Kyläilyä ja hemmottelua (ja yksi vitsi)

Eilen oli oikea kyläilypäivä! Ensin sain hieman ex-tempore lounasseuraksi koulukaverin menneisyydestäni. Olimme rinnakkaisluokilla ja olimme ihan hyviä tuttuja, mutta emme esimerkiksi koskaan kyläilleet toistemme luona. Facebookin kautta näin, että tämä kaverini oli käymässä kaupungissani, jotan laitoin hänelle viestiä että meille voisi tulla kahville. Ilokseni hän vastasi myöntävästi ja sovimme, että he tulisivat meille lounaalle. Mukanaan hänellä oli viehättävä 3-vuotias tyttärensä, jonka kanssa minun 8-vuotiaani tuli ihmeen hyvin toimeen. Oli kivaa jutella ja kuulla hänen elämästään.
Illalla jätin miehen ja lapset kotiin ja pyöräilin erään toisen ystäväni luo. Hän oli luvannut laittaa meille salaattia. Oli ihanaa istua valmiiseen pöytään, minä kun yleensä laitan aina ruokaa muille.
Salaattipöytä oli herkullisen runsas. Perusvihersalaatin lisäksi oli tarjolla kukkakaalia, porkkanaa, paprikaa, sipulia, kanaa, mozzarellaa, fetaa ja valkosipulitäytteisiä oliiveja. Myös salaatinkastikkeet olivat herkullisia. Minä toin mukanani viinin, joka on uusi ihastukseni. Kyseessä on mukavan pirskahteleva, hedelmäinen ja maukas rosé-viini. Italialainen viini on nimeltään Rosato del Veneto. Alle seitsemän euroa maksava viini on mielestäni makuunsa nähden huokea. Viini on parhaimmillaan erittäin hyvin jäähdytettynä ja se sopii hyvin kesään. Raikkaan ja ruokaisan salaatin kumppanina se oli ehkä hieman epäsovinnainen, mutta minusta onnistunut valinta. Jälkiruuaksi nautimme vielä kuohuviiniä hyvän keskustelun kera.Sain ystävältäni lahjaksi todella hauskan ja hurttia huumoria sisältävän kirjan, jota olen tänään lueskellut ja naureskellut pitkin päivää. Aluksi en ollut tohtia laittaa mielestäni kirjan hauskinta juttua tänne, mutta päätin sittenkin kirjoittaa sen. (Ja pahoitteluni herkkähipiäisille, tästä pätkästä ei sovi loukkaantua.)

"Vaimo kertoi työkaverilleen:
-Eilen illalla minut oli kutsuttu viettämään kaveriporukassa iltaa. Lupasin miehelleni, että olen takaisin puoleenyöhön mennessä.
-No tunnit kuluivat ja siideri meni alas liiankin hyvin. Kolmelta aamuyöstä, kännissä kuin käki, suuntasin kotiin päin. Juuri kun pääsin ovesta sisään, niin eteisen käkikello kukkui kolmesti. Tajusin nopeasti, että mies varmaan heräsi, joten keksin nerokkaana naisena kukkua yhdeksän kertaa lisää.
-Olin oikein ylpeä itsestäni, kun keksin niin nerokkaan ajatuksen ja vielä aivan tukka täynnä. Mahdollinen yhteenotto oli näin vältetty.
-Seuraavana aamuna mieheni tiedusteli kotiintuloaikaani. Kerroin hänelle, että tulin kahdeltatoista eikä mieheni vaikuttanut lainkaan epäilevältä. Voi noita miehiä.
Mies kertoi seuraavaa:
-Tiedätkö missä myydään käkikelloja? Me tarvitsemme uuden.
-Viime yönä se kukkui kolmesti. Sen jälkeen se sanoi, että 'voi vittu' ja kukkui neljä kertaa lisää. Sitten se selvitti kurkkuaan ja kukkui sen jälkeen kolme kertaa lisää, kikatti ja lopuksi pieraisi."

Karoliina Leikkari, 2008: Nainen on aina oikeassa -ja muita vitsejä naisista.

Ihanaa, kun on ystäviä ♥