keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Sinun lapsesi eivät ole sinun

Olen lukenut tämän kirjan kaksi kertaa. Sellainen on minulle hyvin epätyypillistä. Lainasin kirjan ja kun aloin lukea sitä, huomasin jo lukeneeni kirjan. Luin sen silti toisen kerran ja pidin siitä edelleen. Kyseessä on siis Laura Honkasalon kirjoittama Sinun lapsesi eivät ole sinun. Kirja kertoo Nellistä, jonka vanhemmat ovat kommunisteja. Nelli kulkee äitinsä matkassa jakamassa lehtisiä ja tekemässä rauhantyötä. Kirja on jotenkin haikeasti kirjoitettu kuvaus Nellin lapsuudesta. Rinnalla kerrotaan myös Nellin nuoruudesta. Kirjan ansio on mielestäni Nellin lapsuuden kuvauksessa. On mielenkiintoista, miten pieni Nellikin on niin vakaumuksellinen ja vakaumus kestää senkin jälkeen, kun hänen vanhempansa jo luopuvat siitä.
Kirjassa on mielenkiintoista ajankuvausta ja kontrasti Nellin lapsuuden ajan (1970-luku) ja nuoruusajan välillä on kiinnostava. Jotain tuttuakin siinä on. Pidän kirjan tunnelmasta ja siitä, miten paljon muistoja ja ajatuksia kirjan lukeminen minussa herätti.

Kommunismi on kuvattu lämpimästi eikä minään ääriliikkeenä. Asiaa sen paremmin tietämättä voisin kuvitella, että suomalainen kommunismi ei ole ollut mikään ääriliike vaan lujaa, ehkä hieman naiiviakin uskoa rauhanaatteen puolesta. Tahdon ajatella, että meillä ei ollut samoja lieveilmiöitä kuin kommunistisissa maissa.
Honkasalon kuvaama aika tuotti paljon musiikkia, joka on minusta tehty hyvin. Ymmärrän, että voi vaikuttaa epäilyttävältä, jos kuuntelen tätä kappaletta volyymit täysillä. Se on harmin paikka, koska jos unohtaa sanoituksen, kappale on todella hyvin sävelletty ja sovitettu. Kappaleen melodia on kaunis ja sanatkin ovat omaan tarkoitukseensa taidolla tehdyt. (Mies saa kyllä välittömän häiriön, jos lauleskelen tätä ja itsekin vältän laulamasta tätä, jos Iris on kuuloetäisyydellä). Sinun lapsesi eivät ole sinun on taidolla kirjoitettu ja jo nostalgiasyistä mielenkiintoinen luettava.

17 kommenttia:

nappisydan kirjoitti...

Voi, kiitos muistutuksesta! En ollutkaan pitkään aikaan kuunnellut Lenin-setää. Liikuttava laulu... :)

Katilein kirjoitti...

Nappisydän, mahtavaa, että joku muukin kokee laulun liikuttavana :)

Elegia kirjoitti...

EN ole tuota kirjaa lukenut, mutta olen kuullut siitä. Voisinkin ottaa nyt nimen ylös ja hankkia kirjan, jos osuu divarissa vastaan. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Harmikseni en nyt voi kuunnella tuota kappaletta (mies huudattaa telkkaria ;-), mutta huomenna kuuntelen. Ainakaan nimi ei soita kelloja päässäni.

leena kirjoitti...

Minäkään en ole lukenut tuota kirjaa, vaikka olen aikonut. Kivaa jos se on hyvä, täytyypä lainata! Kiitos muistutuksesta!

Katja Tanskanen kirjoitti...

Olen puhkipoikkiväsynyt pitkän valvomisen jäljiltä, mutta on ihan pakko vastata tähän juttuusi heti, hih.

En ole lukenut tuota kirjaa mutta täytyy etsiä se käsiini.

Pidän itseäni jokseenkin puolueettomana, mutta kommunismiin minulla on läheinen suhde lapsuuteni kokemusten perusteella. Toki tutustuin lapsena moneen muuhunkin aatteeseen. Suomalainen kommunismi ei minunkaan mielestäni ole ollut mikään ääriliike vaan niinkuin kuvasit: "lujaa, ehkä hieman naiiviakin uskoa rauhanaatteen puolesta".

Minä olen myös kuunnellut ja lapsuudessani laulanutkin tuon ajan musiikkia ja tietysti paljon muutakin musiikkia, mutta tuossa sävelmaailmassa on kyllä aivan oma viehätyksensä.

Suhtautumisesi tähän asiaan on rohkeaa ja ennakkoluulotonta. Siitä sinulle pisteet kotiin!

Kirsi-Marja kirjoitti...

Kiitos kommentistasi.
Blogistasi löytyy kaikkea kivaa, erityisesti kiinnitin huomiota erittäin kauniisiin kuviin!!!!

Hallatar kirjoitti...

Kirjan nimi on pysähdyttävä.
Muistuttaa, että he jatkavat siivet kasvatettuaan matkaansa...

Mari kirjoitti...

Vaikuttaa mielenkiintoiselta opukselta:)

Elegia kirjoitti...

Jotakin tuttua tuossa kappaleessa on, ehkä melodia ja osa sanoista kilisytti kelloja (minä olen pikku-pioneeri) päässäni.

Pidin melodiasta.

david santos kirjoitti...

Well, well, well,!
Pretty, pretty card! Congrats!

Katilein kirjoitti...

Elegia, minäkin pidän laulun melodiasta.

Leena, mikään hauskuuden huippu kirja ei ole, mutta lukemisen arvoinen kyllä.

Katja Tanskanen, kiitos pisteistä:) Hyvin sanottu se, että tuon ajan sävelmaailmassa on oma viehätyksensä. Niin minustakin. Se on jotenkin kiehtovaa.

Kirsi-Marja, kiitos!! Olen tosi amatöörikuvaaja ja kamerani on ihan mitä sattuu, mutta kuvaaminen on minusta todella hauskaa!

Hallatar, tuo nimi on varmaan ote eräästä runosta, olisikohan Galil Kibranin runo. En muista sitä ulkoa, mutta sanottaisiinkohan siinä "Sinun lapsesi eivät ole sinun, he ovat aamunkoiton ssaria ja veljiä". Jotain sinne päin :)

Mari, mielenkiintoinen ja sujuva lukea.

David Santos, thank you.

Anonyymi kirjoitti...

Haluaisin tähän lainata yhtä suomalaisen Finlandia-kirjailijan haastattelua uusimmasta Imagesta:

Viime vuonna [Sofi] Oksanen kirjoitti Parnassoon artikkelin Mielessä paistava aurinko. Siinä hän kuvaa keskusteluaan erään 60-70-luvun nuoren kanssa. Entinen taistolainen kertoo Oksaselle, että hänen muistoissaan hänen poliittinen nuoruutensa oli aina aurinkoinen.

Varmasti monen kansallissosialistinkin mieleen paistoi aurinko muisteltaessa nuoruutta Hitlerin Saksassa, mutta tämä ajatuskuvio kuulostaa eurooppaisesta irvokkaalta, Oksanen kirjoittaa. Miksi sitten sama asia koetaan toisin, kun kyseessä on neuvostokommunismi? Miksi kommariretroilu on trendikästä? Miksi punapropaganda laulujen konsertteihin jonotetaan, vaikka lauluissa tuetaan totalitarismia?

Vaikka olisi kuinka ollut naiivi ja uskonut rauhaan, voisi viimeistään nyt mielestäni myöntää virheensä...

Honkasalon kirjan ansioita en kiellä.

Katilein kirjoitti...

Anonyymi, kiitos kommentistasi! Iloitsin Sofi Oksasen voitosta ja toivon, että voisin lukea Puhdistus-kirjan pian.

Kommariretroilu liittyy ehkä enemmän vielä lapsuuden ajan asioiden nostalgisointiin. Monet lapset ovat laulaneet sen ajan lauluja tuskin ymmärtämättä ollenkaan, mitä niissä lauletaan. Siksi voi olla myös vaikeaa myöntää olleensa väärässä, kun on vain tehnyt niin kuin kaveritkin ja vanhemmatkin, siis jos on lapsena elänyt tuon ajan.

Kommunistinen liike Suomessa loppui käsittääkseni hyvin jyrkästi, joten se kertonee siitä, että ihmiset alkoivat ymmärtää kommunismin "toisen puolen".

Itse en kannata mitään ääriliikkeitä ja minun on vaikeaa sulattaa fanaattisia ihmisiä. Tiedostan myös sen, miten huonosti kommunistisissa maissa kohdeltiin ihmisiä ja että sitä voidaan verrata kansallissosialismiin jossain määrin. Kuten kirjoitinkin, luulen, että suomalainen kommunismi oli ihan oma juttunsa ja hyvin erilainen muiden maiden aatteisiin verrattuna.

Tuon ajan suomalaisesta musiikista pidän ja kuten kirjoituksessani totesinkin en niinkään sanoitusten, vaan haikeiden ja kauniiden melodioiden takia.

Tiukunen kirjoitti...

Kyseinen kirja löytyy meidän kirjahyllystämme ja itsekin tykkään paljon kirjasta sekä sen tunnelmasta.

Ja tuo Puhdistus -kirja.. Suosittelen sitä ehdottomasti. Tykkään todella Sofi Oksasen tyylistä kirjoittaa ja kyseinen kirja on mielestäni hänen tuotoksistaan ehdottomasti paras, vaikka pidin paljon myös hänen esikoisromaanistaankin.

Katilein kirjoitti...

Tiukunen, nyt se Puhdistus on siis saatava käsiin. Harmittaa, kun en ole vielä sitä lukenut.

Mannukka kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta kirjavinkistä.

Katilein kirjoitti...

Mannukka, ole hyvä! Aina välillä koitan täällä vähän kirjoistakin kertoa.