keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

35-vuotiaana isoäidiksi / Becoming a grandma at the age of 35




Aamulla aikaisin vessaan hipsiessäni koin yllätyksen. Keittiön pöydällä oli suuri kimppu lempikukkiani, keltaisia ruusuja ja sinisiä iiriksiä. Lisäksi minua odotti hieno kortti sekä kirsikka-, mansikka- ja pensasmustikkarasiat. Herään helposti, joten minulle on täysi mysteeri, miten mies on onnistunut käymään luonani äänettömästi kuin aave. 
Täytän tänään 35 vuotta.
Olen koko päivän miettinyt sitä, että isoäitini oli 35-vuotias, kun minä synnyin. Hän sai äitini ollessaan vain 16-vuotias. Äitini sai minut 19-vuotiaana. Menetin mummuni, kun olin itse 19 vuotta. Mummu oli vasta 54-vuotias. Se on trauma, josta äitini ja minä emme tule koskaan toipumaan täysin. Mummun piti tehdä kaikki nopeasti, koska hän kuoli niin nuorena sanoi äitini, joka on nyt 54-vuotias. Ihailen mummuani ja äitiäni. He ovat eläneet omannäköistään elämää. Elämää, joka ei ole välttämättä ollut helppoa, mutta se on sisältänyt kaikesta vähän ja luulisin että onnesta paljon.
Siskoni kysyi, miltä ikääntyminen tuntuu. "Mikä ikääntyminen?", mietin. En näytä mielestäni yhtään vanhemmalta kuin 34-vuotiaanakaan. Painokin tajusi tipahtaa muutaman kilon, joten en paina enempää kuin vuosi sitten. Henkisesti olen mennyt mielestäni eteenpäin, joten mikäs tässä. Kirsikankannankin saan edelleen suussani solmuun, kuten Twin Peaksin Audrey Horne.
***
Early in the morning when I was on my way to the ladies room I noticed a surprise on the kitchen table. There was a huge bouquet of flowers, a beautiful card and some strawberries, cherries and blueberries. I wake up easily so it is total mystery to me how the man has brought the surprise without waking me.
It is my 35th birthday today.
I have spent the most of the day thinking about how my grandmother was 35 when I came to the world. She was only 16 when she got my mother. My mother had me when she was 19 years old. I lost my grandmother when I was 19 years old. It is a trauma we will never forget, I suppose. Grandmother had to do everything quickly because her life was so short, said my mother to me. I admire my grandmother and my mother. They both have lived a life that suits them. Their life hasn't necessarily been easy, but it has been full with everything including happiness.
My sister asked me how it feels to get older. Get older? Am I getting older? I don't look older than last year. I haven't put on more weight. Mentally I feel like I have been going forward, so everything is just fine. I can still tie a cherry knot in my mouth like Audrey Horne from Twin Peaks.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ooh! Oikein paljon onnea! Nythän sitä aletaan olla vähitellen vakavasti otettavassa iässä. :) Kyllä tuo onni ja rakkaus suorastaan tihkuu sinusta kaunistaen koko olemuksesi! (Varmasti paras kauneusleikkaus!)

Yaelian kirjoitti...

Paljon onnea,vähän jälkijunassa tosin.Teillä on lapset tehty todella aikaisin,on ihan vaikeaa kuvitella 35-vuotiasta isoäitiä!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää syntymäpäivää! Kauniita kukkia olet saanut :) Sinä suorastaan hehkut! On ollut iloa lukea viime aikoina kirjoituksiasi, kesä ja rakkaus<3

Kati Nordman kirjoitti...

Kiitos onnitteluista! Ekassa kuvassa olen ilman meikkiä. Rakkaus lienee paras ehostus :)

Yaelian, kyllä minustakin ajatus siitä, että olisin isoäiti tuntuu ihan oudolta.

Kiitos toivotuksesta ja kauniista sanoista. Kesä ja rakkaus ovat mahtava yhdistelmä!

Anonyymi kirjoitti...

kiva että olet laihtunu! terveellisempi elämä kannattaa :)

Kati Nordman kirjoitti...

Hi-hii. Juu. Kivaa on. Kiloja riittäisi tiputettavaksi yllin kyllin. Syön terveellisesti, mutta liikkua pitäisi paljon enemmän ja syödä saisin ihan vähän vain.

Anonyymi kirjoitti...

HIhi, tuossa yläpuolella on googlen mainos "mature dating UK" :DDD