Hyvää uutta vuotta

Kaikkea hyvää vuodelle 2009, toteutukoon se, mitä eniten toivot!
Tässä lasi kuohuvaa, s'il vous plaît.

There's No Place Like Home

Joulupukki toi meille elokuvan. Muistatko Dorothyn, Toton , Peltimiehen tai Idän ilkeän Noidan? Mies ja Iris katsoivat elokuvan ihastuneina. Minä olen lapsena katsonut elokuvan siskoni kanssa niin monta kertaa, että nyt vain vilkuilin puolella silmällä.
Kyllä Joulupukki minuakin on muistanut. Voin nykyään juoda ja tarjota kahvin aika Taikamaisista kupeista (kiitos äiti). Kohta otan kupposen kahvia ja luen Kodin Kuvalehteä.
(Klikkaamalla voit lukea suhteestani tuohon lehteen.)
There´s no place like home. Aah!

Miete

Olen päättänyt, että kirjoittelen blogia vain silloin, kun minulle tulee mieleen jotain, josta haluan kirjoittaa. Maanantain aikana mietteitä oli paljon -en osannut valita mistä kirjoittaisin, joten päätin olla kirjoittamatta. Nyt kello on yli keskiyön ja pakko vaan on jotain sanoa. Aika koukuttavaa tämä blogin kirjoittaminen on. Ensin ajattelin kirjoittaa ja surra eilisessä dokumentissa näkemiäni naisia: He ostavat aidon vauvan näköisen nuken ja sille sitten kalliit vaatteet ja jopa vauvanvaunut. Niin kuin se ei riittäisi he vielä työntävät vauvanukkejaan vaunuissa kaupungilla ja muutenkin hoitavat niitä. Siinä on jotain pohjattoman surullista. Joko heiltä puuttuu se toivottu lapsi tai sitten lapsuuden leikeistä on jokin vaihe jäänyt kesken. Aidon näköiset nuket eivät silti olleet minusta suloisia, ne näyttivät enemmän ruumiilta. (Jaahas, kirjoitin siis silti tästä vaikkei pitänyt. Ilmeisesti asia häiritsee minua.)

Olin päivällä (29.12.) siskoni syntymäpäivillä ja siitä tuli mieleeni esitellä yhtä joululahjaa, jonka annoin hänelle. Siskoni meni loppukesällä naimisiin. Otin häistä paljon kuvia ja sitten ajattelin, että niistä tulisi hieno lahja. Syksyllä löysin kauniin valokuva-albumin ja siihen sitten aloin koota muistoja häistä. Kuvien liimaamisen lisäksi kirjoitin albumiin rakkausrunoja, häävalssin sanat, aforismeja ja häävirsien sanoja. Koristin albumia liimaamalla pitsejä, helmiä ja tarroja ja koristelin sivuja myös piirtämällä. Sisko ja mies olivat lahjasta hyvillään, koska heillä ei ollut vielä hääalbumia.

Laitan tähän pari kuvaa albumista. Ne ovat tahallaan "tärähdytettyjä", ettei kuvien päähenkilöitä ihan tunnistettaisi. Albumiin jäi vielä tilaa, joten äitini nappasi sen syntymäpäiviltä mukaansa. Hän laittaa siihen niitä hääkuvia, joita hänellä on. (Tässä vaiheessa iskee kyllä hiukan alemmuuskompleksi, äitini on älyttömän taiteellinen, luova ja taitava. Kiukuttaa kun nuo ominaisuudet ovat hypänneet minun ylitseni. Taitelijoita olivat nimittäin myös isoäitini ja hänen äitinsä...) No kuitenkin minusta tämän tapainen lahja on aika ihana, tunteella ja rakkaudella tehty.Näissä kuvissa riisin sijasta puhalletaan hääparin ylle onneatuottavia saippuakuplia ja siksi olen piirtänyt kuplia albumin sivullekin.
Aika suloinen hääpari! Heille toivon onnen vuosia.

Arpaonnekas

Minua potkaisi oikein kunnon arpaonni! Osallistuin Saran kauniissa Puhdas Puuvilla-blogissa arvontaan ja voitin! Ihana palkinto! Palkinto oli kääritty kauniiseen pakettiin ja sydämeen liitettyyn pakettikorttiin oli kirjoitettu "Tässä pikkuisellesi suojelusenkelisydän". Teksti ja ajatus liikuttivat minua kovasti. Arabian vanha, tyylikäs lautanen käy moneen tarkoitukseen, esimerkiksi kynttilänalustaksi, saippuakupiksi tai makeiskipoksi. Pentikin pyyhe on niin kaunis, ettei sitä malttaisi käyttää. Saippua on käsintehty ja tuikkukippo on vanha kauniisti patinoitunut leivosmuotti. Harja pääsee koristeeksi ja jouluinen kuva talletetaan tarkkaan joulujuttujen joukkoon ensi joulua odottamaan.

Kiitos Sara mielettömästä palkinnosta ja hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi!

Saran kauniiseen ja suloiseen blogiin voit kurkata tästä.

Iloitsen palkinnosta erityisesti myös siksi, etten itse löydä tai osaa ostaa tämän tyyppisiä ihanuuksia. Kaikille löytyi kuitenkin kodissani paikka heti.

Joulutunnelmaa

Meillä oli tänä vuonna violettinen joulu.

Ruokapöydän ympärillä oli seitsemän henkilöä. Ennen jouluateriaa siskoni luki jouluevankeliumin, kuten meillä on joka joulu tapana.
Jälkiruuan voi napsia suklaakarkkien muodossa suoraan pöydältä.
Tässä vaiheessa paikalla oli jo kaksitoista joulupukin ystävää; mieheni ja minun perheet.
Oli kivaa, stressitöntä ja juhlavaa. Tuttu joulupukki oli taas mahtava. Laulettiin ja leikittiin. "Oletko ollut kiltti?" kysyi pukki Irikseltä. "Nooo, joskus", kertoi Iris ja lisäsi, että äitikin on joskus kiltti. Lahjoja oli paljon, ehkä liikaakin, mutta olihan meitä juhlijoitakin monta.

Yksi tilanne sai juhlaväen hämilleen. Annoin ihan viimeisenä lahjana Irikselle kännykän. Kun hän avasi pakettia ja näki laatikossa sanan Nokia, hän liikuttui niin paljon, että puhkesi kyyneliin ja tuli syliini. Hän ei tunnekuohussaan pystynyt avaamaan pakkausta. Tässä vaiheessa myös äitini myötäitki täysillä. Kesti kauan ennen kuin Iris pääsi sen verran raiteilleen, että voitiin kurkata millainen kännykkä paketista löytyy. Irikselle on ihanaa antaa lahjoja, koska hän arvostaa ihan jokaista lahjaa niin villasukkia kuin kännykkääkin.

Tänään äiti oli miehensä kanssa meillä rääppiäisissä, eilen me olimme mieheni perheen luona. On kivaa olla yhdessä. Nyt nautin kuitenkin rauhasta. Vauva huilaa, Iris on mummulassa ja minä ja mies vain olemme. Ihanaista jouluajan jatkoa!

Hyvää joulua

Äänen laatu on karmea ja hetken joudut odottamaan ennen kuin mitään kuuluu, mutta jos maltat, kuulet joulutervehdykseni. Tällä tavoin haluan toivottaa sinulle sellaista joulua, jollaista kaipaat.

Ajatukseni kulkevat jo seimen lapsen luo.
Hyvää Joulua!

Pikkuhiljaa

Pikkuhiljaa alkavat joulujutut valmistua. Tonttukuoro ilmestyi ikkunaan aamupäivällä, muutama lahja odottaa vielä kääreitä, kuusi on jo pukeutunut juhla-asuun. Illan aikana saatan virkata vielä pari koristetta lisää. Toivottelen vielä huomennakin, mutta sanon silti myös nyt, että ihanaista joulua!

29

...ihmettelin tässä, miten tästä tontusta tuntuu siltä, että lahjaurakka ei pääty ollenkaan. Suorittelin sitten vähän laskutoimitusta siitä, miten monta ihmistä muistan lahjalla. Luku on 29.

Osalle annan enemmän kuin yhden lahjan, joten voisin sanoa, että minun joulutonttupajastani lähtee noin viisikymmentä lahjaa. Huhhuh! Ensi vuonna täytyy jotenkin helpottaa urakkaa esimerkiksi antamalla perheittäin vain yksi lahja, nyt nimittäin olen muistanut jokaista erikseen.

Lapsilleni, miehelle, äidille, siskolle ja pikkuveljille (minulla on kaksi velipuolta, 12-vee ja 7-vee) annan kaikille enemmän kuin yhden lahjan. Lisäksi muistan isääni, isän naisystävää, äidin miesystävää, siskon miestä, miehen vanhempia, miehen siskoa ja hänen miestään, isoäitiäni, kolmea lapsuudenystävää ja lapsuudenystävän lasta, pikkuserkkuani, hänen vaimoaan ja heidän lastaan (pikkuserkku on minulle vähän kuin veli, koska hän asui välillä meillä, kun oma äiti ei oikein osannut huolehtia), Iriksen opettajaa ja kahta kouluavustajaa, lisäksi pieni muistaminen menee miehen serkulle sekä entisen mieheni siskolle. Osa lahjoista tulee hankittua miehen kanssa, mutta tämän lisäksi mies ostaa vielä erikseenkin lahjoja!

Aika rumba. Päivittelin tätä miehelleni ja hän sanoi, että ihan samaa puhuin jo viime vuonna. Olin siis vuodessa unohtanut, millainen urakka tämä on ja taas vain hommannut kauhean määrän lahjoja. Kultaakohan aika muistot ja ensi vuonna olen taas saman urakan edessä? Toivottavasti nyt saan hiukan järkeä tähän touhuun, vaikka lahjojen antamista rakastankin.

Iloitsen silti siitä, että ostin osan lahjoista Iriksen koulusta ja näin ollen tuen koulun piharemonttia. Lisäksi olen ostanut lahjoja kaupunkini pikku liikkeistä ja tukenut näin kaupunkini yritystoimintaa ja etenkin käsityöläisiä. Osan lahjoista tein itse, jotain löysin kirpputorilta ja jotain tilasin kirjakerhon alesta. Yritän olla käytännöllinen ja vähän säästäväinenkin, mutta kalliiksi tulee silti. Tip tap.

(Ihmettelen edelleen entisen mieheni isoäitiä; hänellä on yksitoista lasta ja näin ollen lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsiakin aikamoinen liuta. Silti hän neuloo jokaiselle sukat tai lapaset, siis myös kaikkien vaimoille ja miehille. Laskutaitoni ei edes riitä päättelemään, miten paljon lahjoja hän antaa. Näin tämän kahdeksankymppisen supermummun juuri kaupassa. Hän liikkuu pyörällä joka paikkaan ja harmitteli huonoa säätä..)

Viime hetken joululahjavinkkejä

Jos et ole vielä ehtinyt hankkia kaikkia lahjoja ja paniikki alkaa häämöttää, vedä rauhassa henkeä, ota kupponen kahvia tai teetä ja lukaise tämä. Toivottavasti saat jonkun ideanpoikasen.

1. Lahjakortit
Lahjakortti on usein mieluisa lahja. Lahjakortteja myyvät lähes kaikki liikkeet. Herkuttelijalle kannattaa ostaa lahjakortti ravintolaan. Esimerkiksi S-ryhmä myy lahjakortteja, jotka käyvät kaikissa S-ryhmän ravintoloissa ja kahviloissa. Edullisin on 10 euron hintainen. Lahjakortin voi ostaa myös vaatekauppaan, kirjakauppaan, ruokakauppaan, sisustusliikkeeseen, kultasepänliikkeeseen tai lahjatavarakauppaan. Hemmottelusta nauttiva rentoutuu lahjakortin avulla hierojalla, kauneushoitolassa, kylpylässä jne.

Nuoriso saattaa pitää Hesburgerin tai levykaupan lahjakortista.

2. Liput
Himoliikkuja arvostaa varmasti kuntosali- tai uimahallilippuja. Kulttuurinystävä arvostaa leffalippua tai teatterilippua.

3. Herkut
On mukavaa, jos joulun jälkeen ei koko koti lainehdi lahjaksi saadusta krääsästä, joten syötävät ja juotavat lahjat ovat hyviä. Ne kuluvat aikaa myöten pois. Suklaa on klassinen herkku, mutta lahjaksi voi antaa myös muunlaista syötävää. Pähkinät, erikoiset hillot, marmeladit, mausteet, teet, kahvit ja kuivatut hedelmät ovat mukavia lahjoja. Opiskelija ilahtuu varmasti, jos saa lahjaksi herkkuja, joita ei muuten olisi varaa ostaa. Yksi vuosi annoin eräälle huonoissa varoissa olevalle tutulleni pienen herkkukorin ja hän oli oikein iloinen siitä. Juomia voi myös ostaa, esimerkiksi ihania mehuja, glögiä tai alkoholia. Alkoholijuomista viinit, hehkuviinit ja liköörit sopivat talveen. Kaikille alkoholi ei sovi, joten niiden hankkimisen kanssa pitää olla tarkka ja hienotunteinen. Äitini pitää kirsikoista, joten hänelle ostin eräästä pikkuliikkeestä löytämääni vanhanaikaista ranskalaista kirsikkalimonaadia.

4. Kirpputorilahja
Minulla, äidilläni ja siskollani on ollut tapana antaa toisillemme muutamia lahjoja. Yksi lahjoista on jo kymmenen vuoden ajan ollut kirpputorilta. Kirpputorilta voi löytää paljon hienoja lahjoja. Esimerkiksi kirjoja tai musiikkia. Jos lahjansaajan tuntee hyvin, voi hänelle koota sopivan kokonaisuuden. Vanhanaikaisesta tyylistä pitävä osaa varmasti arvostaa kynttilöistä, pitsistä, hopeasta ja vanhasta kirjasta tai vanhoista korteista koottua lahjaa. Hopeaa löytää kirpputorilta edullisesti. (Hopeaa voi muuten kiillottaa hammastahnan ja hammasharjan avulla.) Tämä lahjaidea nyt vain esimerkkinä -vain mielikuvitus on rajana.
Lahjansaajalle voi mielestäni aivan hyvin sanoa, että lahja on kirpputorilta. Sehän on nyt trendikästäkin -kierrättäminen. Jos kirpputori-sana tökkii, voi myös käyttää termiä second hand. "Tämä lahja on second hand shopista."

5. Omatekoinen lahjakortti
Tämä lahja on hyvä, jos ei voi tai halua laittaa rahaa joululahjoihin. Omatekoisessa lahjakortissa voit luvata lastenhoito- koiranulkoilutus- tai siivousapua. Moni arvostaa myös apua kauppareissulla tai patistusta lenkkiseuraksi. Jos päätät antaa tällaisen lahjan, muista! että lupaat vain sen, jonka pystyt pitämään. Lahjakortista ei kannata tehdä liian suureellista.

6. Toisenlainen lahja
Tätä lahjaa eivät kaikki osaa arvostaa, mutta hän joka arvostaa arvostaakin todella. Toisenlainen lahja auttaa kehitysmaiden ihmisiä. Homma toimii niin, että ostat internetin kautta ystäväsi nimissä sopivan lahjan. Jos sinulla on tulostin, voit heti tulostaa lahjasta kertovan kortin ystävällesi. Voit ostaa esimerkiksi vuohen, koulupuvun, kalaverkon tai kaivon.
Muistan, kun sain ensimmäisen toisenlaisen lahjani. Se oli koulupuku. Olin niin liikuttunut siitä, että minulle tulivat kyyneleet silmiin. Joissain maissa lapsi ei voi mennä kouluun, jollei hänellä ole koulupukua. Koulupuku siis mahdollistaa kouluun pääsemisen. Annoin saman lahjan äidilleni ja miehen äidille äitienpäivälahjaksi. Oman äitini reaktio oli sama kuin minulla. Toisenlaisia lahjoja löydät täältä: www.toisenlainenlahja.fi.
Nämä lehmät koristavat Iriksen luokkakavereiden kortteja. Kortit päätyivät omistajilleen eilen ja edellispäivänä. Korttitehtaassani ei tänä vuonna käytetty muuten ollenkaan lapsityövoimaa. (Lapsityövoima kieltäytyi yhteistyöstä, hän haluaa askarrella vain omia juttujaan ja laittaa niitä rappukäytävään esille. Olen antanut hänen tehdä niin, uskon että naapurit ymmärtävät. Kaikki hänen luomuksensa ovat kuitenkin jouluisia.)

Lumihiutaleita

Nyt on pif-lahja löytänyt perille Villa Kanervaan. Tein virkatun joulukoristeen. Ensin tein prototyypin, mutta siitä tuli hieman liian "veltto". Sitten keksin virkata hiutaleiden joukkoon rautalankaa ja niistä tulikin jämäkämpiä ja nyt niitä pystyi myös vääntelemään haluamaansa muotoon. Hiutaleiden välissä on rautalankaan pujoteltuja helmiä. Hyvää kuvaa oli vaikeaa saada, mutta ehkä noista saa jotain selvää. Ajattelin, että koristetta voisi käyttää muutamalla eri tavalla. Se voisi kiemurrella pöydällä, roikkua suorana (kuten kuvassa verhon edessä) tai sitten sen voi ripustaa molemmista päistään roikkumaan niin kuin ylimmissä kuvissa on. Niissä koriste roikkuu oviaukossa. Minulle jääneen harjoituskappaleen ajattelin laittaa ikkunalaudalle. Harmittaa, kun en saanut koristeesta parempaa kuvaa, väleissä olevat helmet ovat nimittäin mielestäni kauniin turkooseja.

Jos lumihiutaleiden olemus kiinnostaa, kannattaa etsiä käsiin aiheesta kertova kirja. Kyllä, tästäkin aiheesta on olemassa kirja. Sen nimi on Lumihiutale -talven salainen kauneus ja tekijät ovat Libbrecht ja Rasmussen. Itse en ole kirjaa lukenut, joten en voi arvioida sitä, mutta uskon sen olevan kiinnostava (ainakin fysiikasta kiinnostuneille).

Maria ja Jeesus

En voi sanoin kuvata, miltä tuntui eilisessä koulun joulujuhlassa, kun tyttöni oli Marian roolissa ja nostin poikani Marian syliin esittämään Jeesus-vauvaa.

(Yleisössä kävi ihastunut kohahdus, kun vauva tuli näyttämölle).

Yökyöpeli yösyöpeli

Yösyöpeli (haahumus syöppömys) on läntisessä Suomessa tavattava laji. Tällä hetkellä arvellaan, että vain yksi lajin edustaja on hengissä. Yösyöpelin aktiivisin aika on keskiyöstä aamuyöhön. Päivisin yösyöpeli saattaa nukkua pitkiäkin pätkiä, jos sitä ei häiritä. Vakavasti uhattuna yösyöpeli sähisee ja huutaa ja saattaa jopa heittää jotain.
Yösyöpelin pääasiallista ravintoa on suklaa. Yösyöpeli syö myös mielellään juustoa, leipää ja klementiinejä. Ja keksejä. Oikeastaan yösyöpeli syö lähes kaikkea, mitä sen reviirillä olevista jääkaapeista löytyy. Yösyöpeli juo maitoa, vettä, kahvia ja teetä.
Yösyöpelin ulkonäkö on hieman epäsiisti ja homssuinen. Yösyöpeli on muuten lähes karvaton, mutta päälakea peittää vaalea pehkomainen karvoitus. Yösyöpeli on vartaloltaan pullea ja pehmoinen. Mittaa sillä on noin 163 senttimetriä. Kuono on pyöreä ja silmien väri vihreä. Yösyöpeli liikkuu kahdella jalalla, mutta ontuu hieman. Viimeisen poikasen syntymä teki yösyöpelin selkään vaurion, joka ei ole vielä täysin korjaantunut. Yösyöpelillä on tarkka, mutta valikoiva kuulo. Poikasen ääntelyt se kuulee tarkasti, mutta uroksen ääntelyn vain silloin kun se sille sopii.

Huhutaan, että yösyöpeli olisi joskus ollut ihan normaali nainen, mutta tieteellistä näyttöä tästä asiasta ei ole pystytty hankkimaan.Kuvassa on yösyöpelin kaveri. Sen pitäisi olla kissa, mutta ilmeisesti se kuvittelee itsensä vauvanukeksi.

Mums munakasta

Joulun alla on usein kova kiire ja syömisen kanssa voi olla niin ja näin. Hyvä, nopea ja ravitseva ruoka on munakas. Siihen löytyy yleensä kotoa ainekset, ainakin jos jääkaapissa on kanamunia. Minä tein munakkaan tänään niin, että rikoin kulhoon neljä kanamunaa ja perään kaadoin tilkan rasvatonta maitoa. Sitten vatkasin seosta, niin että se vaahtoutui hiukan. Tällä tavoin munakkaasta tulee ihanan kuohkea. Seokseen voi lisätä mausteita oman maun mukaan tai olla lisäämättä. Itse en tänään tässä vaiheessa laittanut mausteita, vaan kippasin joukkoon eiliseltä ruualta jääneen porkkanaraasteen. Seuraavaksi lorautin levyllä lämmenneelle pannulle tilkan öljyä ja öljyssä kuumensin ripauksen currya. Curry on yksi lempimausteistani ja sen maku pääsee paremmin esille, kun sitä kuumentaa.

Sitten kaadoin muna-maito-porkkanaraastemössön pannulle. Aina kun seos hieman hyytyi reunoilta, kaavin sitä lastalla keskelle päin niin että hyytymätön osa valui reunoille hyytymään. Murensin joukkoon hiukan kuivattuja suppilovahveroita. En käännä munakasta missään vaiheessa, mutta jos kääntäisin, tekisin sen lautasen avulla. Muuten munakas menee rikki. En myöskään tee munakkaasta täysin kypsää, se saakin olla keskeltä vähän löysempi, koska se on maukkaampi niin.

Käännettyäni levyn pienemmälle lisäsin munakkaan päälle siivutetun tomaatin ja viikonlopulta jääneen mozzarellan jämät. Päälle rouhin vähän mustapippuria ja ripottelin kuivattua basilikaa. Tuore basilika olisi ollut ihanampaa, mutta se oli loppu. Annoin munakkaan lämmetä sen verran, että mozzarella suli hieman ja sitten nauttimaan!

Idea siis on se, että otetaan sitä mitä jääkaapissa on. Munakkaassa maistuu hyvältä esimerkiksi sipuli, kinkku, kesäkurpitsa, keitetyt perunat jne. Helppoa ja yleensä aika halpaakin.
Kupponen kahvia, vähän leipää, munakasta ja päivän lehti. Minulle munakas oli lounas ja pitkään nukkuneelle miehelle aamiainen. Hyvältä maistui molempien suussa.

(En muuten nuorempana saanut koskaan munakkaasta ehjää ja kaunista. Sisuunnuin ja päätin, että osaan tehdä munakasta. Jämäkkä päätökseni piti ja siitä asti on onnistunut).

Hymyä

Oli kivaa valvoa taas viime yö äidin kanssa. Nyt menen nukkumaan, moikka! (Kello on 9.19.)

Korttitehdas

Korttitehdas pyörii täysillä vielä hetken. Kuvan ottamisen jälkeen olen muutamiin kortteihin vielä lisäillyt pitsejä ja kultapaperista leikattuja tähtiä.


Hiukan on vielä askarreltavaa, mutta tässä välissä pitää piipahtaa Iriksen koululla joulumarkkinoilla.
Mukavaa kolmatta adventtia!
(Minulla ei ole adventtikynttelikköä, joten sellainen piti keksiä).

Lucianpäivä

Esikristillisellä ajalla uskottiin, että joulukuun 13. yö on vuoden pisin yö. Ihmiset rukoilivat valon paluuta ja juhlivat valon juhlaa 13. joulukuuta. Samalle päivälle osuu italialaisen marttyyrin Lucian päivä. Nämä kaksi perinnettä muodostavat nykymuotoisen Lucian perinteen, jossa Lucia-neito kynttiläkruunuineen tuo valoa pimeyden keskelle.

Lämpöistä ja suloista Lucianpäivää! Minun Luciani tarjoaa sinulle kupposen kahvia.

Ei kiitos

Niinhän siinä sitten kävi, että hotkaisin jo tuon Anna-Leena Härkösen Ei kiitos-kirjan. Siitä voi päätellä, että kirja oli nopealukuinen ja kiinnostava.
Kirja käsittelee nelikymppisen pariskunnan ongelmaa: Nainen haluaa, mutta mies ei. Teema on kirjallisuudessa ja yleensäkin julkisessa keskustelussa melko vähän käsitelty. Yleensä asetelman ajatellaan kaiketi olevan toisin päin. Kirjan tyyli on taattua Härköstä. Asioista puhutaan reippaasti ja niiden oikeilla nimillä. Ei kiitos käsittelee naisen seksuaalista turhautumista railakkaan suoraan. Mies on tietokoneen ääressä viihtyvä tossukka, joka välttelee fyysistä läheisyyttä viimeiseen asti. Naista ärsyttää. Hänestä tuntuu, että mies ei edes ole mikään mies, vaan ruikuttava aina mukasairas raasu. Nainen ei osaa enää olla hienotunteinen vaan julistaa seksintuskaansa tekemällä miehelle varsin suorasukaisia ehdotuksia. Ehdotukset saavat tietenkin miehen ahdistumaan ja vetäytymään kuoreensa. Tilanne tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Intiimialueelle mentäessä pitäisi aina olla mahdollisimman varovainen, koska se on alue, jossa toista voi loukata pahasti. Pihtaavista naisista on vuosikymmeniä kerrottu vitsejä, mutta pihtaava mies on ollut tabu. Tämä avaus on mielestäni hyvä ja voisin kuvitella, että kirja on terapiaa naiselle, joka kärsii parisuhteessaan fyysisyyden puutteesta. Pidin kirjasta ja kirjan sujuvasta kerronnasta. Kirja oli hyvin realistinen ja sen henkilöhahmoihin oli helppo samaistua. Kirjan loppu jää aika avoimeksi. Tällä kertaa kuitenkin huomaan, että olisin pitänyt toisenlaisesta lopusta enemmän.
Kirja on tutustumisen arvoinen ja mielestäni se sopii kaikille lukemisesta pitäville aikuisille.

Joulukuun kirjayllätys

Sain aivan ihanan yllätyksen Salaiselta Kirjaystävältäni. En vaan millään saanut otettua kuvaa, jossa hieno lahja olisi päässyt oikeuksiinsa.

Kirjaystäväni osui aivan napakymppiin valinnoissaan. En ole vielä lukenut tuota Anna-Leena Härkösen Ei kiitos-kirjaa, vaikka Härkösen kirjoista paljon pidänkin. Tuo mustavalkoinen kirja on muistikirja ja on melkoinen yhteensattuma, että sain sen, kun olin juuri miettinyt, että tarvitsisin muistikirjan iänikuisten kamalien muistivihkojeni sijaan. Kuosin mustavalkoisuus miellyttää myös. Vadelmasuklaa on minulle uusi tuttavuus ja odotan jo kovasti, että pääsen sen kimppuun. Hieno lukutoukka on kirjanmerkki ja sekin tulee tarpeeseen.

Kaiken kruunaa vielä itsetehty kilisevillä kulkusilla somistettu todella kaunis kortti, jossa oli kiva teksti. Kiitos Tittiina ja mukavaa joulun odotusta sinulle.

Joulun surkein tonttu

epäluuloinen
vakavamielinen
väsynyt ja vihainen
ihan tosi murheellinen

Ei tainnut näistä tulla tämän vuoden joulukortteja. Yleensä Hangon keksinä esiintyvä poikani ei halunnut tehdä yhteistyötä.

(Vilho, 3 kuukautta. Pituus 65,5cm ja paino 8380 grammaa! Tuotan ilmeisesti äidinmaidon sijaan kermaa).

Ekologinen ilmankostutin

Tarvikkeet: Viisi paria pyykistä tulleita nihkeitä sukkahousuja (myös muut nihkeät tekstiilit käyvät, voit käyttää luovuuttasi ja esteettistä silmääsi) ja patteri tai muu ei-sähköinen lämmönlähde. Varo kuitenkin, etteivät tekstiilit pääse kuumenemaan liikaa esimerkiksi takan lämpöä hyödynnettäessä.

Valmistus: Nihkeät tekstiilit asetellaan oman kyvyn ja taiteellisen näkemyksen mukaisesti patterille tms. mahdollisimman sileästi.

Varoitus: Sähköllä toimivan patterin käyttö on kielletty!

Jo pian pääset nauttimaan raikkaammasta ja kosteammasta ilmasta, tulet paremmaksi ihmiseksi ja maailma pelastuu (ainakin vähän)!

Maanantain väsyneimmät

Nuo nukkuvat niin makeasti, että itsellekin tulee uninen olo ihan pelkästä katsomisesta.

Paheita

Eilistä itsenäisyyspäivää juhlimme herkuttelemalla ja tietysti katsomalla niitä iänikuisia Linnanjuhlia. Monissa ulkosuomalaisten blogeissa on hieman naureskeltu tuota perinnettä. Onhan se kieltämättä huvittavaa, että 900 ihmistä juhlii ja miljoona ihmistä katsoo sitä televisiosta.
Kuvassa näkyy minun suurin paheeni, juustot. Voisin maistella mietoja juustoja vaikka millä mitoilla ja siitä johtuu, että nämä omat mittani ovat aika mahdottomat.
Linnanjuhlia katsoessani mietin, millaisen puvun itse laittaisin, jos jostain syystä juhliin päätyisin. Iltapuvun ehdottomasti! Väri olisi vihreä, violetti tai huurteinen kulta...

Jaahas nyt täytyykin mennä (jääkaappiin jäi eilisestä herkuttelusta vielä runsaasti juustoja)!

edit: Luin linnan juhlia käsittelevältä nettisivulta, että kutsuttuja vieraita oli jopa 2300!

Hyvää itsenäisyyspäivää

Nuoren tytön suuri rakkaus

Miten minä rakastankaan Suomea. Ihanaa Suomea, jonka kevät on kuin Jumalan virvoittavaa hengitystä, jonka kesä on niin verrattoman kaunis juuri siksi, että se on niin lyhyt, jonka "verellä ja kullalla" maalattu syksy on niin majesteetillinen raskaassa väriloistossaan ja jonka talven häikäisevän puhdasta valkeutta ei voi verrata muuhun kuin Jumalan anteeksiantoon.

Saima Harmaja vuonna 1927, 14-vuotiaana

Retroinen tonttuaarre

Paljastan teille yhden aarteistani: Tämän ihanan vanhan tonttuperheen olen saanut entisen mieheni isoäidiltä. Perhe on aarre, jota vaalin. Tonttutytöltä on vuosien varrella nenä tippunut, mutta se ei perheen menoa haittaa. Joulun alla on ihanaa, kun saan valita tontuille jonkun mukavan paikan, jossa he luovat joulutunnelmaa kotiimme.