The Stepmother's Diary

Ajattelin nyt pitkästä aikaa kirjoitella vähän kirjallisuudestakin, kun siihen nojautuen tämän bloginikin aikoinaan perustin. Tosin blogini on kyllä rönsyillyt suuntaan jos toiseenkin, mutta puolestani saa rönsyilläkin.
En yleensä lue niin sanottua hömppäkirjallisuutta juurikaan, mutta silloin kun teen niin, luen yleensä vieraalla kielellä. Tämänkertaisen hömppäromaanin luin englanniksi, koska haluan pitää kielitaitoani yllä. The Stepmother's Diary oli mielestäni takakannessa esitetyistä ylistävistä arvioista huolimatta aivan surkea!
Juoni on tiivistetysti seuraavanlainen; ahdistavaan tilanteeseen joutunut nainen antaa kirjoittamansa muistiinpanot psykologiäidilleen talteen, jotta hänen inhottava tytärpuolensa ja kylmäksi idiootiksi osoittautunut miehensä eivät pääsisi niihin käsiksi. Kirja rakentuu niin että ensin on tyttären päiväkirjasta pätkä ja sitä seuraa aina psykologiäidin löyhää analyysiä ja ajatuksia. Tytär on ollut töissä perheessä, jonka äiti kuolee ja sitten tytär menee naimisiin perheen isän kanssa.
Kirjaan on yritetty tuoda psykologista otetta nivomalla Freudin psykoanalyyttistä teoriaa kirjan juoneen. Myös muutamia Jungin ajatuksia on saatu tungettua sivujen täytteeksi. Väitän että kuka tahansa lukion psykologian kurssit käynyt osaisi kirjoittaa ihan samaa. Kirjan kirjoittaja, Fay Weldon on opiskellut muun muassa psykologiaa, joten luulisi että hän olisi osannut tuoda tietämystään paremminkin julki. Minua ärsytti kirjailijan suhtautuminen tyttären ja isän välisiin suhteisiin. Weldon piti romaanissaan itsestään selvänä seksuaalista rakkaussuhdetta ja pinnan alla olevaa jännitettä isän ja murrosikään tulleen tyttären välillä. Olen itsekin lukenut Freudin ajatuksia ja tiedän, että hänellä on tällaisia teorioita, mutta itselleni ne tuntuvat vierailta. En myöskään ole kiinnostunut lukemaan tuollaisia juttuja hömppäromaanista.

En voi siis suositella tätä kirjaa kenellekään, paitsi kahdessa tapauksessa. Ensimmäinen on kielitaidon ylläpitäminen (tosin kirjan englanti oli minusta yllättävän helppoa ja köyhää), toinen syy on, jos haluaa pinnallisesti kerrata Sigmund Freudin teorian ydinajatuksen.

Karmeaa huttua oli tämä kirja, ei voi muuta sanoa.