maanantai 15. joulukuuta 2008

Hymyä


Oli kivaa valvoa taas viime yö äidin kanssa. Nyt menen nukkumaan, moikka! (Kello on 9.19.)

17 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Hymyllä sentään lohdutetaan äitiä! Esikoisemme oli myös sellainen kukkuja ja itki paljon iltaisin ja öisin. Luulen että paha maito-ongelmamme vaivasi häntä jo silloin, ja korvat.
Mutta kuten sanotaan, oppi nukkumaan siihen mennessä, kun meni kouluun. Aika paljon aikaisemmin oikeastaan.
Voimia sinulle!

Inkivääri kirjoitti...

Voi että kuinka lutunen toinen - vaan äirelle kyllä soisin kunnon yöunet8) Toivottavasti saat nukuttua itsekin aamupäiväunet...

Katilein kirjoitti...

Leijonainen. Vauva on ihmeellisen hyväntuulinen ja itkee vähän. Ilmavaivat, nälkä ja märkä vaippa itkettävät ja kerran päivässä on unirähjä. Kyllä minä aika hyvin jaksan, olen itsekin yökukkuja. Kivut vain vievät jaksamisesta terää :(

Inkivääri, hiukan enemmän toivoisin voivani nukkua. En ole viimeiseen kolmeen kuukauteen nukkunut yli kolmen tunnin pätkää. Onneksi nukun välillä aamupäivällä tai sitten illansuussa. Ja onneksi minulla on aika hyvät hermot, ne pitävät väsyneenäkin.

tuulihattu kirjoitti...

Tuo hymy tarttuu! :)

himalainen kirjoitti...

Ihana pieni mies :) Onneksi on tuollainen hymy piristämässä äitiä.
Yksi vietnamilainen nainen (paistoi yötä päivää kevätrullia) hoki aina, että "5 minuuttia": sen verran unta kuulemma riitti, jotta taas jaksoi. Toivottavasti saat pian nukuttua enemmän.

paperisydän kirjoitti...

Voimia!

Onpa suloinen vauva :)

Peanut kirjoitti...

Ihana seurata Vilho-herran kasvamista, on kyllä valloittava.

Vauva-aika ihanaa ja kamalaa, ja valvominen kuuluu kyllä ehdottomasti siihen kamaluus-luokkaan. Mutta onneksi on tyytyväinen ja iloinen, hymyillä tosiaan pääsee eteenpäin :)

Helen K. kirjoitti...

Voehan vaaveli! :-)

Paula kirjoitti...

Uskomattoman sitkeä olet! En pärjäisi 3h unilla.

Meidän poika nukkui ekat 2kk aika huonosti ja en meinannut jaksaa.

Katja Tanskanen kirjoitti...

Ihania kuvia pikkuisesta!

Toivon sinulle makeita unia ja ihailen jaksamistasi.

Katilein kirjoitti...

Tuulihattu, niin tarttuu :)

Himalainen, kiitos toivotuksesta! Nyt minä nukuin eilisen illan ja suuren osan yötä, sain ehkä vähän univelkaa pois ja nyt vasta väsyttääkin!

Paperisydän, kiitos :)

Peanut, näin pitkään jatkunut univaje on aika inhottavaa, mutta kyllä tämä tästä. Kiva, jos Vilho ilahduttaa bloginkin kautta.

Helen K, voe Vilho :)

Paula, kyllä minä vuorokaudessa nukun enemmän, kuin 3 tuntia, mutta en ikinä yhtäsoittoa..

Katja Tanskanen, kiitos :) Mikäs tässä on jaksaessa, kun kyseessä on noin iloinen veijari. Tilanne olisi ihan eri, jos vauva olisi kovin itkuinen.

Krisu kirjoitti...

Pätkäunet uuvuttavat, onneksi tuo(kin) vaihe menee ohi, vaikkei se paljon lohduta väsynyttä. Poika on suloinen. Vilhoko? Vanhimman poikani yksi nimi on Vilho..

melkoelli kirjoitti...

Kyllä tuollainen hymypoika väsymyksen voittaa... =)
Vaikka ei välttämättä aina lohduta, niin silti aika-aikansa kutakin. Lapset on todella hetken aikaa pieniä...
Näin minä olen muistuttanut itseäni niinä hetkinä, kun on tuntunut ettei jaksa.

Vauva aika on toisaalta ehkä väsyttävää, mutta toisaalta kuitenkin helppoa aikaa. Riittää kun vaippa on kuiva, kupu täynnä ja saa nukkua tarvittaessa. =D

Rauhalista tiistaita teille.

melkoelli kirjoitti...

Vielä sen verran täytyy lisätä, että hatunnosto sinulle pitkästä pinnasta. Se on kyllä sellainen asia, jolla pärjää pitkälle.
Minä onneton olen sellainen, ettei mikään kiristä pinnaani paremmin kuin KIIRE tai VÄSYMYS... =/
Itseni tuntien siis yritän välttää niitä...

Katilein kirjoitti...

Krisu, kyllä vilhohan se siinä hymyilee :) nimi löytyy molempien (isän ja äidin) suvuista.

Melkoelli, kiitos toivotuksesta! Pitkä pinna pelastaa paljon, mutta apua, kun pinnani katkeaa.. (onneksi vain harvoin) silloin ei ole huudolla mitään rajaa :)

Nora kirjoitti...

Voi mikä söpöliini! Valvominen on ikävää, mutta ihmeesti siitäkin selviää. Jaksuja!

Kiitos kovasti kauniista tarjouksestasi. En kuitenkaan tartu siihen nyt. Meillä on täällä pieni tilanne päällä ensi vuoden elämisen suhteen, enkä oikeasti tiedä missä meidän perhe ensi jouluna asustaa. Siksipä en aio hankkia nyt enää yhtään mitään sisustusjuttuja, joulua tai muutakaan, ennen kuin saadaan jotain selvyyttä tulevasta.

Mukavaa viikkoa!

Katilein kirjoitti...

Nora, selvä juttu :)