista esimerkiksi siitä, että niiden jalka on melko ohut, ne eivät tunnu kosketeltaessa jämäköiltä, kuten kantarellit ja niistä puuttuu kantarellille tyypillinen hieman hedelmäinen haju. Valevahverot ovat syötäviä, mutta vain vähäarvoisia sieninä, koska ne ovat kumimaisia ja mauttomia. Minua ärsyttää aina, kun näen mokomia wannabe-kantarelleja ja sanonkin sienikaverilla, että ajattele, jos nuo olisivat olleet oikeita! Kauneusarvoa valevahveroilla silti on. Viime sunnuntaina polun varteen kerääntynyt valevahveroiden sukukokous oli kerrassaan kaunista katseltavaa.
No tässä on sitten niitä aitoja ja ihania kantarelleja! Kantarelli on koivun kaveri, sitä löytää koivikosta, sekametsästä ja olen löytänyt sitä myös kalliojäkälien kätköistä. Koivuja ei tarvitse maisemassa olla paljoa, yksi pieni kitukasvuinenkin saattaa riittää houkuttelemaan kantarelleja.Ruuanlaitossa kantarellia voi käyttää monella tavalla. Jos pitää sienistä, voisi kokeilla kantarellia paistettuna basilikan ja kermatilkan kanssa. Maistuu hyvältä leivän päällä tai perunan kera. Jos ei ole niin tottunut sienten makuun, kannattaa sienten syömiseen totutella lisäämällä sieniä ruokaan vain vähän. Sienet sopivat esimerkiksi kiusauksiin.
Oma bravuurini on kana-kantarellikastike, joka syödään tagliatelle-pastan kanssa. Juomaksi sopii hyvin valkoviini. Teen kastikkeesta kermaisen ja laitan siihen myös kesäkurpitsaa, sipulia, basilikaa, currya ja mustapippuria. Nam, nam!
Monilla herkullisilla sienillä on pahanmakuisia tai jopa myrkyllisiä matkijoita, joten sienimetsässä tulee olla tarkkana.
5 kommenttia:
Kuvassa oleva keltainen pieni sieni näyttää pikkurouskulta, oletko kokeillut tuleeko maitoa. Pikkurousku on mielestäni ihan okei, vaikka ei kanttarellille vedä läheskään vertaa.
Tuo kanttarellikastikkeesi on jo liian herkullista, kesäkurpitsat ja kaikki, aah ;-)
Kerman joudun korvaamaan soijakermalla, eikä se oikeaa korvaa, mutta on parempi kuin ei mitään.
Mitä vauvelille kuuluu? Kuinka kauan vielä?
Heippa Leijonainen! Vauva antaa onneksi kiltisti joka päivä elonmerkkejä. Laskettuun aikaan on noin viikko, mutta koko ajan on ajateltu hänen tulevan aiemmin, koska minua on supistellut kovasti jo toukokuusta. Lähtö on siis hetkenä minä hyvänsä :)
Ai niin, tuosta luvasta piti vielä sanoa: Ne ovat kaikki valevahveroita, mutta huomasin, kun latasin kuvaa että ne näyttävät melkein kaikki pikkurouskuilta. Itse en ole rouskujen ylin ystävä, vaikka niitäkin tulee välillä noukittua.
Siis kuvasta ei luvasta. Voi itku, kun aina tulee kirjoitusvirheitä.
Kiitos vierailusta blogissani, löysin tieni tänne!!
Onnea sinulle loppumetreille masun kanssa, ja tsemppiä synnytykseen! Jännittävää aikaa, kun ei tiedä koska tulee SE päivä.
Minun pikkuiseni (tällä viikolla tulee 2kk) halusi seurustella, jutella ja naureskella tänä aamuna ennätyksellisen pitkään. Suloinen.
Sieniä olisi ihana saada. En ole kyllä mikään sienestäjä, haluaisin olla. Kait sitä voisi opetella.
Lähetä kommentti