keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Minä haluan naapurin papan

Keittiöni ikkunasta näkyy naapuritalo. Naapuritalossa asuu ihana pappa. Kuvassa hän juttelee erään naapurinsa kanssa samalla kun omaksi -ja muiden iloksi kolailee ja putsailee pihaa. Keväällä hän kiipeili roskatoksen päälle kiinnittääksen linnunpöntön roskakatoksen vieressä olevaan puuhun. Kesällä hän hoitaa kukkapenkkejä, jotka naapuritalon pihalla ovatkin aina upeita. Hän puhelee mielellään ihmisten kanssa ja nykyään minullakin on aikaa jutella hänen kanssaan niitä näitä. Lapsille hän on ystävällinen. Ihana naapuritalon pappa, etkö muuttaisi meidän taloon?

18 kommenttia:

Shandi kirjoitti...

Oi, tuollaiset ihmiset ovat ihania ja harvinaisia.

Buji kirjoitti...

Sinähän voi itse ryhtyä teidän talon "naapurin papaksi".

Anonyymi kirjoitti...

Ihana juttu! Ja todella ihana pappa, miksei heitä ole enempää tai ehkä heitä on, mutta itse ei muka kiireiltään ehdi kiinnittää heihin huomiota.

Sinulla on muutenkin niin ihanan inhimillinen blogi. sinua lukiessa välittyy vahvasti tunne, että sinä arvostat enemmän muuta kuin kaikkea materiaalista, mikä on mukavaa. Ja vaikutat oikein sivistyneeltä, siis sellaisella mukavalla ja sympaattisella tavalla. Sydän paikallaan : )

Elina kirjoitti...

Pappa varmaan ilahtuisia jos tietäisi päässeensä blogiisi ;) Tuollaiset papat ovat katoava luonnonvara. Tai ylipäätään naapurit, jotka juttelevat toisilleen.

Uuna kirjoitti...

Ihania tuollaiset papat ja vaarit. Mutta arvaa mitä, minulla on juuri tuollainen täällä kotona. Viheltelee ja laulelee koko ajan touhutessaan, välillä höpöttääkin itsekseen ja myhäilee. On ihanaa kun vierellä on myönteinen ihminen. Tätä en kyllä anna sinulle, tämä on minun ikioma vaarini. Mutta lainata voisin hetkeksi laittamaan lintupönttöä tai muuta, jos emme asuisi niin kaukana toisistamme.

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Sympaattinen.

MaaMaa kirjoitti...

Mun pappa oli kanssa tuollainen, tosin kutsuttiin Taataksi. Hoisi aina naapurinkin jutut samalla kun omiaan. Morjesti iloisesti ihan kaikkia, vaihtoi kuulumiset jos joku pysähtyi kuuntelemaan.
On ikävä taataa ... mutta onneksi ihania pappoja on vielä olemassa! :)

Ihana postaus! :)

Syysleimu kirjoitti...

Olen ollut harmissani, että omasta ja lasteni elämästä puuttuu tällä hetkellä juuri tuollainen pappa (tai vaihtoehtoisesti mummi), joten tarvetta olisi täälläkin sellaiseen.

arleena kirjoitti...

Minulle tuli heti mieleen, että pappa on onnellinen kun voi askarrella ja auttaa. Ei tarvitse käpertyä yksinäisyyteen.
Noita pappoja pitäisi saada enemmän ulos asunnoistaan puuhaamaan ihmisten pariin.

Pitäisi nostaa meteliä ja korostaa ruohonjuurityön tärkeyttä tälläkin saralla.

Rita kirjoitti...

Tuommoisesta saa innoitusta. Mitäpä jos ryhtyisin vanhana kivaksi ihmisläheiseksi mummoksi jota Katileinit katselevat ikkunoistaan :)

Hilja kirjoitti...

Meidän talossa oli kanssa tuollanen pappa, mut se muutti pois. Palvelutaloon, kun ei lopulta enää jaksanut ja pärjännyt.

Taika kirjoitti...

Ihana pappa! Tuollaiset papat voisivat valloittaa maan. Kiva, että kirjoitit näin tärkeästä aiheesta:)

Katja Tanskanen kirjoitti...

Sinä huomaat tärkeät yksityiskohdat, joille monella ei riitä aikaa.

Tämä kirjoituksesi on mitä lämpimin hyvän mielen postaus ♥

Katilein kirjoitti...

Shandi, luulen että tuollaisia ihmisiä olisi paljonkin, jos ei aina olisi niin kiire.

Buji, jos edes etäisesti tykkäisin lumitöistä tai tajuaisin jotain puutarhanhoidosta, ehkä voisinkin... Täytyy kehittää joku toinen mukava tapa ilahduttaa muita.

Katilein kirjoitti...

Anonyymi, luin kommenttisi jo aiemmin ja se on tuottanut minulle valtavasti iloa! Minä haluaisin olla juuri tuollainen, kuin kuvailet, mutta on minulla ne ikävät piirteenikin..

En ole ikinä ollut kauhea materian palvoja ja viime aikoina aina vain vähemmän. Huomaan olevani onnellisempi, kun ostan vähemmän. Toivon olevani sivistynyt, koska ihailen sivistyneitä, kilttejä ja hyvätapaisia ihmisiä.

Kiitos anonyymi kauniista sanoistasi kuten sanottu teit minut todella iloiseksi.

Katilein kirjoitti...

Elina, olen päättänyt alkaa puhua enemmän naapurien kanssa ja aika hyvin on onnistunutkin. Nyt tunnen edes osan tässä talossa asuvista ihmisistä.

Mahtaisikohan pappa tietää, mikä blogi on. Hän vaikuttaa enemmän käytännön mieheltä kuin tietokoneihmiseltä :)

Uuna, ihanaa, kun sinulla on mukava ihminen rinnallasi ja olette saaneet jakaa yhteiseloa jo vuosia :) Minua lämmittää tieto, että saisin lainata tuota myönteistä ihmistä, jos asuisimme lähekkäin :)
Olen iloinen puolestasi ja siitä, että osaat arvostaa häntä!

Katilein kirjoitti...

Hannelen paratiisi, no niin on! Täytyykin joskus sanoa hänelle, miten mukavalta hän vaikuttaa!

MaaMaa, taataksi meilläkin on sanottu isoisoisää. Isoisää minulla ei ole, mutta yksi adoptiovaari sentään :) ihanaa, että sinulla on ollut tuollainen taata.

Syysleimu, minä kannatan adoptiomummuja ja -pappoja. Suomessa on paljon mukavia yksinäisiä ihmisiä, jotka varmaan tykkäisivät olla mukana jonkun lasten elämässä.

Arleena, hieno kannanotto! En ollutkaan osannut ajatella asiaa noin laajasti. Nyt täytyy miettiä, voisinko minä tehdä asialle jotain..

Katilein kirjoitti...

Rita, mahtiajatus! Minä voisin myös ryhtyä sellaiseksi. Mies on ilmoittanut aloittavansa kokaiininkäytön, jos elää 80-vuotiaaksi, mutta toivon, että se oli vain hänen omituista huumoriaan :)

Hilja, onneksi on paikka, johon pääsee viettämään vanhuudenpäiviä. Kaikkea hyvää papalle!

Taika, kiitos kommentista. Aihe on tärkeä! tärkeämpi kuin ajattelinkaan. Onneksi on tämä kommenttilaatikko, josta saa vastakaikua ja ideoita.

Katja Tanskanen, minulla on tällä hetkellä eri lailla aikaa ja erilaista aikaa kuin yleensä. On ihanaa saada nähdä maailma eri tavalla ja huomata asioita.