perjantai 25. marraskuuta 2011

Tänään

(Olin tänään lyriikan kurssilla. Minulla on ollut suoraan sanottuna paska viikko. Työpaskaa ja kotipaskaa. Terveyden kanssakin on ollut ongelmia. Kurssilla piti tehdä nopea runollinen omakuva. Tuo olen minä tänään.)

Tänään me olemme mustaa.
Mustaa paksua liejua.
Tänään me mietimme raskaita ja tärkeitä.
Tänään me haluaisimme olla hysteerinen
ja kirkua falsetissa.
Me haluaisimme repiä hiuksiamme.
Me haluaisimme heitellä astioita sirpaleiksi
keittiön valkoisia kaakeleita vasten,
mutta emme tee sitä,
koska astiat ovat Arabiaa.

Me emme yleensä ole tällainen.
Yleensä me olemme perhosia
ja ohuista posliinikupeista juotua
venäläistä teetä.
Me olemme Chanel Vitosta ja
valkoinen helminauha.
Me olemme iloa ja ymmärrystä.
Me olemme ystävällinen.

Me olemme pajunoksa
alati kuohuvan elämän äärellä.
Riepotelkoon tuuli.
Me emme katkea.

2 kommenttia:

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Vaikuttava runo. Sinulla on selvästi lahjoja! Lyriikkakurssi kuulostaa muutenkin kiinnostavalta.

Voimia kaikkeen ikävään, mitä arjessasi on ollut. Pysy tosiaan pajun tavoin vahvana. :)

Rouva Nordman kirjoitti...

Katja, kiitos!

Lyriikan kurssi on osa luovan kirjoittamisen jatko-opinnoistani.

Arki on kulkenut raskaana, mutta onneksi pian on joulu!