Heippa hetkeksi!

Pakattuaan matkalaukkunsa tunsi vaalea nainen helpotusta. Pakkaaminen ei ollut hänen mielipuuhiaan, ei kyllä matkalaukun purkaminenkaan. Siinä se tulisi taas lojumaan olohuoneessa matkan jälkeen, niin oli aina käynyt. Aiemmin päivällä vaalea nainen oli tuntenut haikeutta hyvästellessään lapsensa. Hän ei ollut koskaan ollut kokonaista viikkoa poissa kotoa. Lasten lähdettyä vaalea nainen hyvästeli miehensä perinpohjaisesti.

Peilistä hän katsoi, että kaikki oli oikein. Kaulakorun turkoosi sopi topin olkaimien alta näyviin turkooseihin olkaimiin. Rannekorussa oli turkoosia ja silmäluomissa myös. Oli hyvä idea värjätä hiuksiin vihreää. Se näytti persoonalliselta. Kamera ja muistikirja kököttivät visusti pinkissä laukussa. Vaalea nainen koki olevansa valmis lähtöön. Uudet kengät jo odottivatkin eteisessä.

(Lähden viikoksi Gotlantiin koulutukseen. Kuva on edellispäivältä, joten turkoosia ei siinä juuri näy, mutta hiusten vihreä kylläkin. Toivon, että tulen takaisin hiukan muuttuneena, uutta tietoa ahmineena ja onnellisena.)

Rauman satama

Satamat ovat minusta kiehtovia paikkoja. Niissä voi aistia lähdön tunnelman ja samalla ne ovat portteja suureen maailmaan. Muutamia vuosia sitten satamat aidattiin ja niihin pääsyä rajoitettiin. Satamassa liikkuminen vaatii varovaisuutta ja taitoa, joten on varmaan hyväkin, etteivät ulkopuoliset sohlaa työkoneiden ja rekkojen joukossa. Olin kuitenkin tavattoman iloinen, kun minulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus päästä sataman aitojen sisäpuolelle.

Muistamiseksi ja kunnioittamiseksi

Sytytin lyhdyn parvekkeelle yöksi.

"Vanha intiaani sanoi eräänä päivänä lapsenlapselleen:"Sisällämme taistelevat kaksi sutta. Toinen on pelko ja viha ja toinen on rakkaus ja rauha." "Kumpi voittaa?", kysyi lapsenlapsi. "Se, jota ruokimme", vastasi vanha intiaani."

Keltahapero

Muutamia vuosia sitten aloittamani sienestysharrastus sai kipinän siitä, kun näin äitini mökin pihalla kauniin sienen. Sienen lakki oli kirkkaankeltainen ja jalka valkoinen. Oli pakko ottaa selville, mistä sienestä oli kyse. Kyseessä oli keltahapero, joka sienikirjasta riippuen luokitellaan kahden tai kolmen tähden sieneksi. Kahden tähden sieni on jo hyvä, mutta kolmen tähden sieni on erinomainen. Kolmen tähden sieniä ovat myös esimerkiksi kantarelli, suppilovahvero ja herkkutatti.

Keltahapero on niin laadukas ja mieto, että sitä voi syödä raakanakin. Se sopii esimerkiksi salaatteihin. Vierastan raakojen sienien syömistä, joten kypsennän sienet mielummin. Minusta haperot ovat parhaimmillaan munakkaissa. Niitä voi käyttää myös piirakkojen täytteinä tai muhennoksissa. Ne saattaisivat olla hyviä risotossakin, en ole testannut.

Haperot ovat nimensä mukaan haperia. Niiden lakin helposti irtoavan, värikkään päällikelmun voi halutessaan poistaa, mutta en pidä sitä tarpeellisena. Haperoita ei saa kastella, vaan ne (kuten melkein kaikki sienet) puhdistetaan harjaamalla puhtaaksi ja veitsellä poistetaan jalan multainen tyvi. Sienet kannattaisi puhdistaa hyvin jo metsässä, mutta minulla on usein niin kiire sienestää, että puhdistaminen jää kotiin.

Keltahaperon kaveri on koivu. Parhaat keltahaperolöytöni olen tehnyt kosteista sekametsistä. Sieni on helppo tunnistaa, tosin minun kuvissani lakin väri on hieman vääristynyt, se on oikeasti kirkkaammaan keltainen. Haperot ovat toukkien herkkua, joten ne kannattaa pyrkiä poimimaan mahdollisimman nuorina. Sieni halkaistaan pituussuunnassa kahtia, jotta voidaan tarkastaa, ettei se ole toukansyömä. Vanhetessaan ja pannulla keltahapero tummuu, mutta värin muuttuminen ei vaikuta makuun. Keltahaperoa voi säilöä pakastamalla sitä omassa liemessään. Olen myös kokeillut kuivata keltahaperoa ja lopputulos oli hyvä.

Kannattaa tutustua muihinkin haperoihin kuin keltahaperoon. Esimerkiksi isohapero ja viinihapero ovat hyvänmakuisia ja helppoja tunnistaa. Aliarvostettujen haperoiden yksi hyvä puoli on se, että niitä yleensä löytää huonoinakin sienivuosina.

Rannalla/On the Beach

Kilometrin matka rannalle. Yksi syy, miksi rakastan asua juuri näin. Tällä kadulla, tässä kaupungissa. ***
There is only one kilometer between me and the sea. It is one of the reasons why I like to live here. On this street, in this town.

Melankoliaa

Lämpimien, aikuisten ihmisten seura, jossa olet tervetullut, pidetty ja arvokas sellaisena kuin olet on ihmeellistä. Eilen oli onni kokoontua kansainväliseen seurueeseen juhlimaan saksalaisen ystävän eläkkeelle pääsemistä. Olimme kauniissa paikassa meren rannalla. Uimme, saunoimme, herkuttelimme, nauroimme, juttelimme ja ymmärsimme toisiamme. Illan päättyessä kaikki lähtivät omiin suuntiinsa. Eron hetki oli haikea eikä kyyneleiltä vältytty. Sitä ei sanottu ääneen, mutta jokainen tiesi, että samanlaista iltaa ei tule enää. Kun asutaan eri maissa ei jälleennäkeminen ole yksinkertaista. Samalla porukalla tulemme tuskin koskaan enää kokoontumaan. Haaveissani on kuitenkin matka rakkaan ystäväni luokse Saksaan. Ehkä ensi kesänä jo. Toivottavasti.

Kaverini FB-seinältä löysin merkillisen kiehtovan biisin (kyllä, minä kuuntelen blogeissa ja FB:ssa jaettuja musiikkilinkkejä aina kun ehdin). Se ei oikeastaan liity tähän kirjoitukseeni ollenkaan tai ehkä liittyykin. En tiedä.

http://www.youtube.com/watch?v=04mfKJWDSzI

Tykkään sanoista, videosta ja ihmeellisen kelluvasta tunnelmasta. Vaikea selittää. Suloinen alakulo täyttää mielen, mutta onneton en ole silti. En ollenkaan.

Edit: Katselin tuon linkittämäni videon vielä muutaman kerran. Minun on vaikea eritellä, mitä kaikkea ymmärrän siitä, mutta sen sanon, että voi ihmistä!
Kappaleen saamat kommentit vain vahvistavat ajatustani. Olisi ollut virkistävää lukea jonkun toisen analyysiä biisistä, mutta turha toivo...

Aforismeja, hyväntekeväisyyttä ja yleistä maailmanparantamista

Minulla on mieluisaa puuhaa menossa. Harrastukseni on hyväntekeväisyystyö ja olen kotikaupungissani Unicefin paikallisryhmän puheenjohtaja. Pääsemme ensi viikonloppuna osallistumaan JamIt-nimiseen ihmisläheiseen festivaaliin. Meidän kojullamme yhtenä myyntiartikkelina tulevat olemaan aforismit. Minulla on aikoinaan taidemuseolta ilmaiseksi saamiani taidelehtiä ja nyt ne pääsivät käyttöön. Olen kirjoitellut aforismeja sopiviksi katsomiini lehtien sivuihin.

Ylimmässä kuvassa näkyy lehtien sivuille kirjoitettuja aforismeja. Rullalla olevat ovat niitä, jotka ovat lopullisessa myyntiasussaan. En ikävä kyllä ole kovin taiteellinen, mutta noista tulee mielestäni kivannäköisiä ja niitä on ollut todella mukava tehdä.

Mieheni yllättää minut välillä positiivisesti. Hän kannattaa idealismiani ja osti minulle Reilun kaupan viiniä. Palesa-niminen viini ilahdutti maukkaudellaan. Se on raikasta ja siinä on ihanan hedelmäinen jälkimaku. Viinilasi vieressäni jatkan vielä hetken aforismien parissa. Jos olet tulossa JamIt-festivaalille, tule moikkaamaan. Hyörin Unicefin toimipisteessä.

Kymmenen kirjaa

Sain kiinnostavan haasteen erään lempiblogini kirjoittajalta, nimittäin Lumiomenan Katjalta.

Minun pitäisi listata kymmenen suosikkikirjaani. Haaste tuntuu mahdottomalta ja suhtaudun siihen kunnioituksella, vaikka kyse onkin vain oman pienen blogini yhdestä pienestä blogikirjoituksesta. Tällaisen listan voisi laatia joka kuukausi, koska uskon että ainakin osa listan kirjoista vaihtuu sen mukaan, mitä on lukenut. Yritän hahmottaa tähän nyt oman kiinnostuksen mukaisen listani.

(Yllä oleva valokuva on kotikaupungistani. Tuollaisen utuisen auringon alla olisi ihanaa lukea, aaltojen lyödessä lämmintä kalliota vasten.)

1. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu

Peppi oli lapsuuteni idoli. Ihailin hänen itsenäistä, kekseliästä ja melko anarkistista luonnettaan. Maailman vahvin tyttö oli mukava poikkeus lastenkirjallisuudessa. Tein Pepin takia aika paljon tyhmyyksiä. Niistä olen kirjoittanut täällä. Surin, kun kirjaa lukiessani vaistosin Pepin räväkän kuoren alla piilevän ajoittaisen kaipuun ja yksinäisyyden.

2. Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Ronja on ihanan villi, voimakasluonteinen ja omaa tietään kulkeva kirjallisuuden hahmo. Ensimmäinen elokuva, jonka olen nähnyt elokuvateatterissa oli Ronja Ryövärintytär.

3. Richard Bach: Lokki Joonatan

Jokut ihmiset pitävät naiivina sitä, että filosofinen pohdinta ja kasvukertomus kätketään eläintarinan muotoon. Minusta Lokki Joonatan on kuitenkin ihana. Luin tämän vasta aikuisena, mutta tämä vaikutti minuun paljon. Saatuani kirjan luettua lähdin kävelemään öiseen kaupunkiin. Jo luukkunsa sulkeneen grillikioskin edessä olevalla aukealla istui japanilainen nainen, joka syötti lokkeja. Istuin hänen seuraansa ja sain kuulla hänen merkillisestä matkastaan ympäri Eurooppaa. Kerroin hänelle Lokki Joonatan-kirjasta. Myöhemmin sain naiselta kortin Japanista. Muistan tuon yön kristallinkirkkaasti, vaikka siitä on jo aikaa. Aina, kun Lokki Joonatanista tulee puhe, mietin tuota lokkeja syöttänyttä japanilaista naista.

4. Marilyn Monroehen liittyvät kirjat

Minä olen teini-iästä asti ollut kiinnostunut Marilyn Monroesta. En ole niinkään ollut kiinnostunut hänen ulkonäöstään tai urastaan, vaan enemmänkin siitä, millaisen sisäisen ristiriidan kanssa tuo nainen eli. Toisaalta hän oli kaikkien palvoma seksisymboli ja ilmeisen seksuaalinen nainen, mutta toisaalta herkkä ja hauras lapsinainen, joka olisi tarvinnut läheisyyttä ja hellyyttä. Yksinäisinä öinään Marilyn piinasi lähipiiriään soittelemalla heille kyllästymiseen saakka. Esimerkiksi Joyce Carol Oatesin Blondi on kiinnostava, fiktiivinen kertomus Marilynista.

5. Anita Konkan tuotanto

Olen löytänyt Anita Konkan kirjan niin, että menin kirjastoon, laitoin sattumanvaraisen hyllyn edessä silmäni kiinni ja kosketin summamutikassa kirjaa. Kun avasin silmäni, niin huomasin, että kirja oli Anita Konkan Talvi Ravennassa. Olin lukiolainen tuolloin. Anita Konkka kirjoittaa mielestäni kiehtovasti ja unenomaisesti. Olen lukenut kaikki hänen kirjansa ja toivon, että hän olisi kirjoittanut vielä enemmän.

6. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi

Tämä on ehkä aika kliseinen valinta, mutta pidän Pikku-Prinssistä kovasti. Olen kuullut sen ensimmäisen kerran lapsena, kun äitini luki sitä iltasaduksi. Myöhemmin olen lukenut sitä oppilailleni. Saksassa asuessani luin kirjan saksaksi. Pikku Prinssi sisältää paljon enemmän, mitä nopealla silmäyksellä uskoisi.

7. Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Ihmeellisen ovela kirja, joka koukuttaa, yllättää ja saa elämään mukana. Olen kirjoittanut siitä esittelyn täällä.

8. Elif Shafak: Rakkauden aikakirja

Tämä kirja tulee muuttamaan minua -tai on muuttanut jo. Taidan muutenkin olla muutoksessa nyt. Toivon, että minusta tulee syvempi, viisaampi ja parempi. Olen lukenut kirjan vasta hiljattain. Kirjoitan siitä myöhemmin esittelyn tänne.

9. Susan Fletcher: Meriharakat

Olen lukenut tämän kirjan alkukesän aikana. Otin sen kirjastosta mukaan kirjan nimen perusteella. Meriharakat ovat lempilintujani. Olen kirjoittanut kirjasta esittelyn täällä. Kirjan tyyli on aivan huikean kaunista ja lyyristä.

 10. Useita kirjoittajia: Raamattu

Raamattu ei valikoidu listaan mukaan siksi, että olisin erityisen uskonnollinen. Minulla on oma uskonnollinen näkemykseni asioista, mutta se ei välttämättä täysin noudattele evankelis-luterilaisen kirkon tai raamatun linjaa. Ajattelen raamattua tässä kirjana, en oppaana. Raamattu on kiinnostava kuvaus eri maiden ja kansojen historiasta. Raamatussa on paljon universaaleja kertomuksia, jotka sisältävät opetuksia siitä, millainen on hyvä ihminen. Raamatussa on myös lyyrinen puolensa, sieltä löytyy kaunista kuvailua ihmisestä, uskonnollisuudesta, henkisyydestä ja luonnosta.

Edit: Tottakai haaste täytyy laittaa eteenpäin! Haastankin siis vanhoja blogisuosikkejani: Hiljan, Kimmon ja Ritan.

Kuusi kuvaa

Lähdin eilen juhlimaan syntymäpäiviäni ex-tempore. Tänään väsytti niin vietävästi, että ruuassa oli pakko oikaista. Pakastevihanneksia pannuun ja vihreäkorkkista Créme Bonjouria, kermaa, currya, timjamia ja mustapippuria perään. Maistui muuten todella hyvältä!


Sain syntymäpäivälahjaksi lahjakortin. En ole kiinnostunut shoppailusta, mutta eilen sisäinen harakkani meni pois tolaltaan kaiken ihanan ja kiiltävän edessä. Toiseksi ylimmän kuvan kaulakorusta tuli sisko-koru, koska mukana ollut pikkusiskoni osti itselleen samanlaisen.


Rannerengas oli kädessäni, kun juhlin elämässäni alkavaa uutta vuotta viime yönä. Törmäsin ystäväni kanssa muusikoihin. Aamun jo sarastaessa istuimme Vanhan Rauman pittoreskissa ympäristössä laulamassa ja juttelemassa. Hetki oli ihan älyttömän hieno ja koska miehet olivat niin ammattitaitoisia laulajia, kuulostin ystäväni kanssa heidän taitonsa ympäröimänä hyvältä. Voimakkaimpia yhteisöllisyyden tunteita koen juuri musisoidessani tuttujen tai tuntemattomien kanssa. Musiikin kieli on universaalia.


Strassikoristeiset mustat hanskat ovat täydelliset Mustan Pitsin yöhön, jota vietetään Raumalla tämän kuun lopussa. Enää puuttuu muu asustus...


Ihanaa, että ilma viileni niin, että alkoi tehdä mieli teetä. Jostain syystä etenkin teen kanssa olen tarkka. Juon mieluiten luomua. Seuranani teekuppi ja ajatukseni valvon vielä valoisaa iltaa.

Kaikkein ihanin lahjani oli mieheltäni saamani Nikonin digijärjestelmäkamera.Olen haaveillut kamerasta kauan. Tällä kertaa aion lukea käyttöohjeet kunnolla.Kameran mukana tuli myös oikeus osallistua valokuvaamisenopetukseen. Kurssi on elokuussa. Toivon, että oppisin näyttämään maailmaani kuvien avulla.

Neljäs heinäkuuta

Minulla on tänään syntymäpäivä. Olen nyt 34-vuotias. Luulen, että se on todella hyvä ikä! Syntymäpäivälahjakseni poimin eilen luonnonkukkakimpun. Mieheni sanoi:"Luonnonkukkia luonnonlapselle."

Lauantainen kesäilta

Helteinen lauantai-ilta kietoi meidät syleilyynsä. Oli aivan liian kuumaa kokata tai syödä sisällä. Taustamusiikkinamme ukkosen mystinen jylinä ja lokkien kirkuna söimme kiinalaista noutopäivällistä parvekkeella. Tuli epätodellinen tunne. Aivan kuin olisi ollut jossain muualla, jossain toisessa maassa.

 Oregano kukkii heleänvioletein kukin. Kissa on erilainen kesällä kuin talvella. Kuopus nauttii täysin siemauksin. Ja äiti myös.