perjantai 14. elokuuta 2009

Sen tuntee tuulessa

...tähän asti olen elänyt kesässä, mutta tänään haistoin sen ensimmäisen kerran tuulessa -syksyn. Joka vuosi tulee päivä, jolloin haistan sen. Toisina vuosina myöhemmin, toisina aiemmin. Nuorempana se harmitti. Kesän vaihtuminen syksyyn tuntui jotenkin niin lopulliselta. Nykyään se tuntuu turvalliselta ja olo tulee omituisen onnelliseksi. Kesä-ihmisestä on vuosien kieriessä kuoriutunut syksy-ihminen.
Meidän parvekelaatikkomme on varmaan kauhein koko talossa. Siinä kasvaa sikin sokin mitä sattuu, miten sattuu. Rakastan sitä.

15 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Jos se kuitenkin on kaunein. Se parvekelaatikko.

Kirlah kirjoitti...

Minä tykkään keväästä ja kesästä yli kaiken. Mutta minustakin on jännä tuo syksy ja talvi. Sanoit, että tulee turvallinen olo. Olisiko niin, että koska meillä melkein aina on syksy tai talvi ja jokin rönttäkeli, silloin ainakin tietää, mitä saa, on turvallista.

Mutta koska kesä on lyhyt ja näin ollen tilapäinen, on olokin vähän tilapäisen ja epävarman oloinen(?)
Kesällähän eletään ihan eri ympyröissä kuin talvella, tavataan ihan eri ihmisiä, seurustellaan eri ihmisten kanssa (ainakin minulla on niin).

Kutri kirjoitti...

Voi hyvänen aika, ihan kuin tää postaus olis mun näpyttelemä! Ei kukkien suhteen, vaan ton syksyn haistamisen tuulesta. Mä sanoin jo torstaina isännälle, vaikka olikin aurinkoinen ja lämmin päivä, että nyt tuuli on muuttunut erilaiseksi, nyt tulee syksy.

MariaK kirjoitti...

Mm. Haistan sen myös. Vähän surumielisenä. tulee sellainen muumilaaksomainen olo. Vähän tuutikki-tunnelma.
Parvekelaatikosta pidän. tuollaisena.

Linnea kirjoitti...

Kiitos kauniista kommentista blogissani!
Villipuutarha parvekelaatikossa - kuulostaa mainiolta!

Yaelian kirjoitti...

Nytkö se jo tuli, se syksyinen olo..Pidän loppukeväästä ja kesästä,mutta syksyn tulo Suomessa sai minut aina alakuloiseksi,siitä,että vuoden kaunein ja nautittavin aika oli loppumaisillaan...

Annie kirjoitti...

Ihanaa, kun syksy tulee! Kesäkin on ihan kiva, mutta liian kuuma minulle.

Kävin muuten tänä kesänä ekan kerran tuossa edellisen postauksen kahvilassa. Herkullinen paikka.

arleena kirjoitti...

Kyllä se on syksyn tuoksu täälläkin.
Mutta sinulla ovat parvekekukat hyvissä voimissa, kauniita.

Kimmo kirjoitti...

Syksyn tuulen kyllä aistii. Itse en ole sitä vielä tuntenut, mutta tänään se oli jo melko lähellä, vaikka lämmintä olikin. Pohjoisessa puhutaan "etiäisistä". Jonkinlaisen etiäisen koin tänään syksystä. Yritin manata sitä pois hokemalla "Vielä on kesää jäljellä..." Ei toiminut. Taisi olla jo liian kulunut laulu.

Parvekkeenne on muuten hauska viidakko!

Hilja kirjoitti...

Sulla on kaunis ja syksyisen värinen parvekelaatikko (tai siis ne kukat...)
Tänään on oikea syysmyräkkä, lähtee pölyt kunnolla korvien välistä kun siellä hetken seisoo.

Katilein kirjoitti...

Ilona, niin. Niin se varmaan on :)

Kirlah, hieno filosofia. Minulle tulee syksystä turvallinen olo, koulu alkaa ja rutiinit. Olo tulee iloiseksi siksi, että syksy on minulle kaikkein luovinta aikaa.

Kutri, blogimaailmassa tulee välillä tuollaisia sattumuksia, että joku toinen on miettinyt juuri samaa, mitä itsekin. Se on jotenkin hienoa. Kyllä, tuuli kertoo syksyn.

MariaK, hieno tunnelmakuvailu. ymmärrän, mitä tarkoitat.
Hienoa, että tykkäät parvekelaatikostani. Jotain muumimaista siinäkin on.

Linnea, villipuutarha kuulostaa hyvältä ja se olkoon sekalaisen parvekelaatikkoni nimi tästä eteenpäin.

Yaelian, olen loppujen lopuksi kallistunut siihen, että alkusyksy on kaikkein kaunein vuodenaika. Haikealta tuntuu minutsakin, mutta hyvällä tavalla.

Annie, onpa hauskaa, että ollaan kuljettu samoissa maisemissa. Kimmokin kertoi käyneensä tuolla.

Arleena, minulla ei ole ollenkaan viherpeukaloa. Istutin vain torilta ja Iriksen koululta ostamiani kukkia parvekelaatikkoon ja sitten unohdin ne oman onnensa nojaan. Ne taisivat jo olla kuihtumaisillaan kunnes sade pelasti ne. Nyt olen yrittänyt muistaa kastella niitä ja ne palkitsevat minut kukkimalla.

Kimmo, kyllä täälläkin puhutaan etiäisistä ja silloin tarkoitetaan vähän kuin ennustusta. Sanaan liittyy myös mystiikkaa.

Tykkään kovasti omasta miniviidakostani, mutta mainitsemasi laulu on niin kauhea, ettei se taida loitsusta käydä :)

Hilja, kiitos! Täälläkin tuulee, mutta tuuli on miellyttävän lämmin. Ei yhtään syksyinen tänään.

Rita kirjoitti...

Parvekekukat ovat hempseän viehättävät ja villit. Keltainen on lempivärini joten kuva miellyttää silmääni. Samaten miellyttää kaikki puhe syksystä. Huippuihana vuodenaika, vaikka kaikista muistakin nautin.

Katilein kirjoitti...

Rita, syksy on ihanaa! Minua on silti jo muutaman vuoden ihmetyttänyt se, miten minusta -vannoutuneesta kesäihmisestä- on sukeutunut tällainen syksynrakastaja.

Kivaa, että ymmärrät parvekekukkiani!

MaaMaa kirjoitti...

Mäkin olen aina ollut kesäihminen, oon kyllä edelleenkin, mutta olen oppinut tykkäämään myös syksystä. Tavallaan on kivaa, että tulee vähän viilempää ja voi laittaa kivoja syysvaatteita (neuleita) päälle ja iltaisin on kivempi mennä nukkumaan (tai polttaa kynttilöitä) kun tulee hämärää ja pimeetä.
Ja kunnon auringonpaiste, räiskyvät ruskan värit ja pieni huurre maassa: ei ole sen raikkaampaa ja puhtaampaa olemassa!!!

Ihana postaus!
Ja ihanat teidän villit parvekekukat!!

Katilein kirjoitti...

..ja ihana MaaMaa!! Kiitos kommentista :)