lauantai 23. elokuuta 2008

Kalakauppias


Eilinen oli niin raskas päivä, että tänään olen yrittänyt ajatella kaikkia hauskoja juttuja. Minulle tuli mieleen yksi juttu teinivuosiltani, joka ei silloin naurattanut, mutta nyt tuntuu jo ihan hauskalta.

Kalakauppias

Asuin yläasteikäisenä maalla omakotitalossa. Pienessä kylässämme oli tapana, että ulko-ovea ei pidetty lukossa. Välillä ovi jäi auki, vaikka olisimme lähteneet jonnekin. Niin turvallista oli silloin. Kesäisin meillä oli aina ovi ulos asti auki. Meille tultiin sisälle pikkueteisen ja isomman eteisen kautta ja siitä sitten keittiöön. Ovet olivat tosiaan ulos asti auki ja yksi syy oli se, että kissat pääsivät kulkemaan vapaasti. Minulle iskee aina välillä kauneudenhoitopuuskia ja niitä minulla oli jo nuorempana. Yhtenä kesäpäivänä olin lukenut kauneudenhoito-ohjeita jostain naistenlehdestä ja niistä innostuneena päättänyt tehdä oikein kunnon kauneushoidot itselleni. Hoidin jalat ja laitoin niihin rasvaa ja villasukat vaikutusta tehostamaan. Kasvoihin levitin äidin turkoosinväristä naamiota ja rasvasin myös kädet ja laitoin sormikkaat käsiin, jotta rasva imeytyisi paremmin. Hiukset olin vain vetänyt kummalliselle sykerölle, jotta eivät olisi tiellä. Koska oli aika kuuma minulla oli villasukkien ja sormikkaiden lisäsi vain iso vaaleanpunainen T-paita. Istuskelin olohuoneessa ja lueskelin jotain, kun keittiöstä kuului huhuilua. En ajatellut ollenkaan, miltä näytin ja kävelin keittiöön. Siellä oli kalakauppias, joka kiersi ovelta ovelle. Äiti oli joskus kauppiaalta jotain ostanutkin. Kauppias katsoi minua vähintään hölmistyneen näköisenä ja takelteli asiansa. Ajattelin, että onpas outo tyyppi ja ilmoitin kopeasti, että äiti ei ole kotona ja minä en ostaisi kalaa, kun olen allerginen sille. Käskin kauppiaan tulla takaisin joku toinen päivä. Kauppias kompuroi ulos sen kummempia hyvästelemättä. Minua ärsytti mokoma epäkohteliaisuus. Menin takaisin olohuoneeseen lukemaan ja vasta monta hetkeä myöhemmin tajuntaani hiipi, miksi kauppias oli ollut niin outo. Menin eteisen kokovartalopeilin eteen, katsoin turkooseja kasvojani, sotkuista tukkaani ja vähintäänkin erikoista kesäpukeutumistani ja minua nolotti ihan hirveästi! Kalakauppias-parka.
No, eivät kalakauppiaan kärsimykset siihen loppuneet. Ukko uskaltautui meille eräänä toisena päivänä ja enkös minä silloinkin antanut tasapainoista kuvaa itsestäni: Olen aika lyhyt ja jos halusin keittiön kaapin ylähyllyltä jotain, jouduin kurottelemaan kovasti. Yhtenä kesäpäivänä halusin kovasti muroja, joita pidettiin keittiönkaapin ylähyllyllä. Kurkottelin muroja, mutta pahaksi onnekseni muropaketti kaatui ja riisimuroja varisi suoraan paitani kaula-aukosta sisään. Tunne oli tosi inhottava ja juuri kun olin keskittynyt nyppimään muroja paidan sisältä ja rintaliiveistä eikös vaan kalakauppias seissyt siinä keittiön ovella. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Itse olisin voinut vaipua maan alle, murojen kouriminen paidan sisältä näytti varmaan vähintäänkin epäilyttävältä. Mutisin kauppiaalle, että äiti ei ole nytkään kotona. Kalakauppias lähti ja sen jälkeen en olekaan häntä nähnyt...

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi kun hauska tarina ja hyvin kirjoitettu. Miksi et ilmoittaisi tätä Tarinamaanantaihin. Siellä on nyt aiheena hyökkäys ja kyllä tämä siihen sopisi siinä kuin muutkin tarinat siellä.

Anonyymi kirjoitti...

:-D!!! Ai kauhia kun pääsi hörönauru! Mä en olekaan ketään päässyt yhtä pahasti säikyttelemään. Sain vain hieman huvittuneita hymähdyksiä kerran kirjastossa (olin ehkä joku 11 tai 12 vee). Kotona eteisen peilin ohi kulkiessani tajusin unohtaneeni että olin ennen kirjastoreissua syönyt banaania ja huvin vuoksi lätkäissyt Chiquita-merkin keskelle otsaani ikään kuin kastimerkiksi.

Rouva Nordman kirjoitti...

Leijonainen, voisin ilmoittaakin, kun saisin aikaiseksi ottaa selvää, miten se tapahtuu..
Kutri, aika hauska on tuo Chiquita-juttukin. Miehen kanssa sitä naureskeltiin :)

Anonyymi kirjoitti...

Ilmoittautuminen käy hyvin helposti. Menet vain Tarinamaanatain sivulle ja kirjoitat sivutietosi KOMMENTOI-kohtaan. www-osoitteeksi klikkaat hiiren oikealla tarinasi otsikkoa ja valitset kopioi, sitten liitä. Ilmoittautumisvaiheessa kannattaa pitää molemmat sivut auki, niin käy tosi helposti. Anteeksi että väännän rautalangasta, mutta en tiedä taitojasi, siksi varoiksi. Itse olen oppinut nämä kopioimiset ja linkit tänä kesänä.

Rouva Nordman kirjoitti...

Kiitos Leijonainen!