maanantai 16. maaliskuuta 2009

Haikeita loppuja

Meillä luetaan joka ilta iltasatu. Tänään luin loppuun kuvassa näkyvän Fedja-setä ja täti Tamara-kirjan. Kivan kirjan loppuminen on aina jotenkin haikeaa, varsinkin tyttärestä. Hän vetää hetkeksi peiton päänsä yli ja protestoi peiton alta kirjan loppumista. Lohdutan häntä sillä, että sitten voi aloittaa uuden kirjan. Uppo-nallen loppuminen tuntui haikealta, mutta se lohdutti että kirjahyllyssä on vielä lisää Uppiksia. Maija Poppasesta oli erityisen vaikeaa luopua, mutta sillekin löytyi jatkoa kirjahyllystä. Kirpparilta ostetulle Fedja-setä ja täti Tamara-kirjalle ei löydy kirjahyllystä jatkoa. Täytyykin varmaan hakea kirjastosta tätä kirjaa edeltävä Fedja-setä, kissa ja koira. Oli tuo minustakin sen verran lystikäs ja erilainen teos.

Ps. Tulinpa ottaneeksi kuvan erikoisesta kulmasta, näyttää siltä kuin tuo bloggerin antama kuvarajauskin olisi vinossa.

7 kommenttia:

Hilja kirjoitti...

Fedja-kirjat on niin kivoja! Mä en ikinä lapsena niitä lukenut, vasta nyt vanhempana.

Joku aika sitten löysin divarista kaikki Fedja-kirjat yksissä kansissa. Tai siitä puuttuu kyllä sitten se ihan uus joka vasta ilmestyi.

Taika kirjoitti...

Oi, miten ihanaa!

Äitini luki minulle Fedja-sedästä, kun olin pikkuinen.

Sinä osaat hyvin lohduttaa tytärtäsi. Kirjojen maailma on muutenkin yksi parhaita lahjoja lapselle.

Tanya kirjoitti...

Meillä taas on vaikeaa jättää pitkää kirjaa kesken :) Viikonloppuisin luen helposti ääneni käheäksi.

Tykkään itsekin esim. Mauri Kunnaksen tarinoista, mutta useat niistä on ihan liian pitkiä yhdelle illalle. Avaruus-kirja jaettiin viimeksi peräti kolmelle illalle, mikä oli helpotus minulle :)

Villikissa kirjoitti...

Ihanaa kun lapsille luetaan iltasatuja.Meillä myös luettiin kun tyttö oli pieni.Jopa mieheni luki kun itse olin iltavuorossa töissä, ja se on hyvin häneltä!Liekö siitä johtunut tuo hänen lukuinnostus ja arvostus kirjoja kohtaan.
En muista lukeneeni tuota Fedja-setä kirjaa.Pitää varmaan nyt aikuisena lukea kun alkoi niin kiinnostamaan=D

Katilein kirjoitti...

Hilja, Fedja-kirjat ovat nimenä olleet tuttuja, mutta tämä oli nyt ensimmäinen, jonka luin. Täytyy hakea kirjastosta lisää ja etenkin se uusin tietty kiinnostaa myös.

Taika, kaikille lapsille kuuluisi lukea, vähän vanhemmillekin. Kumpa kaikki vanhemmat ymmärtäisivät sen!

Tanya, minä olen aina lukenut Kunnakset pätkissä, sen verran pitkiä ovat. Kirjasta luen joko luvun tai muun sopivan pätkän ja sen jälkeen on iltarukous ja halit ja pusit ja sitten Iris kuuntelee vielä cd:ltä äänisatua.

Villikissa, minä ainakin tykkäsin Fedja-sedästä, oli aika erilainen kirja. Lukeminen on todella tärkeää ei pelkästään sisällön, vaan myös kielellisen tajun kehittymisen kannalta!

olivieno kirjoitti...

Tuo Fedja-setä, kissa ja koira on minullekin tuttu lapsuudesta. Se oli niin liikuttava että siitä jäi perheeseen lentävä lause "Kop, kop. Kuka siellä? Minä täällä, posteljooni Petchkin (en ole varma kirjoitusmuodosta, yritin tarkistaa asiaa viereisestä pimeästä lastenhuoneesta, onnistumatta), toin teille pörriäisen!" Se on hauska kirja, mutta minä myös samaistuin kiihkeässä lapsen eläirakkaudessa tuohon Fedja-setään. Sinä, kun sanoit pitäväsi tärkeänä että lapselle luetaan, olen toki täysin samaa mieltä, mutta minä olen aina pitänyt tärkeänä että lapsella on lemmikkieläin. Koska sitä niin itsekin lapsena kaipasin. Enkä voi sanoa eläintä tivaavalle lapselleni ei, vaikkakin toiveissa ovat olleet sarvilehmä, pupu ja lisko. Silloin asia on sovittu tyyliin "kyllä, HETI kun isi on rakentanut sille LEHMÄTALON" ja "sitten kun olet isin kokoinen". Mutta pitkästä sepustuksesta vielä kiteytys: suosittelen Fedja-setää lämmöllä, omatkin lapset pitävät!

Katilein kirjoitti...

Olivieno, kiitos suosituksesta, täytyy ehdottomasti hakea se ensimmäinen Fedja-kirja! Minustakin lemmikit ovat tärkeitä. Itselleni oli omasta koirasta paljon iloa ja lohtua pienenä. Meillä on kaksi kissaa ja olen iloinen siitä, että ne muuttivat meille :)