maanantai 25. heinäkuuta 2011

Keltahapero




Muutamia vuosia sitten aloittamani sienestysharrastus sai kipinän siitä, kun näin äitini mökin pihalla kauniin sienen. Sienen lakki oli kirkkaankeltainen ja jalka valkoinen. Oli pakko ottaa selville, mistä sienestä oli kyse. Kyseessä oli keltahapero, joka sienikirjasta riippuen luokitellaan kahden tai kolmen tähden sieneksi. Kahden tähden sieni on jo hyvä, mutta kolmen tähden sieni on erinomainen. Kolmen tähden sieniä ovat myös esimerkiksi kantarelli, suppilovahvero ja herkkutatti.

Keltahapero on niin laadukas ja mieto, että sitä voi syödä raakanakin. Se sopii esimerkiksi salaatteihin. Vierastan raakojen sienien syömistä, joten kypsennän sienet mielummin. Minusta haperot ovat parhaimmillaan munakkaissa. Niitä voi käyttää myös piirakkojen täytteinä tai muhennoksissa. Ne saattaisivat olla hyviä risotossakin, en ole testannut.

Haperot ovat nimensä mukaan haperia. Niiden lakin helposti irtoavan, värikkään päällikelmun voi halutessaan poistaa, mutta en pidä sitä tarpeellisena. Haperoita ei saa kastella, vaan ne (kuten melkein kaikki sienet) puhdistetaan harjaamalla puhtaaksi ja veitsellä poistetaan jalan multainen tyvi. Sienet kannattaisi puhdistaa hyvin jo metsässä, mutta minulla on usein niin kiire sienestää, että puhdistaminen jää kotiin.

Keltahaperon kaveri on koivu. Parhaat keltahaperolöytöni olen tehnyt kosteista sekametsistä. Sieni on helppo tunnistaa, tosin minun kuvissani lakin väri on hieman vääristynyt, se on oikeasti kirkkaammaan keltainen. Haperot ovat toukkien herkkua, joten ne kannattaa pyrkiä poimimaan mahdollisimman nuorina. Sieni halkaistaan pituussuunnassa kahtia, jotta voidaan tarkastaa, ettei se ole toukansyömä. Vanhetessaan ja pannulla keltahapero tummuu, mutta värin muuttuminen ei vaikuta makuun. Keltahaperoa voi säilöä pakastamalla sitä omassa liemessään. Olen myös kokeillut kuivata keltahaperoa ja lopputulos oli hyvä.

Kannattaa tutustua muihinkin haperoihin kuin keltahaperoon. Esimerkiksi isohapero ja viinihapero ovat hyvänmakuisia ja helppoja tunnistaa. Aliarvostettujen haperoiden yksi hyvä puoli on se, että niitä yleensä löytää huonoinakin sienivuosina.

2 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Oi kun pääsisi sienestämään! Täälläpäin on ihan pohjoisessa talvella sieniä,mutta täällä omalla seudullani ei sellaisia kyllä ole.Mutta toin Suomesta tuliaisina suppilovahveroita ,no kuivattuna tosin...Keltahaperoita muistankin joskus syöneeni.

Katilein kirjoitti...

Suppilovahverot ovat hyviä kuivattuinakin.

Sinun pitää tulla tänne joskus sieniaikaan, suomalaiselle sienilomalle!