Vanhan loppu on uuden alku

Nyt on käynyt niin, että tämä blogini on tullut täyteen. Kirjoittamisen kaipuuni ei sen sijaan ole, joten toivotan Sinut tervetulleeksi jatkamaan matkaa kanssani uuteen blogiini. Sen löydät täältä.

Jos vielä eksyt tänne, niin tiedoksi että uusin blogini löytyy nimellä Vuosi, jonka omistan. <3 

Ensimmäiset kolme kuukautta

Olen tänään ollut kolme kuukautta miehen kanssa yhdessä. Viikonloppu oli ihanan laiska ja aikatauluton. Olimme suurimman osan kahdestaan, mutta ehdimme myös tavata ystäviä, syödä ulkona ja käydä entisten koulukavereideni bändin keikalla. 
Keskustelimme paljon. On järkyttävää huomata, miten itsensä on sulkenut joiltain asioilta, miten vaikeaa joistain asioista on ollut puhua. Miten simpukaksi oli muuttumassa. Varovasti, sana kerrallaan ja päivä kerrallaan löydän takaisin sen naisen, joka kauan sitten olin -löydän sen romanttisen ja ulkokuortaan herkemmän naisen. Se tuntuu uskomattoman hyvältä ja joskus pelottavalta ja joskus työläältä. Miehen rakkaus muovaa minua hienovaraisesti sellaiseksi, joka minun kuuluukin olla. Sellaiseksi, joka haluankin olla...
Juttelin pari viikkoa sitten erään viisaan tuttuni kanssa. Hän sanoi, että on olemassa yksityinen ja julkinen minä. Se on tietysti totta. Kirjoitan näistä asioista kaiketi avoimemmin, mihin on totuttu, mutta silti kerron vain valikoidusti ja loppujen lopuksi hyvin vähän. Kerrottavaa olisi paljon enemmänkin. Haluan kirjoittaa tästä asiasta, koska olen niin onnellinen. Olen myös kuluneiden kuukausien aikana saanut oppia, että olen tietämättäni tuonut apua ja toivoa monelle. Koen, että sellaisessa on tiettyä tarkoitusta.
Tämä päivä on mennyt vatsataudin merkeissä. Lapset ovat terveitä, mies huilaa omassa kodissaan ja minä ihmettelen, selvisinkö taudista säikähdyksellä. Aamupäivän sain huilata rauhassa kissojen kanssa. Tunsin suurta riemua, kun vilua ja väsymystä vastaan keittämäni mate-juoma pysyi sisällä. Ulkona sataa, päätäni särkee, mutta silti olen omituisen rauhallinen ja onnellinen. Ikävöiminenkin tuntuu hyvältä, koska tiedän että näen hänet taas pian.

Kantarellikeitto

Kokkailen usein ilman reseptiä, niin tänäänkin. Haluan kertoa, mitä laitoin tämänpäiväiseen kantarellikeittoon. Siihen tuli

2 litraa kantarelleja
kaksi sipulia
pätkä kesäkurpitsaa
pari ruokalusikallista vehnäjauhoja
noin neljä desilitraa vettä
pari teelusikallista rouhittua viherpippuria
kasvisliemikuutio
hyppysellinen suolaa
ruokalusikallinen basilikaa
tölkki kermaa
loraus kahvia

Paistoin sipuleja, sieniä ja kesäkurpitsaa. Kun ne olivat kypsiä, lisäsin jauhot. Sen jälkeen lorautin paistokseen vettä sekä lisäsin kasvisliemikuution. Keitin hetken ja kaadoin morttelissa rouhimani viherpippurin sekaan, lisäsin myös basilikaa. Keittelin keittoa kasaan ja kun se oli sakentunut, kaadoin tölkin kermaa ja lorauksen kahvia joukkoon. Maistelin keittoa ja ihan lopuksi sirottelin joukkoon hyppysellisen suolaa. Se kyllä kannattaa jättää pois, jos maku ei sitä vaadi.

...kotini on tällä hetkellä kuivuneiden keltaisten ruusujen valtakunta. En oikeastaan pidä kuivatuista kukista, mutta nyt en ole hennonut heittää kaikkia kesällä saamiani kukkia pois.

Millainen on hyvä opettaja?

Olen töissä freinetpedagogiikkaa soveltavassa yksityiskoulussa. Koulussamme käy vuosittain paljon vierailijoita Suomesta ja ulkomailta. Monet opiskelijat haluavat tietää koulumme työtavoista, joten meillä käy opinnäyte- ja seminaarityöntekijöitä haastattelemassa ja havainnoimassa opetusta. Olen saanut ohjata opettajaksi opiskelevien kenttäharjoitteluja sekä muita harjoittelijoita. Pidän edellämainittuja asioita erittäin hyvänä, koska silloin tulee jatkuvasti reflektoitua omaa työtään. Joudun miettimään, ovatko sanani ja tekoni samassa suhteessa vai annanko työstäni liian kiillotetun kuvan. Tämä tekstini on vastaus erään opiskelevan tuttavani kysmykseen.

Mielestäni hyvään opettajuuteen liittyy oppilaan kunnioittaminen ja oppilaan ainutlaatuisuuden ymmärtäminen, joskus jopa sietäminen. Opettajan tärkein työkalu on hänen persoonansa, opettajan pitää kuitenkin suvaita ihmisiä, joiden persoonallisuuden piirteet ovat erilaisia kuin hänen omansa. Opettajan pitää pyrkiä luomaan oppilaisiinsa sellaiset suhteet, että oppilaat kokevat opettajan olevan heidän puolellaan. Kaveriksi ei pidä alkaa, mutta luokan edessä paasaava autoritäärinen besserwisser ei myöskään ole tätä päivää. Opettajalla pitää olla vahva opettajaidentiteetti, niin vahva että se kestää sen, että aina ei voi olla oikeassa ja joskus saattaa olla asioita, joihin ei heti osaa sanoa vastausta. Vahva ammatti-identiteetti auttaa myös siinä, että opetuksesta ja koulunkäynnistä tulee mahdollisimman läpinäkyvää ja helposti lähestyttävää. Omaa ammatti-identiteettiään on mahdollista kehittää ja vahvistaa esimerkiksi lisäkoulutuksen kautta tai ammattikirjallisuutta lukemalla. Itse koen, että vahva ammatti-identiteetti kumpuaa paitsi didaktisista ja pedagogisista taidoista niin myös hyvästä itsetuntemuksesta. Aika ajoin on hyvä miettiä, miksi halusi opettajaksi. Onko oppilaidensa arvoinen? Auttaako näitä ihmisiä todellistumaan omina itseinään, tulemaan sellaisiksi kuin heidän kuuluisikin tulla? Onko asenteellinen? Mitkä ovat nykyajan hyvän käytöksen tai hyvän elämän normit? Sietääkö erilaisuutta ja erilaisia perheitä? Tukeeko perheitä heidän kasvatustehtävässään vai mikä opettajan tehtävä perheitä ajatellen on? Hyvä opettaja pitää luokkahuoneensa oven auki niin että sinne voi tulla koska tahansa katsomaan, mitä luokassa tapahtuu. Hyvä opettaja kulkee oppilaansa vierellä ohjaajana ja auttaa oppilasta löytämään vastauksia eteen tuleviin kysymyksiin. Valmiita vastauksia ei pidä antaa, mutta oppilaan voi johdattaa ja houkutella oikean tiedon äärelle.

Hyvä opettaja on kiinni tässä päivässä. Myös opettaja on koko uransa ajan oppilas, opiskelija joka täydentää ja päivittää tietojaan jatkuvasti. Ennen eläkkeelle jäämistä opettajan tulisi mielestäni olla uransa huipulla, koulunsa kruunu, joka pystyy myös mentoroimaan nuorempia opettajia, ei sanellen tai komentaen vaan hiljaista tietoa siirtäen. Hyvä opettaja on joustava ja osaa muuttaa suunnitelmiaan esimerkiksi luokassa viriävän keskustelun tai yleisen tunnelman perusteella. Hyvä opettaja on suunnitellut opetuksensa niin hyvin, että voi tarvittaessa siirtää suunnittelemansa sisällön myöhemmäksi. Hyvällä opettajalla on vahva auktoriteetti, joka ei perustu pelkoon. Kun luokassa on hyvä työrauha ja turvallinen opettaja, vapautuu oppilaiden energia opiskelemiseen. Hyvä opettaja puuttuu koulukiusaamiseen ja tekee kaikkensa sen kitkemiseksi.

Hyvä opettaja hallitsee monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä ja tuntee opettamiensa aineiden erityispiirteet niin hyvin, että osaa valita juuri siihen aineeseen sopivat menetelmät. Nykytiedon mukaan suurin osa lapsista oppii tekemällä, joten hyvä opettaja osaa käyttää toiminnallisia työtapoja. Hyvä opettaja huomioi myös sen, että oppia voi monella tavalla, joten hän yrittää tarjota mahdollisimman monia aistielimiä kuormittavaa opetusta. Mitä kokonaiskehovaltaisempaa opiskelu on, sitä syvemmälle aivokuoreen tieto jää. Hyvä opettaja osaa eheyttää opetustaan eli luoda suuria kokonaisuuksia, joissa tietty teema läpäisee mahdollisimman monta oppiainetta. Suuret kokonaisuudet jäävät paremmin mieleen kuin sirpaletieto.

Hyvä opettaja kokeilee ja laittaa itsensä likoon. Opettajallakin on oikeus erehtyä ja jos jokin hänen suunnitelemansa uusi juttu ei toimi heti, sitä voi kehittää ja muokata oppilaille sopivammaksi. Hyvä opettaja kuuntelee oppilaitaan ja ottaa heidän kiinnostuksenkohteensa huomioon opetusta suunnitellessaan. Hyvä opettaja ei tukeudu opetuksessaan pelkästään oppikirjoihin vaan käyttää myös ympäröivää todellisuutta oppikirjana. Koulu ei saisi olla sisäänpäinkääntynyt yksikkö, joka on ikään kuin irti muusta yhteiskunnasta. Koulun pitäisi olla tiivis osa ympärillä olevaa maailmaa ja se mahdollistuu esimerkiksi koulun ulkopuolelle suuntautuvilla retkillä. Jos koulusta on sen sijainnin vuoksi vaikeaa lähteä retkelle, aina voi pyytää asiantuntijavierailijoita. Tämä tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, kun opiskellaan ammatteihin tai vieraisiin kulttuureihin liittyviä asioita. Luokan oppilaiden vanhemmista löytyy paljon asiantuntemusta tai kontakteja, joita voidaan hyödyntää koulun puolella.

Hyvä opettaja on rauhallinen eikä hermostu helposti esimerkiksi jos vanhemmilta tulee huonoa palautetta. Palaute pitää ottaa tosissaan ja miettiä, oliko se oikeutettua. Ihmisillä on usein lastensa suhteen sokeita pisteitä ja tyytymättömyys omaan itseen tai omaan lapseen saatetaan joskus kaataa opettajan niskaan. Yksi hyvän opettajan ominaisuuksista on tunnistaa palautteen oikeudenmukaisuus ja aiheellisuus ja sitten korjata toimintaansa tai olla korjaamatta, jos siihen ei ole syytä.

Hyvä opettaja on vastuullinen ja muistaa, että jakamaton vastuu on hänellä niin välituntivalvonnoissa kuin retkilläkin. Hyvä opettaja muistaa olevansa vaitiolovelvollinen. Kaiken tämän lisäksi minusta hyvällä opettajalla on sydämessään sellaista pedagogista rakkautta oppilaitaan kohtaan, että hän haluaa tehdä parhaansa näiden eteen. Hän haluaa tarjota omien voimavarojensa ja osaamisensa mukaan parasta mahdollista opetusta oppilailleen ja minusta edellämainitsemani asia on kaikkein paras selitys sille, miksi alunperin halusin opettajaksi.

Runollinen harjoitus

Kati
lausut nimesi ja katsot tiukasti silmiin
ympärilläsi valkoista kermaa
En saa elämästä tarpeekseni,
huudat
vaadit ja otat, et kadu
se on kaunista
kävelet huoneen poikki
nurkassa on keinuhevonen
löytötavara
sen silmä roikkuu langan varassa
Ikkunasta kasvaa sisään humala
et huomaa sitä, koska tanssit
sähkönsinisen salaman kanssa
päälläsi ruusukuvioinen leninki

Runon on kirjoittanut Sari, joka on opiskelukaverini luovan kirjoittamisen aineopinnoissa. Runo on viime syksyltä tai talvelta, en muista tarkkaan. Harjoituksessa sai kysyä pariltaan kolme kysymystä ja niiden pohjalta piti kirjoittaa nopeasti runo.
Kotonani oleva keinuhevonen ei ole löytötavara. En kertonut Sarille hevosesta, joten oli aikamoinen sattuma, että se löysi runoon.
Alin kuva on edellispäivältä, kun olen lähdössä kirkkoon laulukeikalle. Oli hienoa laulaa ja soittaa rakastuneille.

Kesäsalaatti -Summersalad

Paistetun halloumin, basilikan ja mansikan liitto on vastustamaton. Kolme edellämainittua makasivat lehtisalaatti-jäävuorisalaatti-kesäkurpitsapedillä. Kastikkeena oli valkosipulikastiketta ja halloumiviipaleiden päällä oli vähän mango-chutneyta. Niin simppeliä, niin hyvää!
***
Halloumi-cheese, basil and strawberry are delicious together! Underneath there are lettuce and zucchini seasoned with garlic sauce. On halloumi there is a little bit mango-chutney. So simple, so delicious! 

Kantarelleja - Chantarelles

Metsän sylissä kultainen aarre.
***
In the forest there was a golden treasure.

This Sunday, August 5th Will Mark the 50th Anniversary of Marilyn Monroe's Passing

Today I have been thinking about Marilyn Monroe. How talented and beautiful she was. How lonely she was. How she just wanted normal things; to be loved and to become a mother. How insecure she was although the whole world was on its knees in front of her. How difficult it was for the people to accept that a woman can be both, intelligent and sexy. Year after year she still keeps me interested.

"You must suffer -
to loose your dark golden
when your covering of
even dead leaves leave you
strong and naked
you must be-
alive - when looking dead
straight though bent
with wind"

Marilyn Monroe
****
Tänään olen miettinyt Marilyn Monroeta. Hän oli lahjakas ja pohjattoman kaunis. Hän halusi samoja asioita, kuin muutkin, hän halusi olla rakastettu ja hän halusi tulla äidiksi. Hän oli epävarma, vaikka koko maailma oli polvillaan hänen edessään. Ihmisten oli vaikea hyväksyä sitä, että nainen voi olla sekä älykäs että seksikäs. Hänen hahmonsa jaksaa kiehtoa minua vuodesta toiseen.

"Sinun täytyy kärsiä -
menettää tumma kullanhehkusi
kun kuolleidenkin lehtien peitteesi
jättää sinut
väkevänä ja alastomana
sinun täytyy olla -
elossa - kun näytät kuolleelta
suorassa vaikka tuuli on painanut sinut kasaan"

Marilyn Monroe

Kirja-arvonnan voitti Neiti Kesäheinä

Onnea Neiti Kesäheinä! Laitatko minulle sähköpostiini osoitetietosi, jotta pääsen postittamaan Kirjallisen piirin perunankuoripaistoksen ystäville sinulle. Osoitteeni on katinkainen@hotmail.com. Toivottavasti kirja on sinulle elämys!


Arvonnassa avusti 3-vuotiaani. Innostuin leikkaamaan Neiti Kesäheinän lapun. Hän näyttäisi ehkä tuolta, jos olisi ötökkä. Oman ötökkäprofiilinsa voi testata niin, että kirjoittaa kahtia taitetulle lapulle nimensä kaunokirjoituksella taitekohdan toimiessa alareunana. Sitten kahtiataitetun lapun yläreuna leikataan kirjoituksen mukaan. Kun paperi avataan, on ötökkä valmis!
(Ötököitä näin ensimmäisen kerran Puhti-blogissa. Linkki löytyy blogilistastani, sivun oikeasta reunasta.)

Teeleipää

Lapsuuden perheessäni olivat rahat välillä tiukalla. Ruuan kanssa sai todella käyttää mielikuvitusta. Kun kaikki muu oli loppu, löytyi kaapista yleensä aineet tähän yksinkertaiseen teeleipään:

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl sokeria
½ tl suolaa
50 gr margariinia
1½ dl maitoa

Kuivat aineet sekoitetaan, vatkattu margariini ja maito lisätään nopeasti sekoittaen. Taikina jaetaan kahteen osaan, jotka taputetaan jauhotetulla kädellä pellille pyöreiksi kakuiksi. Ne jaetaan neljään osaan, pistellään ja paistetaan 200-220 asteessa. Vehnäjauhojen asemasta voidaan käyttää grahamjauhoja.

En muista ikinä ottaa aikaa, kun laitan leivät uuniin, mutta ne ovat kypsiä kun reunat alkavat saada väriä. Laitan itse taikinaan kaurahiutaleita. Joskus olen laittanut leipiin nokkosta. Uskon, että tätä simppeliä leipää voi varioida loputtomasti. Seuraavaksi aion kokeilla kermaviiliä taikinan joukossa. Taikinaa teen aina tuplasatsin.

Kuvassa olevaan leipään olen painellut kirsikkatomaatteja, oliiveja ja salvian lehtiä.

Muistan aina, miten istuimme keittön pöydän ääressä, äitini, siskoni ja minä. Usein paikalla oli myös ystäviä. Pelasimme Trivial Pursuitia, joimme litroittain teetä ja söimme tuoretta teeleipää flora-margariinin kanssa. Olen iloinen, että leipä maistuu myös minun lapsilleni ja muille pöytämme ääreen istahtaneille.

Ensimmäiset kaksi kuukautta - The First Two Months

Rakastan hänen ilmettään, kun hän keskittyy.
Ihailen hänen matemaattis-loogista älykkyyttään ja ongelmanratkaisukykyään.
Pidän siitä, miten itsenäinen ja aikuismainen hän on.
On ihanaa nähdä hänet lasteni kanssa ja seurata, miten hän on lapsille läsnä.
Iloitsen siitä, että hänelläkin on lapsi, jonka kanssa saamme viettää aikaa.
Minulle tulee kodikas olo, kun hänen taidokkaita piirustuksiaan on olohuoneen pöydällä ja jääkaapin ovessa.
Hän tuoksuu turvalliselta ja hyvältä.
Siedän hänen särmiään, koska olen samalla tavalla särmikäs, tosin hyvin nopeasti olemme viilanneet toisiltamme pahimman terävyyden pois.
Arvostan pitkiä keskusteluitamme.
Nautin yhteisestä huumorintajusta, hänen tilanneälystään, hänen yleissivistyksestään ja siitä, miten voimme poimia hassuttelukeskusteluihimme vihjeitä historiasta, raamatusta, elokuvista tai kirjallisuudesta ja toinen ymmärtää viitteet ja jatkaa juttua.
Koen ihmeellisenä ja sydäntäriipaisevana sen, että hän näkee minut naisena -ihmisenä- niin kuin olen toivonut tulla nähdyksi. Hän kokee kanssani saman. Näen hänet niin kuin hänet kuuluukin nähdä. Sen me olemme kaiken eletyn elämän jälkeen ansainneet.
***
I love the way he looks when he is concentrating.
I admire his mathematical-logical skills and his ability to solve problems.
I like his independency and maturity.
It is wonderful to see him with my children and notice his warm presence.
I am happy that he, too has a child and we get to spend time with him.
I feel cosy when his drawings lay on the livingroom table.
His smell makes me feel safe.
I tolerate his edges, because I am edgy, too. In a very short time we have managed to soften our biggest roughness.
I value our long conversations.
I enjoy our same sense of humour, his intelligence, his general knowledge and the way we can quote and make jokes that refere to the bible, movies, literature or history and the other-one understands the hints.
I find it incredible and touching that he sees me as a woman -as a humanbeing- the way I always wanted to be seen. He feels the same with me. I see him as he should be seen. After the life we have been through I would say that we deserve all this.

20 vuotta myöhemmin -Twenty Years Later

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin näen tytöt, joiden kanssa vietin viikonloppuja nuorena. Osan kanssa olen ollut koko ajan tekemisissä, osan näin ensimmäistä kertaa nuoruusaikojen jälkeen. Mitä oli muuttunut? Kaikki ja ei mitään. Jokaisen elämässä oli tapahtunut paljon, mutta joku sama tuttu pohjavire naisissa oli. Aika oli kohdellut kaikkia ystäviäni lempein sormin. He olivat edelleen yhtä kauniita kuin ennenkin. Tuntui hienolta nähdä. Tuntui hyvältä, että meillä on yhteistä historiaa. Sovimme, että kokoonnumme ensi kesänäkin saunomaan yhdessä.


(Saunaillan jälkeen oli tarkoitus lähteä yökerhoilemaan, mutta minä livistin miehen kainaloon. Oli jo niin ikävä.)
***
Twenty years later I see the girls. When we were young we spent many weekends together. I have had contact with some during the years and some I hadn't seen after my youth. What had change? Everything and nothing. In each of our life had happened a lot, but there was some familiarity underneath. Time has been good to my friends. All of them looked as beautiful as before. It was great to see them. It felt good that we share some piece of history together. Next summer we will gather again for a sauna and a swim.


(After our evening by the beach we were supposed to go to a nightclub, but I ran away into my boyfriend's arms. I had missed him so.)

Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Avatessani kirjan huomasin, että se koostuu pienistä kirjeistä tiettyjen henkilöiden välillä. Ajattelin, että tällainen rakenne olisi hankala tai sekava. Onneksi luin kirjaa sitkeästi eteenpäin, olin nimittäin väärässä. Kirjeenvaihdossa pysyi hyvin perillä. Kirja tempaisi mukaansa niin, ettei sitä olisi malttanut laskea käsistään ollenkaan. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Se kertoo Guernseyn saarella asuvien ihmisten elämästä saksalaisten piirityksen aikana. Se on myös kertomus muutaman saarelaisen aluksi kulissiksi perustamasta kirjallisuuspiiristä. Kirjan henkilöt ovat uskottavia ja hurmaavia. Kun sain kirjan luettuani, tuntui minusta haikealta. Aivan kuin olisin hyvästellyt joukon ystäviäni. Kirjan lukemisen jälkeen minulle oli kaksi asiaa aivan selviä:
1. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, se on mitä parasta kesälukemista.
2. Haluan päästä käymään Englannin kanaalissa sijaitsevalle Guernseyn saarelle.

35-vuotiaana isoäidiksi / Becoming a grandma at the age of 35

Aamulla aikaisin vessaan hipsiessäni koin yllätyksen. Keittiön pöydällä oli suuri kimppu lempikukkiani, keltaisia ruusuja ja sinisiä iiriksiä. Lisäksi minua odotti hieno kortti sekä kirsikka-, mansikka- ja pensasmustikkarasiat. Herään helposti, joten minulle on täysi mysteeri, miten mies on onnistunut käymään luonani äänettömästi kuin aave. 
Täytän tänään 35 vuotta.
Olen koko päivän miettinyt sitä, että isoäitini oli 35-vuotias, kun minä synnyin. Hän sai äitini ollessaan vain 16-vuotias. Äitini sai minut 19-vuotiaana. Menetin mummuni, kun olin itse 19 vuotta. Mummu oli vasta 54-vuotias. Se on trauma, josta äitini ja minä emme tule koskaan toipumaan täysin. Mummun piti tehdä kaikki nopeasti, koska hän kuoli niin nuorena sanoi äitini, joka on nyt 54-vuotias. Ihailen mummuani ja äitiäni. He ovat eläneet omannäköistään elämää. Elämää, joka ei ole välttämättä ollut helppoa, mutta se on sisältänyt kaikesta vähän ja luulisin että onnesta paljon.
Siskoni kysyi, miltä ikääntyminen tuntuu. "Mikä ikääntyminen?", mietin. En näytä mielestäni yhtään vanhemmalta kuin 34-vuotiaanakaan. Painokin tajusi tipahtaa muutaman kilon, joten en paina enempää kuin vuosi sitten. Henkisesti olen mennyt mielestäni eteenpäin, joten mikäs tässä. Kirsikankannankin saan edelleen suussani solmuun, kuten Twin Peaksin Audrey Horne.
***
Early in the morning when I was on my way to the ladies room I noticed a surprise on the kitchen table. There was a huge bouquet of flowers, a beautiful card and some strawberries, cherries and blueberries. I wake up easily so it is total mystery to me how the man has brought the surprise without waking me.
It is my 35th birthday today.
I have spent the most of the day thinking about how my grandmother was 35 when I came to the world. She was only 16 when she got my mother. My mother had me when she was 19 years old. I lost my grandmother when I was 19 years old. It is a trauma we will never forget, I suppose. Grandmother had to do everything quickly because her life was so short, said my mother to me. I admire my grandmother and my mother. They both have lived a life that suits them. Their life hasn't necessarily been easy, but it has been full with everything including happiness.
My sister asked me how it feels to get older. Get older? Am I getting older? I don't look older than last year. I haven't put on more weight. Mentally I feel like I have been going forward, so everything is just fine. I can still tie a cherry knot in my mouth like Audrey Horne from Twin Peaks.

Silence - Hiljaisuus

This is the first weekend the children are both away. Normally my home is full of children's voices, but now there's only me, him, two silky-haired cats and the rain's soft humming on the window. It is quiet. It is calm. The happiness lives on our faces. Our thoughts gather together. "I am so happy that we found each other", says the man at the same moment I was about to say it. This happens all the time. We have a partly shared mind, I suppose.
***
Tämä on ensimmäinen viikonloppu, kun lapset ovat poissa. Yleensä kotini on täynnä lasten ääniä. Nyt täällä ovat vain mies, minä, kaksi silkkiturkkia sekä sateen kevyt hyrinä ikkunaa vasten. On hiljaista. On rauhallista. Onnellisuus asuu kasvoillamme. Ajatuksemme kietoutuvat toistensa ympäri. "Olen niin iloinen, että löysimme toisemme", sanoo mies juuri sillä hetkellä, kun olen aikeissa sanoa samaa. Tätä tapahtuu koko ajan. Meillä taitaa olla osittain yhteinen mieli.

Ensimmäinen kuukausi - The First Month

Olemme olleet tänään kuukauden yhdessä. Hän sanoo minulle, että olen maailman kaunein nainen. Sen sijaan, että muistuttaisin häntä ylipainostani, selluliiteistani, raskausarvistani ja kaikista muista virheistäni, olen kerrankin hiljaa. Hymyilen hänelle toivottavasti kauneimman hymyni ja päätän uskoa häntä.
***
I have been with him for a month now. We knew each other for fifteen years and this spring we started dating. I feel like we've been together for ages.
He told me that I am the most beautiful woman in the world. Instead of pointing out my cellulites, scarves, over-weight or other falses I say nothing. I just try to give him my best smile and I decide to believe him. 

Kirja-arvonta blogisynttäreiden kunniaksi

Blogini täyttää tänään neljä vuotta! En olisi ikinä ajatellut, että blogin pitämisestä tulee minulle niin rakas harrastus. Blogin myötä olen yllätyksekseni kiinnostunut myös valokuvista ja valokuvaamisesta, niiden myötä minulle on auennut aivan uusi tapa katsoa maailmaa.

Arvon yhden kuvassa näkyvistä kirjoista. Jos haluat osallistua arvontaan, jätä viesti kommenttilaatikkoon ja mainitse samalla, minkä pokkareista haluaisit. Jos et ole rekisteröitynyt käyttäjä, laita itsellesi nimimerkki. Osallistumisaikaa on parisen viikkoa.
Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että aion lukea kirjat ensin itse ja ehkä kirjoittaa tänne esittelynkin. Minusta jokainen kirja vaikuttaa kiehtovalta, en tiedä minkä itse valitsisin.

Jos kuvasta on vaikeaa saada selvää, niin tässä vielä kirjojen nimet:
Annie Proulx: Laivauutisia
Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Rebecca Stott: Korallivaras

Juhannus

Ei aikatauluja, ei kiirettä. 
Ihana kutsu mökille, saareen.
Kolmas juhannus peräkkäin saman ystävän perheen kanssa.
Ihmisestä, jolla ei loppujen lopuksi ole kauheasti perinteitä
se tuntuu todella hienolta.
Toivottavasti ensi vuonna taas.

Illan tullen luen hänelle runoja

Viininpunaisella sohvalla
luen hänelle rakkausrunoja. 
Pyydän apuun
Ahmatovan
Nerudan
Jevtusenkon
ja monta muuta,
kun omat sanani eivät ole tarpeeksi.
Hänen silmistään näen
hänen suunsa asennosta näen.
Hän ymmärtää tunteeni.
Hän ymmärtää pelon,
joka on aina läsnä
kun antaa itsensä toiselle.
Hän ymmärtää sen,
miten lujasti levoton sydämeni toivoo
ettei se enää särkyisi.


(Hän toi minulle taas ruusuja, kun entiset ovat lakastumaan päin.)

Ekoja kertoja

 Ekaa kertaa yhdessä. Ravintolassa, hotellissa, museossa, käsi kädessä.

Ps. Jos liikut Porin suunnalla, mene katsomaan upea Jarmo Mäkilän taidenäyttely Porin taidemuseossa!

Lapsia -omia ja muiden

Koko kaupunki tuntuu olevan täynnä rakastuneita pareja.
Torin laidalla katselin turistipariskuntaa, joka ei huomannut muita kuin toisensa. 
En ole ennen ajatellut Raumaa romanttisena kaupunkina, mutta onhan tämä. Vanha Rauma ja merenranta ovat mitä kaunein tausta rakastuneille ja muillekin. Jopa naapurin leskivaarikin taitaa olla rakastunut, hänen naisystävänsä nauru kilisee kauniina helminä rappukäytävässä.


Tänään esikoinen oli kaverinsa kanssa, kuopus isänsä kanssa ja minulla oli hetki aikaa olla ihan kahdestaan lainalapsen kanssa. Herkuttelimme pisin kaupunkia, juttelimme ja nauroimme. Minusta tuntuu, että minulla pitäisi olla paljon enemmän aikaa lapsille yksitellenkin, mutta totuus on se, että kuopuksen tahtiin tämä arki pitkälti pyörii. Onneksi joskus on näitä harvinaisia, tärkeitä tuokioita, kun voi keskittyä vain yhteen ihmiseen.


Tänään minulla on koti täynnä lapsia, omat, lainattu ja esikoisen toisesta kaupungista tullut kaveri, joka myöhästyi bussista. Lupasin vanhemmille majoittaa hänetkin. Minusta on ihanaa, että lapset viihtyvät meillä. Sitä olen aina toivonutkin. Omassa lapsuudessani olimme paljon kylässä ja yökylässä kavereiden luona. Tuntuu jotenkin nostalgiselta. <3