... tai ei riitakaan.
Puhumattomia asioita.
Taas haudoin liian pitkään.
Olisi aiemmin pitänyt puhua.
Purkautuikin liian voimakkaina ja
terävinä sanoina.
Nyt on toisellakin paha mieli.
Ei halua puhua.
Touhuaa keittiössä sydän raskaana
-ja omaanikin särkee.
Näinkö minä tämän ikäisenäkin
vielä opettelen...
Yksittäisiä sanoja
-anteeksi, rakas-
osaan jo.
Lauseiden muodostamisessa on vielä opittavaa.
Puhumattomia asioita.
Taas haudoin liian pitkään.
Olisi aiemmin pitänyt puhua.
Purkautuikin liian voimakkaina ja
terävinä sanoina.
Nyt on toisellakin paha mieli.
Ei halua puhua.
Touhuaa keittiössä sydän raskaana
-ja omaanikin särkee.
Näinkö minä tämän ikäisenäkin
vielä opettelen...
Yksittäisiä sanoja
-anteeksi, rakas-
osaan jo.
Lauseiden muodostamisessa on vielä opittavaa.
Myöhemmin syötiin karjalanpiirakkaa.Soviteltiin siinä.
Puhuttiin verkalleen.
Juteltiin, että tulevaisuudessa
yritetään puhua aiemmin.
5 kommenttia:
Hei, tulin vastavierailulle. Heti oli liian tuttua tekstiä edessä. Meillä myös ei riidellä, vaan ollaan puhumatta. Puolin ja toisin. Ja sitten äyskitään rumia asioita toisen naamalle ja pahoitetaan mieltä.
Ja sitten vihdoin solmuja aukoessa sovitaan joka kerta, että seuraavan kerran puhutaan ajoissa. Eikä me silti koskaan osata sanoa ajoissa, jos joku asia on mennyt epäreilusti. Opitaankohan me joskus?
Hyvä kun sopu on jo löytynyt. Minun asiani koskee Aulikki Oksasta, mutta varsinainen kohta jäi jo tuonne kauas, niin kirjoitan tähän.
Oksaselta ilmestyi v 2004 sarjakuva-muistelmateos, joka oli minusta hieno ja hauska. En millään muistanut nimeä, siksi kommentti viipyi. "Piispa Henrikin sormi ja muita katkelmia" - nimi ei ole ihan helpompia muistettavia, mutta se se on.
Ilona: Minä elän toivossa, että opitaan! Tärkeintä kai on, että pystyy sopimaan ja puhumaan edes sitten myöhemmin, jos aiemmin ei tajunnut...
Leijonainen: Pitää kirjoittaa tuo nimi oikein muistiin, kuulostaa tutulta, olisikohan siitä ollut joku juttu jossain lehdessä... Menen varmaan ensi viikolla kirjastoon, täytyy samalla katsoa, jos löytäisin suosittelemasi Aila Meriluodon kirjan.
Meillä riidellään aina välillä, puhallellaan sisälle varastoituneita ummehtuneita kasoja ja lumppuja ulos. Tekee hyvää välillä tuulettaa!
Se on mielestäni opittavissa tuo hyvän riitelyn etiketti, taito ja sopiminen.
Sitten taas voi jatkaa matkaa...
Elisa, minulla on todella asiassa opettelemista. Kyllä minäkin huudan, mutta menen helposti liiallisuuksiin. No, matkalla ollaan...
Lähetä kommentti