keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Ystävä menneisyydestä

Kaksikymmentä vuotta sitten lapsen sydämeni oli murheellinen. Sain kuulla, että hyvän ystäväni perhe muuttaisi Afrikkaan. Olin viidennellä luokalla. Ollessani yhdeksännellä luokalla näin tämän lapsuuden kaverini ihan nopeasti yläasteen välituntipihalla. Sen jälkeen en enää kuullut hänestä mitään.

Muutama viikko sitten istuin tietokoneen ääressä Facebookissa. Mietin, että nyt kun minulla on tämä väline käytössäni, kenet haluaisin löytää? Lapsuudenystäväni tuli mieleeni ja muutaman mutkan kautta löysin hänet!! Sukunimi oli vaihtunut matkan varrella ja maanosakin oli taas Eurooppa. Sain jälleen yhteyden häneen ja olin siitä iloinen!

Vähän myöhemmin hän ilmoitti tulevansa Suomeen ja tänään oli se päivä, kun näimme. Olin häntä vastassa linja-autoasemalla ja jännitin ihan kauheasti. Vähän itkettikin, kun hän tuli bussista. Menimme kahvilaan ja kaksituntinen hurahti hetkessä. Tuntui että saimme vasta raapaistua vähän pintaa, olihan välillämme 20 vuotta ja sen alla kuitenkin yhteinen muisti.

Kun meidän tuli aika erota, tuntui etten millään olisi voinut luopua uudelleen löytyneestä ystävästäni. Äidille sanoin puhelimessa, että kyllä meidän on täytynyt olla pienenä hyvät ystävät, kun ainakin minun oli niin helppo olla hänen kanssaan. Minun on vaikeaa kuvata tunteitani ja sitä, millainen olo tuli kun yhtäkkiä jostain sisimmästä syöksyi muistojen tulva. Sovimme, että nyt jatkamme yhteydenpitoa ja tapaamme vielä uudelleenkin. Jään odottamaan sitä.


Me silloin joskus...Ja nyt.

16 kommenttia:

Helena kirjoitti...

Facebook on kyllä ihme paikka. Olen löytänyt sieltä monta vanhaa ystävää, jotka luulin kadottaneeni lopullisesti. Ja hienointa on se, että yhteydenpitoa ei ollenkaan haittaa vuosienkaan tauko.

Mahtavaa, että löysit oman ystäväsi Afrikasta asti!

Helena kirjoitti...

No Euroopasta, mutta kuitenkin...

melkoelli kirjoitti...

Voi että. Ihanaa!

Tupuna kirjoitti...

Hieno juttu,,voin kuvitella tunteen ja tapahtuman. :)

Kutri kirjoitti...

Feissari on mahtava juttu! Ihanaa, että löysitte toisenne! Näytätte tosi iloisilta. :-)

Syysleimu kirjoitti...

Ai että voin kuvitella tunnemyllerrykset ja sen, kuinka kivaa teillä oli! Älkää enää hukatko toisianne, ja iloa ystävyyteenne! Kiva tarina! Tuli hyvälle mielelle. Torikin näytti tutulta.

Tanja kirjoitti...

Voi miten ihana juttu! Varsinainen hyvän mielen tarina :D

Minä olen yrittänyt etsiä nuoruuden ajan kirjeystävää, unkarilaista Melindaa, yhdestä jos toisesta paikasta, mutten ole vielä ainakaan onnistunut. Peukkuja nostelen kuitenkin itselleni edelleen.

Hety kirjoitti...

Ihana ja koskettava juttu. Samaistun tunteisiisi - tapasin nimittäin sattumalta viime joulun alla lapsuudenaikaisen naapurini ja ystäväni.

anni kirjoitti...

Oihh, mullakin monta ystävää hukassa.. Facebookissakin tulee samalla nimelle NIIIIN monta vaihtoehtoa, etten kehtaa kaikille kirjoittaa.

Ihanaa, kun tapasitte!Noin sitä pitää!

Peanut kirjoitti...

Aivan mahtavaa!

Olen itsekin löytänyt fb:sta monta ystävää ja tuttua, joiden olen luullut kadonneen iäksi. Myös yhden maasta muuttaneen tosiystävän :)

Taika kirjoitti...

Aivan ihana jälleennäkeminen!

Tulin tästä postauksesta hyvälle mielelle.

Olen hurjan iloinen puolestanne:)

Mannukka kirjoitti...

Hieno stoori! FB on ihana paikka, saa yhteyden vanhoihin koulukavereihin ja muihin, joita elämä on ripotellut ympäri maailmaa.. ja on myös PALJON paremmin perillä siitä, mitä kenellekin kuuluu.. Mutta hieno tarina sulla, elämä on ihmeellistä :-)

Hannele kirjoitti...

Voi kun mukavaa.

Katilein kirjoitti...

Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja myötäelämisestä. Tapaaminen oli hieno ja liikuttava.

Tirlitta kirjoitti...

Olen niin iloinen puolestasi!

Katilein kirjoitti...

Tirlitta ♥