tiistai 8. marraskuuta 2011

Fleeting - Ohikiitävää




The heaven is on fire when the evening falls. The shades change on every minute. The heaven is different although it is the same. From the strong colours of the heaven you can tell that it will be a cold night. The feverish circle around the moon tells the same. Now the darkness has taken all the colours. This November creeps on like a flock of crows.


In the middle of the day, in the middle of the lesson I got a sad message. I didn't know him so well, but I know his partner very well. I tried to find the right words on the phone. I am not good with that, but I would like to be. Maybe it helped that I listened to her. That I am here if needed.
***
Illan tullen taivas palaa, mutta vain hetken. Sävyt muuttuvat minuutin välein. Taivas on eri, vaikka se on sama. Taivaan tulien perusteella voi ennustaa, että ensi yönä on pakkasta. Saman viestin kertoi kuun ympärillä kiertävä samean kuumeinen kehrä. Nyt pimeys on niellyt kaikki värit. Yö ottaa omansa. Tämä marraskuu raahautuu varisparvena eteenpäin. Mandoliinipuuta ei näy.


Keskellä päivää kesken oppitunnin sain surullisen viestin. En minä ihmistä niin hyvin tuntenut, mutta suremaan jäävän kumppanin sitäkin paremmin. Puhelimessa yritin löytää sanoja. En ole hyvä sellaisessa, vaikka haluaisin olla. Ehkä se auttaa nyt, että kuuntelin surevaa. Että olen täällä, jos tarvitaan. 

2 kommenttia:

Kimmo kirjoitti...

Upea sarja! Tuo hetki on todella hyvin ohikiitävä, mutta niin kaunis. Tästäkö tulee sanonta "Kauneus on katoavaa"? Ihmisiinhän se ei päde, sillä kauniit ihmiset ovat kauniita loppuun saakka.

Katilein kirjoitti...

Kimmo, kauniisti sanottu! Kiitos.