Niinhän siinä sitten kävi, että hotkaisin jo tuon Anna-Leena Härkösen Ei kiitos-kirjan. Siitä voi päätellä, että kirja oli nopealukuinen ja kiinnostava.Kirja käsittelee nelikymppisen pariskunnan ongelmaa: Nainen haluaa, mutta mies ei. Teema on kirjallisuudessa ja yleensäkin julkisessa keskustelussa melko vähän käsitelty. Yleensä asetelman ajatellaan kaiketi olevan toisin päin. Kirjan tyyli on taattua Härköstä. Asioista puhutaan reippaasti ja niiden oikeilla nimillä. Ei kiitos käsittelee naisen seksuaalista turhautumista railakkaan suoraan. Mies on tietokoneen ääressä viihtyvä tossukka, joka välttelee fyysistä läheisyyttä viimeiseen asti. Naista ärsyttää. Hänestä tuntuu, että mies ei edes ole mikään mies, vaan ruikuttava aina mukasairas raasu. Nainen ei osaa enää olla hienotunteinen vaan julistaa seksintuskaansa tekemällä miehelle varsin suorasukaisia ehdotuksia. Ehdotukset saavat tietenkin miehen ahdistumaan ja vetäytymään kuoreensa. Tilanne tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Intiimialueelle mentäessä pitäisi aina olla mahdollisimman varovainen, koska se on alue, jossa toista voi loukata pahasti. Pihtaavista naisista on vuosikymmeniä kerrottu vitsejä, mutta pihtaava mies on ollut tabu. Tämä avaus on mielestäni hyvä ja voisin kuvitella, että kirja on terapiaa naiselle, joka kärsii parisuhteessaan fyysisyyden puutteesta. Pidin kirjasta ja kirjan sujuvasta kerronnasta. Kirja oli hyvin realistinen ja sen henkilöhahmoihin oli helppo samaistua. Kirjan loppu jää aika avoimeksi. Tällä kertaa kuitenkin huomaan, että olisin pitänyt toisenlaisesta lopusta enemmän.
Kirja on tutustumisen arvoinen ja mielestäni se sopii kaikille lukemisesta pitäville aikuisille.
7 kommenttia:
Jaha, täytyypä ehdottomasti lukea. Nytkö sitten vasta 2000-luvun lopussa päästään tasa-arvossa niin pitkälle, että ymmärretään, että parisuhteessa voi olla toisinkin päin kuin se pihtaava nainen.
Arkikeskusteluissa yhä edelleenkin kuulee naistenkin naureskelevan "puutteessa oleville naisille", jotka etsiskelevät itselleen paria, kun taas miesten etsinnälle nyökkäillään hyväksyvästi, vaikka miehiä aina haukutaankin, että "miehillä on aina mielessä se". Kuitenkin se tavallaan hyväksytään, mutta ei jostain kumman syystä toisin päin.
Ja uskaltakoonpa vain naispuolinen henkilö sanoa keskusteluissa asiasta mielipiteensä, heti katsotaan merkitsevästi, että jaa, taitaa olla omakohtaista kokemsuta.
Kiitos jälleen kerran hyvästä kirja-arvostelusta. Nolona täytyy tunnustaa, etten ole vielä yhtään Anna-Leena Härköstä lukenut. Ehkä olisi jo korkea aika...
Kirlah, tuo tuntuu olevan totta. muutenkin miehen seksuaalisuus hyväksytään paljon paremmin kuin naisen. Tosin naiset voisivat itsekin asiaa muuttaa puhumalla avoimemmin.
Peanut, ei kai siinä mitään noloa ole :) Härköstä kannattaa lukea, koska hän on ihan hyvä kirjailija.
Voi kun jo odotan joululomaa -jos vaikka saisi ihan jonkun romaanin luettua alusta loppuun asti. Pysyy sitä onneksi näin blogeja lukemallakin sivistyksen kulmasta kiinni eli kiitos kirja-arvostelusta.
Merruli, kivaa, jos kirja-arvostelut kiinnostavat. Yritän aina välillä tänne kirjoitella kirjoista.
Varmasti tutustumisen arvoinen kirja!
Näkökulma on piristävästi tavallisesta poikkeava.
Olen samaa mieltä siitä, että intiimialueelle mentäessä pitäisi olla mahdollisimman varovainen. Ihmisillä voi olla eri syistä johtuvia lukkoja seksuaalisuutensa kanssa. Ongelmat tulisi selvittää varovasti keskustellen, mutta toisinaan asioista on myös hyvä puhua reippaasti, ujostelematta ja suoraan.
Katja Tanskanen, pitää osata tulkita tilannetta niin, että osaa olla tarpeeksi hienotunteinen, kun on sen aika ja reipaspuheinen silloin, kun vaistoaa, että toinen kestää sen. Vaikeita ovat tuon alueen asiat, jos tulee ongelmia.
Lähetä kommentti