Alla olevasta työstä tuli yksi suosikeistani. Näyttely on myyntinäyttely ja harmittaa, ettei ole rahaa ostaa tuota.
Etenkin työn alaosa viehättää tunnelmansa vuoksi.
Taidemuseon pihatalossa oli esillä kiinnostavia töitä, joissa tekniikkana oli keramiikka. Työt käsittelivät elämän vaikeutta ja ne olivat koskettavia ja puhuttelevia.Näyttely ei järisyttänyt maailmaani, mutta ei sen tarvinnutkaan. Ihan hyvä näyttely kuitenkin ja katsomisen arvoinen.
7 kommenttia:
Kitos Lönnströmin taidemuseon näyttelyn tiivistelmästä. Minua puhuttelin eniten tuo alinmainen kahlittu pää.
Kimmo, se on puhutteleva. Ystäväni kanssa katsoimme sitä kauan. Harmi, etten muista nimeä. Olisikohan ollut Mieli muistaa tai Mieli ei päästä irti.
Oletko raumalainen? Voi hitsi vieköön, olemme sitten verivihollisia. ;-)
Mielenkiintoisia töitä!
Tuo pääjalka-mies arkkuineen näyttää kyllä niin kärsivältä, että huh! Siitä tuli ihan mieleen se Rautiaisen Timon kiva, vaan synkkä laulu Taakka,
".. Muistoissaan on mielikuvaa monta silmitöntä syyllisyyttä, pahaa mieltä pohjatonta petettyä ystävyyttä minne ikinä ne kantaakaan, hän luovuta ei aarteitaan taakkaa kantaa harteillaan kuin rakkaintaan.."
Olisi kiva ostaa oikea taulu. Talotaulu on hieno.
Mielenkiintoisia töitä löysit. Tuossa talotaulussa on jännästi kaksi kerrosta, se tekee työstä mielenkiintoisen. Myös vuorista siinä yläpuolella tykkään.
Helena, nythän se selvisi :) Olenkin miettinyt, että mistä päin länsirannikkoa olet..
Syysleimu, vau, mikä assosiaatio! Vieras biisi minulle, mutta sanat sopivat tuohon kyllä hyvin.
Matroskin, no niin olisi.. Minulla ei ole kovin hyvää kameraa, tuo taulu on vielä hienompi oikeasti. Alemmassa kuvassa näyttää elävästi siltä, kuin ikkunassa palaisi oikea valo.
Kuvanakkeli, vuorityön nimi oli muistaakseni Vuoret joilla vaelsin. Taiteilija on halunnut kuvata siinä omaa matkaansa. Se on hieno!
Lähetä kommentti