Vanha lampunvarjostin saisi mennä varastoon odottelemaan kyytiä verhoilijalle.En vienyt varjostinta heti varastoon ja tämän seikan huomasi tietysti myös Sisu.
...mutta jostain kumman syystä hän jäi heti kiinni ovelasta piileskelystään huolimatta.Lamppu on muuten pelastettu kaatopaikkakuormasta. Niin se on, että toisen roska on toisen aarre.
10 kommenttia:
Käyhän kurkkaamassa blogissani siellä on sinulle haaste.
Oikeastaan olisi pitänyt pistää haaste Sisulle, sillä kun tuntuu riittävän noita omituisia tapoja. No, kumpi vaan saa vastata...
Valaisimet, lampunvarjostimet ja takkatuli ovat mieluisia asioita jotka yhdistän syksyn syvenemiseen ja joulun odotukseen. Hymy leveni täällä käydessä :)
Kaunis lamppu:)
Tuli mieleen että varjostin saattoi olla lampun kuumuudesta vielä lämmin, ja kissa löysi paitsi piilopaikan myös lämpimän majan.
Kauniin lampun takana kaunis tapetti!Taisin löytää Sisun ehkä häntä oli "äänimerkki" ;0)
Nätti varjostin, tykkään noista "entisajan" varjostimista - niissä kun on ihanat nuo hapsut. Ja silmäni jäivät kiinnin myös tuohon ihanaan arkkuun, jonka päällä mirri poseeraa :)
Great!!!
Excellent creations!!!
Congratulations!!!
Olivieno, kiitos :)
Rita, valo ja lämpö ovat nyt tärkeitä.
Mari, kiitos, tykkään kovasti.
Eero, totta, mutta kyllä kissat muutenkin nuohoavat joka paikan, varsinkin jos tulee jotain uutta.
Tina, tapetti on olohuoneen yhdellä seinällä. Häntä on varmasti äänimerkki!
Elegia, varjostin on oikeasti vanha, mutta menee jo rikki :( Arkku on kapiokirstuni. Vaari on tehnyt sen ja mummu koristemaalannut.
David Santos, how nice of you to drop by, thank you very much!
Kissat ne sitten ovat veikeitä, kun tunkevat itsensä aina kaikkiin mahdollisiin paikkoihin - nytkin häntä ikävä kyllä paljasta kuurupiilolaisen! :) Nyt kun on pimeät illat, niin on ihanaa polttaa kynttilöitä ulkonakin. Olen laittanut omenapuuhun lyhtyjä, joihin on ihana sytyttää kynttilät illan pimennossa :)
Omenapuu lyhtyineen näyttää varmasti mahtavalta! Ja tuo iloa muillekin.
Lähetä kommentti