Näin minäkin tekisin, mutta yksi mutta tässä on, en uskaltaisi kiivetä tuoli kädessä räystään alle.
Joten tuoli kuistille. Jaa mutta oisko tuo haikaraa varten, siihen saa tukevasti pesän. Mutta silloin veisin tai pyytäisin viejää viemään tuolin katon harjalle.
Näin pitäisi tehdä useamminkin. Tuttu ja tavallinen esine oudossa paikassa tai muuten vain erilailla herättää luovuuden esiin. Tuollekin tuolille löytyy varmasti yhtä monta tarinaa kuin on katsojiakin.
Olipa tämä kiva, ja heti tuli mieleen, että kyllä minäkin tekisin noin. Mutta sitten ajattelin, että miksei? Vaikka keittiönpöytä ja pari tuolia jotenkin kiinni katolle.. kesäkoristukset, liinakin ehkä pöydälle (nauloilla kiinni :)
Villikissa, lapseni toinen ajatus oli, että istuisi tuolilla ja lukisi kirjaa ja katselisi mitä tapahtuu.
Hilja, oli kyllä aika erikoinen juttu!
Paula, löydät tuon Kauppakadulta, ns. susikorttelista.
Taika, oli tuo minullekin ihan uutta!
Sirokko, joo :) se se varmaan on! Kaikenlaista näkee ihan näissä omissa pienissä ympyröissäkin, kun pitää silmät auki ja mielen virkeänä. Se "retkahtanut" talo on muuten ehkä noin kilometrin päässä tuosta tuolista.
Arleena, en minäkään varmaan uskaltaisi tuolla tavalla kiivetä, vaikka mielelläni ottaisinkin haikaran naapurikseni :)
Seepia, no eikö vaan olekin, jollakin on välähtänyt!
Kimmo, kiitos kiittämisestä! Totta kirjoitat, näistä kommenteistakin huomaa, että monenlaisia ajatuksia on tullut mieleen.
Himalainen, minulle tulee kommentistasi mieleen se, kun pienenä istuimme leikkimökin katolla siskoni kanssa. Meillä oli teekutsut. Tuoleja, pöytää tai liinaa ei ollut, mutta hyvä fiilis kuitenkin :)
Hih. Hauska kuva! On kyllä mielikuvitusta omistajalla, ja hauska sellainen! Miltähän siellä näyttää talon sisäpuolella?
Olihan ikean kataloogissa kerran tuollainen seinään kiinnitetty tuoli, mutta se oli talon sisällä! Hyvä kun osaa multiploitua, olla moneksi! Heh, tästä kuvasta tuli hyvä mieli.
Päätin hypätä rakentamastani oravanpyörästä vuodeksi pois.
Opiskelen, mutta ennen kaikkea teen matkaa itseeni ja unelmiini.
Haluan kirjoittaa kaikesta, mitä ajattelen, näen, luen, teen, oivallan ja muistan.
18 kommenttia:
Halkeaisin onnesta löytäessäni tuollaisen tuolin. Jos olisin pääskynen. Voisiko olla enää parempaa paikkaa pesälle?
Onpa hauska kuva! :)
:-D Hauska kuva!
Tuossa olisi mukava istuskella ja miettiä ja katsella maailman menoa=D
Oho mikä ideaon tullut jollekkin!
Mä innostuin tosta kuvasta todella paljon!! Ihanaa kun laitoit sen blogiisi! Kerrohan missä se on, menen katsomaan joku päivä :)
Enpäs ole tuollaista ihmettä ennen nähnytkään. Kiitos vinkistä!
Hih! Onko tämä nyt se maailman pienin ulkoilmakahvila..siinä sitä on ilo katsella maailman menoa. Mistä sinä näitä bongailetkin!
Näin minäkin tekisin, mutta yksi mutta tässä on, en uskaltaisi kiivetä tuoli kädessä räystään alle.
Joten tuoli kuistille.
Jaa mutta oisko tuo haikaraa varten, siihen saa tukevasti pesän. Mutta silloin veisin tai pyytäisin viejää viemään tuolin katon harjalle.
Mukavasti löydetty.
Todella hauska kuva :)
Näin pitäisi tehdä useamminkin. Tuttu ja tavallinen esine oudossa paikassa tai muuten vain erilailla herättää luovuuden esiin. Tuollekin tuolille löytyy varmasti yhtä monta tarinaa kuin on katsojiakin.
Kiitos kuvasta!
Olipa tämä kiva, ja heti tuli mieleen, että kyllä minäkin tekisin noin. Mutta sitten ajattelin, että miksei? Vaikka keittiönpöytä ja pari tuolia jotenkin kiinni katolle.. kesäkoristukset, liinakin ehkä pöydälle (nauloilla kiinni :)
Tirlitta, samaa lapseni ajatteli.
Rita ja Mannukka :)
Villikissa, lapseni toinen ajatus oli, että istuisi tuolilla ja lukisi kirjaa ja katselisi mitä tapahtuu.
Hilja, oli kyllä aika erikoinen juttu!
Paula, löydät tuon Kauppakadulta, ns. susikorttelista.
Taika, oli tuo minullekin ihan uutta!
Sirokko, joo :) se se varmaan on! Kaikenlaista näkee ihan näissä omissa pienissä ympyröissäkin, kun pitää silmät auki ja mielen virkeänä. Se "retkahtanut" talo on muuten ehkä noin kilometrin päässä tuosta tuolista.
Arleena, en minäkään varmaan uskaltaisi tuolla tavalla kiivetä, vaikka mielelläni ottaisinkin haikaran naapurikseni :)
Seepia, no eikö vaan olekin, jollakin on välähtänyt!
Kimmo, kiitos kiittämisestä! Totta kirjoitat, näistä kommenteistakin huomaa, että monenlaisia ajatuksia on tullut mieleen.
Himalainen, minulle tulee kommentistasi mieleen se, kun pienenä istuimme leikkimökin katolla siskoni kanssa. Meillä oli teekutsut. Tuoleja, pöytää tai liinaa ei ollut, mutta hyvä fiilis kuitenkin :)
Hih. Hauska kuva! On kyllä mielikuvitusta omistajalla, ja hauska sellainen! Miltähän siellä näyttää talon sisäpuolella?
Olihan ikean kataloogissa kerran tuollainen seinään kiinnitetty tuoli, mutta se oli talon sisällä! Hyvä kun osaa multiploitua, olla moneksi! Heh, tästä kuvasta tuli hyvä mieli.
Riemastuttava kuva ja idea!
Tuo talo kyllä voisi olla sinun. Tuolista minä talosi tunnistaisin.
Luova ihminen huomaa muidenkin luovuuden.
Janna! :)
Mukavaa vkoa toivotellen.
Syysleimu, minäkin haluaisin tietää, millaista talossa on sisällä. varsinkin kun siellä tietojeni mukaan asuu antiikkikauppias!
Katja Tanskanen, heti voisin tuon talon ottaa! On mukavaa tulla kutsutuksi luovaksi, minulta on kestänyt kauan ymmärtää omaa luovuuttani.
M'man, ihanaa viikkoa sinullekin!!
Tämä on taas näitä hetkiä, jolloin voi hiljaa hymyillen todeta, että "nyt minä olen nähnyt kaiken".. :)
Lähetä kommentti